Kauhukuu 2023 osa. 3

Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua. 


Kauhukuu 2023 osa. 3

Halloween 2 (1981)

En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia sivuhahmoja ilmestyy vuoron perään Myersin uhriksi ja niitä tapetaan mitä mielikuvituksellisimmin keinoin, mutta leffa ei tunnu etenevän mihinkään, eikä hahmoilla ole juurikaan lihaa luiden ympärillä.

Jatko-osaan on saatu ekan osan parhaat näyttelijät, eli Jamie Lee Curtis ja Donald Pleasence. Curtis ei tosin ehdi elokuvassa tehdä paljoa muuta, kun pötkötellä sairaalassa. Pleasence Loomiksena taas on leffan parasta antia. Sitä maanisuutta on hauska seurata.

Tykkäsin leffan lopusta. Vaikka se junnuna tuottikin epämielyttäviä tuntemuksia, oli se tällä kierroksella oikein mainio lopetus. Sen verran on tässä vuosikymmenien aikana ehtinyt turtua, että tällä kierroksella se ei oikein tuntunut enää missään. Paitsi hyvällä tavalla.

Tätä oli ihan kiva katsella, vaikka se ei ylläkkään ensimmäisen osan tasolle. Siinä oli hyvät hetkensä, mutta kokonaisuutena jää sellaiseksi, että en sitä aio ihan heti katsoa uudelleen. Toimii ehkä parhaiten, jos katsoo yhteen putkeen ykkösen kanssa, jolloin elokuvista muodostuu näppärä minisarja. Omana teoksenaan ilman ensimmäisen osan näkemistä se ei toimi kovinkaan hyvin. Leffa tuntuu mukavan pieneltä teokselta, vaikka budjetti onkin huomattavasti suurempi, kuin ensimmäisessä osassa. Mielestäni alkuperäisen Halloween sarjan olisi voinut lopettaa tähän.

David Gordon Greenin Halloween Trilogia (2018-2022)

Katselin David Gordon Greenin Halloween trilogian yhteen putkeen. Ensimmäisen osan olin nähnyt aiemmin tuoreeltaan, enkä silloin siitä välittänyt niin paljoa, mutta tällä kierroksella se tuntui huomattavasti paremmalta. Kakkososa, eli "Kills" jopa hypetti mukavasti näkemään viimeisen osan, mikä olikin outoa koska "Ends" ei lunastanut hypeä mitä Kills kasvatti. Erillisenä, Halloween maailman sijoittuvana teoksena se olisi ollut ihan ok pätkä, mutta trilogian päätöksenä ihan väärässä paikassa ja täten kliimaksi lässähti.

Spoilereita edessä!

Mietin että miten tätä trilogiaa olisi voinut parantaa pienillä muutoksilla. Olisin sijoittanut Endsissä nähtävän Coreyn tarinan heti sen perään, kun Myers pakenee palavasta Sternin talosta ja häviää viemäreihin keräämään voimia. Coreyn tarina olisi aloittanut tämän teeman "kuinka myersin tapot vaikuttavat muihin kyläläisiin" ja vasta viimeiseen osaan olisi otettu se teemaa kuinka loputkin kyläläiset sekoilevat ja lähtevät joukolla tappamaan Michaelia, siinä onnistumatta (kuten Kilsissä käy). Tähän epäonnistuneen joukkolynkkauksen perään olisi laittanut sitten sen, että Lauran tytär saa surmansa ja alkaa Lauran ja michaelin viimeinen välien selvittely. 

Tällä tavoin tunnelma olisi kasvanut pienestä kokoajan isommaksi, eikä latistunut Halloween killsin lopussa nähtävän mättökohdan jälkeen. En tiedä olisiko se pelastanut tätä trilogiaa, joka tuntuu nyt hiemanb ristiriitaiselta Endsin ollessa ihan eri maasta, kuin kaksi aiempaa osaa.

Spoilerit loppuvat tähän!

Kaiken kaikkiaan en vihannut näitä osia niin paljon kuin yleensä ihmiset näitä vihaa. Viihdyin niiden parissa ihan mukavasti. Blu-rayt aion jättää myös hyllyyn myöhempiä katseluja varten.

