Tilaajat

Passengers (2016)

 
2010-luvun puolivälissä tuntui tulevan lyhyellä aikavälillä samanhenkisiä sci-fi-elokuvia, kuten Martian, Life, Arrival, Alien Covenant ja Cloverfield: Paradox, siihen tahtiin, että yksi ehdottomasti kärkeen kuuluva ehdokas jäi katsomatta kokonaan. Vaikka olenkin aika fani genrelle, jossa avaruusaluksen miehistölle sattuu tiukkoja tilanteita lennon aikana, niin silti meni näinkin kauan ennen kuin ehdin katsastaa Morten Tyldumin (Imitation Games) ohjaaman mainion Passengersin, vuodelta 2016. Syynä saattoi olla sen aikaiset arvostelut elokuvasta, joihin ei kannata koskaan täysin luottaa (toim.huom.). No parempi myöhään, kun ei milloinkaan! 

Passengers (2016)

Avalon-avaruusalus on viemässä 5000 ihmistä uuteen siirtokuntaan, koska maapallon elintila alkaa kuihtua. Yhtenä päivänä meteoriitti osuu alukseen ja yhden henkilön "stasis"-nukkumiskammio menee epäkuntoon. Mies herää 90-vuotta liian aikasin, yksin aluksessa, jossa kaikki vielä nukkuvat syväunessa, miehistöä myöten. Kuinka saada aika kulumaan yksin hotellimaisessa aluksessa, tietäen, ettei ikinään pääse hengissä perille, ja olisiko moraalisesti väärin herättää joku toinen seuraksi...

Alkuun pitää sanoa, että elokuva on huikean komean näköinen visuaalisesti. Vielä 6-vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen se näyttää erittäin hyvältä ja tuoreelta.



Alus on komean näköinen ja varsinkin yksi vesikohtaus painottomassa tilassa on loistavasti toteutettu.

Elokuvan pääosaa esittää Marvel-tähti Chris Pratt, jonka moraalista kamppailua on hieno katsoa. Parasta on kumminkin alkupuolen osio, jossa seurataan, kuinka Pratt, tai siis Jim Preston saa ajan kulumaan yksikseen aluksella ja miten yksinäisyys ja toivottomuus vaikuttaa häneen henkisesti. Toki hänellä on seuranaan baarimikko-androidi, jota näyttelee Michael Sheen.



Androidi on paikoin melko creepy ja tuo vahvasti mieleen Kubrickin Hohto-elokuvan baarimikko kohtauksen, jossa baarimikkona toimii taas kummitus. Baari onkin visuaalisesti varmastikkin tehty tribuuttina Hohdolle. Yhtäläisyydet ovat selkeät. Ja onhan Kubrick tehnyt Avaruusseikkailu 2001:n, jossa on hieman samaa sci-fi-teemaa.

Prattin lisäksi toista pääosaa esittää Nälkäpeleistäkin tuttu Jennifer Lawrence, joka on myös mainio roolissaan. Päänäyttelijöiden kemiaa ja "epäkemiaa" on hauska seurata.

Leffassa on kahden ihmisen lisäksi vielä yksi oikea ihminen, jota näyttelee karismaattisesti Laurence Fishburne (Matrix). Fishburne on vallan mainio lyhyessä roolissaan.

Elokuva veti minut mukaansa heti alkumetreiltä, heitteli tunnetiloista toiseen pitkin leffaa ja jopa loi aitoa jännitystä loppumetreillä. Se oli juoneltaan erittäin kiinnostava ja välillä hupaisan hauska. Viihde-elokuvana se oli mielestäni "huippuviihdyttävä".

Elokuvaa on haukuttu "treffileffaksi" ja siirappiseksi. Mielestäni se ei ollut mitenkään liian siirappinen, vaan romantiikan lisääminen scifi-leffaan oli piristävän tervetullutta. Kyllä tämä varmasti mainiona treffi-leffanakin menee, mutta itse katsoin tämän yksin ja se toimi myös vallan mainiosti niin. Esimerkiksi samoihin aikoihin ilmestynyt "Life" oli perintesempi "alien-kopio", josta luulisi, että pitäisin enemmän, mutta jostain syystä juuri tämä elokuva toimi paremmin, koska se oli "freesimmän" oloinen, ja ei juuri toistanut perinteisiä kaavoja. Toki tässäkin oli kohtia, jotka ennalta-arvasi, mutta ei häiritsevän paljon.

