Parrasta Asiaa esittää: Alien elokuvat feat. Kaitsun leffablogi Kävellessäni aurinkoisena päivänä Jyväskylän satamassa, bongasin ihmisvilinän seasta tutun hahmon.  Parrasta asiaa-kanavalta tuttu Simo "Ramo" Rantanen siellä hartaasti muisteli vastikää katsomaansa Alien-elokuvien maratonia. Lyöttäydyin mukaan muisteloon ilman minkäänlaista pohjustusta aiheeseen. Koska näiden elokuvien katsomisesta on jo tovi, jouduin pinnistelemään pelkän muistin varassa, mutta jotain sieltä puristui narullekkin tallennettavaksi. Videolla fiilistellään läpi kaikki Alien franchisen elokuvat. Tapahtuman voi todistaa alla olevalta videolta, tai osoitteesta  https://www.youtube.com/watch?v=MdWXn9RA4V4 .

Olen tänä vuonna kahlannut Lou Diamond Phillipsin elokuvia läpi verkkaisella tahdilla. Tämä sivuosien mies on aina kummitellut mielessä siitä lähtien, kun näin hänet The Big Hit elokuvassa vuonna 1998. Seuraavaksi olikin vuorossa elokuva, jonka olen aikanaan nähnyt ja omistanutkin vhs:nä, mutta viime kerrasta on kulunut jo se 23 vuotta, eikä elokuvasta ole juurikaan muistikuvia. Leffa on siitä passeli meikäläiselle, että lempigenrejäni on juuri tällaiset avaruuten sijoittuvat kauhu-scifit. Elokuvan tapahtumat sotkeentuvat samaan aikaan ilmestyneiden Event Horizonin, Wing Commanderin, Spheren, Viruksen ja Lost in Spacen kanssa, joita katselinkin useammin, kuin tätä. Se mikä on mielenkiintoista on se, että elokuvan on ohjannut osittain Walter Hill (48 tuntia elokuvat) ja päätökseen sen on  saattanut itse legendaarinen Francis Ford Coppola (Kummisedät). Muistelin, että kyseessä olisi melko keskinkertainen ja unohdettava teos, mutta tästä oli otettava itse selvää näin pitkän ajan jälke

Vanhoissa käsintehdyissä tieteiselokuvissa on sellaista viehätystä, mikä puuttuu nykyleffoista. Koska keinot ovat olleet rajalliset, on pitänyt käyttää hurjasti mielikuvitusta, että on saatu luotua immersio avaruusseikkailusta. Varsinkin erilaisiin pienoismalleihin on käytetty tuhottomasti aikaa, vaivaa ja osaamista. Vielä kun lisää soppaan 70-luvun retroestetiikan, niin avot. Aina kun löydän yhden tällaisen jota en ole ennen nähnyt, on se melkein pakko hankkia käsiin. Yksi tällainen teos on ollut jo pidempään listalla ja nyt pääsin sen vihdoin katsomaan. Elokuvan on ohjannut tehostevelho Douglas Trumbull , jonka kädenjälkeä on voinut ihailla sellaisissa klassikoissa, kuten Blade Runner, 2001: A Space Odyssey, Kolmannen asteen yhteys ja Star Trek: The Movie. Kyseessä on ympäristöteemainen sci-fi-elokuva Silent Running (1972) Silent Running (Hiljainen Pako, 1972) Freeman Lowell (Dern) on avaruusmiehistön jäsen. Hän on ollut kahdeksan vuotta vastuussa viimeisistä luonnonmetsien rippeistä

Kävin eilen todistamassa "Kino Laaksossa" muutamia elokuvamaailman helmiä. Paikalle oli saapunut isännän, eli Timo Laakson lisäksi Leffa Bunkkerin Ville Vester ja Parrasta asiaa-kanavan Simo Rantanen. Tarjolla oli mm. Last Night In Soho ja Vinegar Syndromen New york Ninja, mutta yksi leffa jäi kutkuttelemaan omaa mieltäni päällimmäiseksi. Se on lähes unohduksiin painunut postapokalyptinen urheiluelokuva nimeltä The Salute of the Jugger (1989). Elokuvan on kirjoittanut ja ohjannut David Peoples , joka tunnetaan mm. Blade Runnerin, Unforgivenin ja 12 Apinan kirjoittajana. Tämän mainion asetelman lisäksi pääosaa esittää  suosikkini Rutger Hauer. Tämä Australialais-Amerikkalainen elokuva on julkaistu jenkeissä nimellä The Blood of Heroes ja suomessa nimellä Kuolemanottelu . Elokuva oli Timon nuoruuden suosikkeja ja nousi kertaheitolla omaksi lemppariksi myös. The Salute of the Jugger (1989) Eletään ydinsodan jälkeistä aikaa. Rikkaat ovat paenneet maan alle bunkkereihin ja köyhä