Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua.  Kauhukuu 2023 osa. 3 Halloween 2 (1981) En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia

Arkistojen kätköistä 20.5.2019: Sain Rantasen Simolta, eli "parrasta asiaa" Ramolta joululahjaksi tyylikkään steelbookin tuntemattomasta WOLFCOP (2014) leffasta, josta olin kuullut vain huhuja. Nyt oli vihdoin sen aika pyörähtää soittimessa... tsihhh, gluk gluk, röyh. Kyse on kanadalaisen Lowell Deanin ohjaamasta kauhukomediasta vuodelta 2014. Elokuva kumartaa halpisroskaleffoille, kuin myös 80-luvun toiminta ja kauhuleffoille ja jos tämän olisi nähnyt 90-luvulla, niin johan se olisikin pyörinyt soittimessa tiuhaan tahtiin. Elokuvassa on myös paljon retroilua ja hienoja praktikaaliefektejä. Musiikit vaihtelee juustoisesta kasariherkistelystä, synamusaan ja ysärin alun räppäilyyn. Kanadalainen näyttelijä Leo Fafard on pikkukylän seriffi Lou Garou , joka on hyvin, hyvin alkoholisoitunut renttu, joka katsoo rikoksia sormien lävitse, kunnes yhtenä yönä hän oudon rituaalin jälkeen muuttuu ihmissudeksi, eli susikytäksi! Hän tuunaa partioautosta wolfmobilen ja lähtee pistämään ri

On uskomatonta, että Neil Marshallin ohjaama brittiläinen Dog Soldiers täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Tuntuu, että viime kerran kun katsoin sen 2003 se olisi ollut ihan hetki sitten. Päätin siis juhlavuoden kunniaksi katsoa sen uudelleen. Neil Marshall tunnetaan toisestakin kulttikauhusta Descentistä ja muutamasta muusta toimivasta pätkästä (Doomsday, Centurion), mutta Dog Soldier oli hänen esikoisohjaus. Elokuva onkin yksi genrensä parhaista leffoista ja ihmissusielokuvien joukossa kärkipäässä. Dog Soldiers (2002) Juoni lyhykäisyydessään: Brittiläinen sotilasjoukko on harjoitustehtävissä metsässä, kunnes he törmäävät ihmissusilaumaan. Joukko pakenee läheiselle jumalanhylkäämälle talolle, jonka suojissa he yrittävät selviytyä verisestä yöstä. Elokuvan juoni on melko yksinkertainen, mutta toimiva. Se ottaa vaikuteita klassikoista, kuten Evil Dead, Predator ja Night of the Living Dead. Eli puhtaasta survival kauhusta on kyse, toiminta maustein.  Elokuva on visuaalisesti omaan mieleeni.