Leffan musiikeista vastaa Thomas Newman, ja musiikit toimivatkin oikein hyvin. Korvaani hieman särähti lopputekstien alkaessa soiva Imagine Dragonsin Levitate. Tämä moderni popkappale oli vanhalle ukkelille vähän liian muovinen ja alleviivasi sitä "siirappisuutta", mutta lopulta sekin nieli ihan mukisematta, koska fiilis oli leffan jälkeen muuten niin hyvä.

Passengers oli mielestäni erittäin positiivinen yllätys. Se oli mukaansa tempaava ja innostava. Ripaus romantiikkaa ei haitannut allekirjoittanutta ja muihin saman ajan sci-fi-leffoihin verrattuna se nousee omassa listassani ihan kärkeen. Leffassa oli mukavasti jännitystä, huumoria, toimintaa ja moraalista pohdintaa. Ja olihan se pirun nätti. Suosittelen henkilöille, jotka pitävät sci-fi-leffoista, mutta myös heille, joille ne ei normaalisti maistu, koska tässä on aiheeltaan paljon laajempia juttuja, kuin pelkkää laserpyssyllä ammuskelua ja avaruusmönkiäisten väistelyä (mikä on myös jees). Aion katsoa elokuvan uudellen melko pian.



Aurinkoista päivää kansalle!



- Kai Kumpulainen 24.5.2022



Julistetaidetta:






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

From Paris With Love (2010)

Kuva
Meinasin ensiksi kirjoittaa leffateatterissa katsomastani uudesta Mission Impossiblesta , mutta koska illalla vielä katselin kotiteatterissa sen verran mehukkaan elokuvan, niin päädyinkin kertomaan äijäfantasian ilosanomaa. Olin bongannut elokuvan aiemmin Episodin suosituksesta, jonka otsikko meni näin: Tänään tv:ssä: ”Uskomattoman rasistinen ja naisvihamielinen toimintaelokuva” – Tälle vuoden 2010 äijäfantasialle riittää yksi tähti. Aiemmin en ollut antanut leffalle mitään huomiota, mutta kun sitä noin radikaalisti mainostetaan, niin kyllähän siinä uteliaisuus kasvaa. Varsinkin, kun leffa tuli sopivasti vastaan Jyväskylän videodivarissa, niin nappasin sen pinon päälle. Elokuvan on ohjannut loistavan Taken (2008) elokuvan ohjaaja Pierre Morel ja kirjoittanut itse Luc Besson . Pääosassa machoilee John Travolta . Oli aika todistaa tätä toksisen maskuliinisuuden ylitse pursuavaa riemuvoittoa.  From Paris With Love (2010) James Reese on Pariisissa asuva C.I.A:n märkäkorva-agentti, joka
Lue lisää

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää

Supersonic man (1979)

Kuva
Luulin jo, että meikäläinen olisi ottanut haltuun koko supersankarigenren elokuvapuolelta, kun yllättäen vastaan tuli espanjan lahja kyseiselle genrelle. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen ison budjetin Teräsmies leffa, joka oli jättimäinen hitti. Tottakai se synnytti halpoja ripoffeja ja näistä ripeimmin markkinoille ilmestyi jo seuraavana vuonna espanjalaisen kulttiohjaajan Juan Piquer Simónin ohjaama Supersonic man. Juan Piquer Simón oli espanjalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten kahdesta kulttiklassikostaan Pieces (1982) ja Slugs: The Movie (1988) . Molemmat ovat mainioita kauhupätkiä, mutta miten toimikaan ohjaajan supersankariraina... Supersonic man (1979) Kronos, joka tunnetaan myös nimellä Supersonic Man, on avaruuden muukalainen ja sankari (José Luis Ayestarán, lopputeksteissä nimellä "Richard Yesteran"), joka lähetetään maan päälle. Hänen tehtävänsä on estää hullun tiedemiehen suunnitelmat valloittaa maailma, koska hänen menetelmänsä voivat tuhota koko
Lue lisää

