Uskokaa tai älkää, niin vielä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa sarjakuviin perustuvaa elokuvamaailmaa johti DC ja Marvelilla oli lähinnä surkeita tv-sarjojen pilottijakso-viritelmiä liveaction osastollaan tarjolla. Vuoden 1989 Batman oli ollut jättimenestys ja Marvelillekin olisi äkkiä saatava jotain vastaavaa, kun rauta oli kuuma. Koska hommaan lähti Cannon Group oli budjetti tietysti rajallinen ja ohjaajan puikkoihin laitettiin Cannonin luottomies Albert Pyun . Pyun on suoraan videolle tuotettujen elokuvien (varsinkin Cyborg-elokuvien) kruunaamaton kuningas. Oikea B-leffojen mestari. Ennen vallan mainiota Nemesis elokuvaansa hän pääsi siis tekemään ei niin mainiota supersankariviritelmää. Cannon Group luopui vielä Captain american oikeuksista ja hommaa lähti toteuttamaan 21st Century Film Corporation . Lopputuloksesta ei tullut ihan Batmanin kaltaista hittiä, saati nykyisten MCU -elokuvien kaltaista lippukassojen räjäyttäjää, vaan elokuva ei lopulta saanut edes teatteriesitys

  Ala-aste ikäisenä ninjat oli yksi kovimmista jutuista. Kasarin lopussa ja ysärin alussa oli käynnissä jonkinasteinen ninjabuumi, eikä vähiten Ninja Turtleseiden ansiosta. Kovimmilla jätkillä oli vhs:llä aitona tai kopion kopiona "aikuisten" ninjaleffojakin. Itsekkin olin saanut niitä muutamia hankittua. Jotkut niistä olivat oikeasti aivan kelvottomia, mutta paremman puutteessa niitäkin katseltiin. Yksi kaikista ninjaleffoista oli kumminkin se kovin. Se minkä toimintakohtauksia katseltiin uudelleen ja uudelleen ja matkittiin lähimetsissä. Se legendaarisin meidän kylällä oli tietenkin American Ninja! Ja Michael Dudikoff oli meidän sankari siinä missä Syltti, tai Arska. American Ninja olikin ninjaleffojen Rambo ja Commando . Elokuva innoitti minut myös nuoruusvuosina harrastamaan erilaisia itsepuolustuslajeja ja muutenkin tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin. Ja tehtiinhän ala-asteen puukäsityöluokassa jos jonkinnäköistä ninja-asetta ja heittotähteä salaa. Jopa aito perhos