American Ninja (1985)

 
Ala-aste ikäisenä ninjat oli yksi kovimmista jutuista. Kasarin lopussa ja ysärin alussa oli käynnissä jonkinasteinen ninjabuumi, eikä vähiten Ninja Turtleseiden ansiosta. Kovimmilla jätkillä oli vhs:llä aitona tai kopion kopiona "aikuisten" ninjaleffojakin. Itsekkin olin saanut niitä muutamia hankittua. Jotkut niistä olivat oikeasti aivan kelvottomia, mutta paremman puutteessa niitäkin katseltiin. Yksi kaikista ninjaleffoista oli kumminkin se kovin. Se minkä toimintakohtauksia katseltiin uudelleen ja uudelleen ja matkittiin lähimetsissä. Se legendaarisin meidän kylällä oli tietenkin American Ninja! Ja Michael Dudikoff oli meidän sankari siinä missä Syltti, tai Arska. American Ninja olikin ninjaleffojen Rambo ja Commando. Elokuva innoitti minut myös nuoruusvuosina harrastamaan erilaisia itsepuolustuslajeja ja muutenkin tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin. Ja tehtiinhän ala-asteen puukäsityöluokassa jos jonkinnäköistä ninja-asetta ja heittotähteä salaa. Jopa aito perhosveitsi oli hommattava kaupungista ja opeteltava avaamaan se nopeasti pyöräyttämällä, samalla tavalla kuin Dudikoff tekee elokuvan alussa. 

Vuosikymmeniin en ollut tätä uudelleen katsonut, mutta nyt ilokseni Elisa viihteen aitio oli tehnyt kulttuuriteon ja laittanut sen valikoimiinsa. Olihan se heti katsottava! 

American Ninja (1985)

Joe on sotamies, joka räjäyksen takia ei muista menneisyyttään, mutta omaa kummallisesti salaiset ninjataidot. Kun Joe ajaa filippiineillä yhtä armeijan kuorma-autoista, heidän kimppuunsa hyökkää ryhmä kapinallisia, jotka haluavat armeijan aseistuksen itselleen. Kun Everstin tytärtä aletaan uhata aseella käy Joe ninjataitojensa avulla kapinallisten kimppuun. Yhtäkkiä metsästä ilmestyy joukko mustiinpukeutuneita ninjoja, jotka tappavat muut amerikakkalaiset sotilaat. Joe pakenee everstin tyttären kanssa viidakkoon ja pelastautuu. Seuraavina päivinä muut sotilaat hyljeksivät Joea, koska hän aiheutti muiden sotilaskavereiden kuoleman. Muuan Curtis Jackson yrittää jopa vetää Joea pataan, mutta saa itse köniin. Lopulta Joe ja Curtis ystävystyvät, mutta ninjat eivät jätä heitä ja armeijaa rauhaan. Ninjoja johtaa mystinen Black star ninja, joka ottaa Joen silmätikukseen. Ja mitkä ovatkaan Joen mystiset taustat...

American ninjan juoni ei ole kummoinen, eikä edes tärkeä. Tärkeää on laittaa miestä kylmäksi mahdollisimman paljon eri keinoin ninjatyylillä ja perinteisellä commando-tyylillä. Elokuvan loppu muistuttaakin Commando-elokuvan loppuactionia.

Commandon lisäksi Amerikan ninja tuo mieleen saman ajan "leluhitin", eli G.I.Joen (suomessa Action Force). Jopa päähahmon nimi on Joe. ja Joen kaveri Curtis Jackson (Steve James) tuo mieleen Roadblockin G.I.Joesta.

Vaikka elokuva saattaa näyttää nykypäivänä hassulta ja kömpelöltä, on siinä silti käytetty oikeita stuntteja ja koreografioita. Kun nykyleffoissa CGI-digiukot ottavat matsia toisistaan, nämä miehet tekivät kaiken oikeasti. Ja siinä mielessä leffa on vieläkin hienoa katsottavaa. Elokuvan näyttelijät eivät ole näyttelytaidoiltan kummoisia, mutta olivatpa he sentään oikeita taistelulajien ammattilaisia. Tästä leffasta opeteltiin mm. legendaarinen potku munille. 

Alussa elokuva on vielä maanläheinen, mutta lopussa nähdään jopa ninja-taikaa ja laseria ampuva pääpahis. Nuo elementit olivat varsinkin lapsena jännittäviä. Nykypäivänä ne ovat lähinnä lapsellisia, mutta sympaattisia.

Elokuvan näyttelijät eivät ole kukaan kovinkaan kovatasoisia, vaan lähinna saippuasarjatasoa. Silti päänäyttelijöissä Michael Dudikoffissa ja Steve Jameksessa on jotain kummaa karismaa. Steve James ehtikin näytellä kaikissa American ninjoissa ja Delta forcessa, kunnes kuoli vain 41-vuotiaana syöpään. Dudikoffia on nähty jossain b-leffoissa vielä tänäkin päivänä. Pääpahis Black star ninja, eli Tadashi Yamashita tunnetaan ameriikoissa myös taiteilijanimellä Bronson Lee. Hän on tuttu mm. elokuvista Octagon ja American ninja 5. 

Elokuva oli jonkinsortin hitti ja se sai 4 jatko osaa. Päänäyttelijäksi vaihtui välillä David Bradley. Välillä taas Dudikoff näytteli Bradleyn kanssa yhdessä. Kakkososa oli mielestäni vielä oikein hyvä American ninja leffa, jonka katsoin useasti, mutta loput alkoi mennä jo melko kököksi muistaakseni.

Tällä kierroksella katsottuna ensimmäinen osa herätti vahvoja nostalgisia tuntemuksia ja muistinkin jokaisen kohtauksen kristallinkirkkaasti. Niin useasti elokuva tuli katsottua lapsena. Elokuvana se on vahvaa b-tasoa, eikä sitä uskalla suositella kuin itseään sivistäville leffafaneille, tai 80-luvun ninjabuumia vahvasti eläneille katsojille. Tai jos Commandon tyyliset hieman campyt kasaritoimintaleffat ovat juttusi. Megablockbustereilla piloille hemmotellut nykyihmiset eivät ehkä saa tästä enää irti juurikaan mitään. Luulisin näin. Itse tietysti diggailin henkilökohtaisesti! Koba dera!

Ohj. Sam Firstenberg (lähes kaikki 80-luvun kunnon ninjaelokuvat). Tämäkin elokuva on taattua Cannon group laatua!

- Kai Kumpulainen 30.11.2020

Julistetaidetta:

Maissa jossa nimi Ninja oli kielletty, käytettiin nimeä Warrior tai fighter sen sijaan.