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Kuva
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto
Lue lisää

Pitch Black (Pimeän uhka) (2000)

Kuva
Muistan kun näin Pitch Black (Pimeän uhka)-elokuvan esimmäistä kertaa vuonna 2000. Leffa oli yllätys hyvä Alien-tyylinen scifi-survival-kauhu, jossa oli mielenkiintoinen moderni antisankari, joka ei ollut tavallaan sankari ollenkaan. Tämä elokuva oli myös ensikosketus Vin Dieseliin, joka oli täysin tuntematon silloin. Tämä oli hänen ensimmäinen ja paras elokuvarooli, mitä hän tuli ikinään tekemään. Kaikki muut roolit ovat olleet kädenlämpöistä pullistelua ja saman hahmon kopiointia tämän jälkeen. Tämä hahmo oli niin cool, että hän sai oman elokuvatrilogiansa, animaatioelokuvan (jossa Diesel ääninäyttelee) ja videopelin (jossa myös Diesel ääninäyttelee), kyseessä oli hahmo nimeltä Richard B. Riddick, jonka piti olla tarinan yksi sivuhahmoista, mutta testiyleisön hänestä innostuttua, Riddick nostettiin lopulta päähahmoksi. Pienen budjetin Pitch Blackin jälkeen hahmo jatkoi tarinaa 100 miljoonan Riddickin aikakirjoissa, mutta silti hahmo ei ollut enää sama, kun sosiopaattisesta rikolli
Lue lisää

Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan elokuvaosasto, Tuuri

Kuva
Vanhat elokuvienkeräilijät varmasti muistavat, miten mukavaa oli hiplailla Anttilan Top-Ten osastoilla erilaisia elokuva- ja musiikkijulkaisuja. Anttilat ovat muisto vain ja harmillisesti marketien elokuvaosastot ovat pienentyneet olemattomiin, mutta vielä on ainakin yksi paikka Suomessa, jossa pääsee vanhaan top-ten-fiilikseen. Se on Tuurissa, Keskisen Vesan Kyläkaupassa. Itse olen ahkerasti matkustanut useita kertoja vuodessa Tuuriin elokuva- ja musiikkilöytöjä haalimaan, mutta en ole siitä aiemmin kirjoittanut, joten ajattelin vähän esitellä Vesan aarteita. Toki Kyläkaupankin elokuvaosasto on kutistunut kulta-ajoista, mutta vieläkin se on suurempi, kuin missään muussa marketissa, jossa olen käynyt. Elokuvien ja pelejen oheistuotteidenosasto onkin sitäkin suurempi ja sieltä löytää jokainen elokuva-, peli- tai sarjakuvadiggari varmasti jotain kiehtovaa kokoelmiinsa. Kirjoitus ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä, vaan puhtaasti harrastusmielessä.  Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan
Lue lisää

Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

Kuva
80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa olin innoissani kaikista praktikaaliefekteillä luoduista hahmoista, joita nähtiin mm. Teenage mutant ninja turtles (1990), E.T., Star Wars ja Gremlins-elokuvissa. Jim Henson oli mestari näissä hommissa. Oli kuin piirroshahmot olisivat muuttuneet eläviksi olennoiksi. Pikku-Kaitsun silmään nämä nukeilla, kumipuvuilla ja animatroniikalla luodut olennot olivat jotain aivan uskomatonta. Elettiin kumminkin aikaa ennen näyttäviä tietokone-efektejä. Siksi olinkin aika pähkinöinä, kun suomen televisiossa alkoi pyöriä Jim Henson's productionin tuottama Dinosaurs tv-sarja. Sarja oli aika perinteinen sitcom, joka käsitteli ydinperheen arkea. Kun samankaltaisessa uudessa 90-luvun alun sarjassa, Simpsoneissa oli jujuna, että perhekomediaa käsitellään piirroshahmojen kautta, niin Dinosaurs-ohjelmassa hahmot olivat piirroshahmomaisia Dinosauruksia, jotka elivät normiperhe elämää. Mikä hienointa hahmot olivat upeasti luotu puvuilla ja ilmeikkäillä animatronisilla
Lue lisää

Underwater (2020)

Kuva
Merenalaiset monsterileffat kuten Leviathan (1989) ovat mielestäni olleet aivan loistavia. Tällaisia elokuvia on vain valitettavan vähän nykypäivänä. Leviathan otti vaikutteita ensimmäisestä Alien elokuvasta ja heitti tilanteen syvälle merenpohjaan, joka voi olla vielä ahdistavampi paikka, kuin avaruus. Yllätyin iloisesti, kun kuulin, että vastaavaa oli tehty tänä vuonna, täysin vakavissaan ja tarvittavalla budjetilla. Kun sekaan vielä on heitetty aimo annos H.P.Lovecraftia, niin leffa oli pakko saada nopeasti nähtäväksi. Kyseessä on William Eubankin (The Signal) ohjaama elokuva Underwater (2020) Underwater (2020) Mariaanien hauta sijaitsee 11 km syvyydessä merenpohjassa. Tutkimuskeskus Kepler 822 ja porausalus  on tutkimassa merenpohjaa, kunnes he poraavat liian syvälle ja ja tutkimuskeskukseen syntyy vakava vaurio luultavasti maanjäristyksen takia. Mekaanikko Norah Price (Stewart) yrittää paikata vaurioita, mutta ulkopuolella on jotain tunnistamatonta.  Elokuvan alkuasetelma heittää
Lue lisää

Robocop 2 (1990)

Kuva
Vuoden 1987 Robocop elokuvaa pidän mestariteoksena ja lähes täydelllisenä elokuvana, mutta vuoden 1990 jatko-osaa olen taas pitänyt ihan ok hyvänä ja viihdyttävänä jatkona, mikä ei yllä kumminkaan edeltäjänsä tasolle, muutta on silti valovuosia parempi, kuin sitä seurannut kolmas osa. Nuorempana pidin kakkosta jopa ehkä yhtä hyvänä kuin ykköstä, mutta vuosien varrella olen huomannut siinä kokoajan enemmän puutteita. Nyt pitkästä aikaa katsoin kakkososan taas kerran ja pohdin että kuinka hyvästä elokuvasta olikaan kyse. Elokuvan on sentään ohjannut parhaan Star Warsin ohjannut Irvin Kershner. Robocop 2 (1990) Detroidin kaoottisia katuja valtaa huume nimeltä "Nuke". Huumetta levittää kulttijohtaja nimeltä Cain. Robocop ei meinaa pärjätä tätä ongelmaa vastaan painiessaan, varsinkaan kun omakin psyyke on koetuksella. OCP käynnistää Robocop 2 projektin... Elokuvassa paneudutaan hieman siihen, että onko robocop ihminen vai pelkkä kone. Tämä on mielestäni elokuvan parasta antia, vai
Lue lisää

Whiplash (2014)

Kuva
Olen ollut koko ikäni kiinnostunut musiikista ja rummut ovat aina olleet se kiinnostavin soitin, mitä olen eniten tutkinut ja kuunnellut. Rumpuvideoita on tullut katseltua hurjia määriä youtuben alkuajoista asti. Siksi olin innoissani, kun kuulin, että aiheesta on vihdoinkin tehty elokuva. Kyseessä on Damien Chazellen (la la land) ohjaama draama vuodelta 2014. Elokuvassa Miles Teller on Andrew, kunnianhimoinen jazz- rumpali, joka pääsee J.K. Simmonsin johtamaan yhtyeeseen rumpaliksi, mutta Simmons paljastuu pian ylimmäksi natsiksi ja itse saatanaksi, jonka opetusmetodit ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Lähteekö oppilaalta ensin henki vai ehtiikö hän menettää järkensä sitä ennen. Elokuva tempaa mukaansa heti alku iskuista ja pitää jännityksessä ja mielenkiinnon yllä viimeiseen hi-hatin lyöntiin asti. Olin varma, että kyseessä on rockyn ja karate kidin vanavedessä kulkeva urheilu-elokuva, mutta yllätyin positiivisesti ja elokuva paljastui loistavaksi. J.K. Simmons todella an
Lue lisää