The Howling (1981)

Minulla oli aina sellainen muistikuva, että olen The Howlingin nähnyt, mutta kun rupesin tätä nyt katselemaan, niin mikään kuvassa ei sytyttänyt kelloja, joten taidan sekoittaa elokuvan johonkin toiseen klassiseen ihmissusileffaan. Olin madaltanut ennakko odotuksia ilmeisesti alitajuisesti. Koska kyseessä oli Joe Danten ohjaama pätkä, niin huomasin hyvin nopeasti, että Howling on paljon raflaavampi ja rujompi, kuin esim. Gremlinsit ja Innerspace, joita olin aiemmin mieheltä nähnyt. Heti alussa pyöritään likaisissa pornoluolissa ja meno on kuin törkyisimmästä 70-luvun sarjamurhaajaleffasta. Tätä törkyistä menoa olisin halunnut katsella pidempäänkin, mutta pian vaihdettiin muihin maisemiin, jotka eivät olleet mielestäni niin mielenkiintoisia. Itse Ihmissudet tulevat kuvioihin vasta leffan loppupuolella ja tulkitsin niiden symbolisoivan himolle antautumista. Leffan teemana ainakin himo. Pääosassa leffassa on mielestäni tehosteet, jotka olivat tuohon aikaan melko näyttäviä. Jotkin niistä ovat todella hyvän näköisiä ja niitä katsoo vieläkin mielellään. Mukaan mahtuu myös hyvin pahasti vanhentuneita tehosteita, kuten Ransu Karvakuonoa muistuttavia käsinukkeja ja kuvan päälle suoraan piirrettyjä hahmoja. Ihmissuden metamorfoosi on toteuttettu näyttävästi, tosin se kestää hitusen liian kauan. Ilmeisesti jokainen  tehostesekunti on haluttu jättää filmille. Itse ihmissudet ovat mielestäny hyvän näköisiä. Leffan loppuhuipennus oli mielestäni myös vallan mainio. Pidin leffasta osittain paljon, mutta ei tullut halua katsoa sitä kovinkaan pian uudelleen. Ehkä siinä mielessä, jos näyttäisin sen jollekkin uudelle katsojalle. Hyllyssä odottaa 5 jatko-osaa. Pahoin pelkään, että tämä oli ainoa katselukelpoinen niistä. Kakkonen vaikuttaa kyllä mahtavalta kalkkunalta.

Near Dark (1987)

En ole vielä katsonut yhtään huonoa Kathryn Bigelowin (Strange Days, Hurt Locker) elokuvaa. Eikä Near Dark tee siinä poikkeusta. En ole kovinkaan kova vampyyrielokuvien harrastaja (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ja en ollut siksi katsonut tätä aikaisemmin. Leffa oli tosin saanut niin kovia kehuja, että pitihän se hyllyyn hommata ja nyt pitkän säilytyksen jälkeen otin sen jopa katseluun. Sen verta oli kulunut kumminkin aikaa, että olin unohtanut elokuvan ohjaajan ja sisällön täysin. Heti alkusekunneista tajusin, että tulisin pitämään tästä elokuvasta. Tangerine dreamsin musiikit ja ruudulla näkyvät tyylikkäät  kuvakulmat myivät minulle tämän leffan saman tien. Unenomainen ja melankolinen kerronta, sekä turhan selittelyn jättäminen pois toimi täydellisesti. Edes "vampyyri" sanaa ei mainita koko leffan aikana. Vampyyreiden kuvaus onkin realistisinta, mitä on hetkeen tullut vastaan. Itseasiassa koko vampyyrien elo on kuvattu kuin seuraisi narkkarijengiä. Veren himo ja varjoissa eläminen symbolisoivat selvästi narkomaanin elämää.

Siinä, missä päänäyttelijät eivät olleet minulle tuttuja, oli nomad vampyyreistä koostuva jengi hyvinkin tuttu. Se koostui samasta porukasta, joka nähtiin Aliens elokuvassa, eli Bill Paxtonista, Lance Henriksenistä ja Jenette Goldsteinista. Olisiko Bigelowin silloisella miehellä, James Cameronilla ollut näppinsä pelissä. Muutenkin loppupuolella on kohtaus, joka muistuttaa ihan Cameronin työskentelyä. Lance Henriksen, Jenette Goldstein ja varsinkin Bill Paxton olivat kaikki loistavia rooleissaan. Paxton revittelee kovemmin kuin koskaan. Ehkä pidin tästä siksi niin paljon, koska tämä ei oikeastaan ollut edes kauhuelokuva, vaan western henkinen toimintathrilleri. Vangelis ja Tangerine Dream ovat yksiä kovimmista lemppareista leffamusiikin tekijöinä. Ihastuin elokuvan upeaan tunnelmaan juuri tuon komean ambientmusiikin kautta. Leffa jäi ilmeisesti samana vuonna ilmestyneen Lost Boysin  jalkoihin ja siksi se ei menestynyt toivotusti lippuluukuilla, mutta se nauttii syvää kulttisuosiota, enkä ihmettele miksi.

Near Dark on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja suosittelen sitä kaikille. Itselleni siitä tuli suosikki ja hyllykamaa. Blu-rayn moderni kansikuva tosin on naurettava, koska se selkeästi yrittää kosiskella Twilight sukupolvea, joka on luultavasti ihan väärä kohdeyleisö tälle.

- Kai Kumpulainen 26.10.2021

Julistegalleria: