Bram Strokerin Dracula oli aikamoinen tapaus ilmestyessään. Ala-asteella ollessani, meidän piti valita pulpettiin kirja, jota lueskella tauoilla. Minä valitsin tietenkin Bram Strokerin Draculan, jonka kannessa komeili tuoreen elokuvan juliste. Sen verran jännittävältä kuva näytti. Samoihin aikoihin kaverini sai lahjaksi leffaan liittyvän lautapelin, jossa tuli c-kasetti mukana. Kasetilla oli mm. elokuvan musiikkia. Sehän piti kopsata itselle ja kuunnella kotona jännittyneenä tätä kauhumusiikkia. Kun vihdoin pääsin näkemään itse elokuvan, vaikutti se pienen pojan silmin hurjan modernilta ja pelottavalta versiolta aiheesta, josta olin tottunut näkemään vain kesyjä mustavalkoisia b-leffoja. Ehkä jopa sairaalta. Kolme vuotta myöhemmin tästä leffasta ilmestyi se Leslie Nielsenin tähdittämä Mel Brooks-parodia, jota tulikin katsottua useampaan kertaan, ja josta muodostui lopulta vahvemmat muistijäljet. Pitkään aikaan ei elokuvaa tullut kumminkaan katsottua, mutta vuosikymmeniä mielessä oli mi

  2010-luvun puolivälissä tuntui tulevan lyhyellä aikavälillä samanhenkisiä sci-fi-elokuvia, kuten Martian, Life, Arrival, Alien Covenant ja Cloverfield: Paradox , siihen tahtiin, että yksi ehdottomasti kärkeen kuuluva ehdokas jäi katsomatta kokonaan. Vaikka olenkin aika fani genrelle, jossa avaruusaluksen miehistölle sattuu tiukkoja tilanteita lennon aikana, niin silti meni näinkin kauan ennen kuin ehdin katsastaa Morten Tyldumin (Imitation Games) ohjaaman mainion Passengersin , vuodelta 2016. Syynä saattoi olla sen aikaiset arvostelut elokuvasta, joihin ei kannata koskaan täysin luottaa (toim.huom.). No parempi myöhään, kun ei milloinkaan!  Passengers (2016) Avalon-avaruusalus on viemässä 5000 ihmistä uuteen siirtokuntaan, koska maapallon elintila alkaa kuihtua. Yhtenä päivänä meteoriitti osuu alukseen ja yhden henkilön "stasis"-nukkumiskammio menee epäkuntoon. Mies herää 90-vuotta liian aikasin, yksin aluksessa, jossa kaikki vielä nukkuvat syväunessa, miehistöä myöten. Kui