Supernova (2000)

Olen tänä vuonna kahlannut Lou Diamond Phillipsin elokuvia läpi verkkaisella tahdilla. Tämä sivuosien mies on aina kummitellut mielessä siitä lähtien, kun näin hänet The Big Hit elokuvassa vuonna 1998. Seuraavaksi olikin vuorossa elokuva, jonka olen aikanaan nähnyt ja omistanutkin vhs:nä, mutta viime kerrasta on kulunut jo se 23 vuotta, eikä elokuvasta ole juurikaan muistikuvia. Leffa on siitä passeli meikäläiselle, että lempigenrejäni on juuri tällaiset avaruuten sijoittuvat kauhu-scifit. Elokuvan tapahtumat sotkeentuvat samaan aikaan ilmestyneiden Event Horizonin, Wing Commanderin, Spheren, Viruksen ja Lost in Spacen kanssa, joita katselinkin useammin, kuin tätä.

Se mikä on mielenkiintoista on se, että elokuvan on ohjannut osittain Walter Hill (48 tuntia elokuvat) ja päätökseen sen on  saattanut itse legendaarinen Francis Ford Coppola (Kummisedät). Muistelin, että kyseessä olisi melko keskinkertainen ja unohdettava teos, mutta tästä oli otettava itse selvää näin pitkän ajan jälkeen. Kyseessä on Supernova, vuodelta 2000.

Supernova (2000)

Vuonna 2101 Kuuden henkilän lääkintäalus Nightingale 229 saa hätäkutsun 3000 valovuoden päästä Titan 37 -kuun jääkaivosoperaatiosta. Miehistö tekee ulottuvuushypyn, vain löytääkseen jotain karmivaa...

Tällaiset kliseiset Alien-kopiot ovat olleet aina meikäläisen yksi lempigenreistäni. Tämä on viimevuosien aikana vain vahvistunut, varsinkin nostalgisoinnista vanhojen vhs-kasettien perään. Tämä leffa sijoittuu jonnekkin sinne, että sen kansikuva tuo mieleen hyviä muistoja, mutta itse leffasta en muistanut mitään.

Visuaalisesti elokuva ei ole mielestäni kestänyt kovinkaan hyvin aikaa. Leffassa on käytetty runsaasti aikansa cgi:tä, mikä on vanhentunut pahasti. Varsinkin avaruusalus harmittaa, koska se näyttää ulkoa niin kököltä. Jopa 70-luvun elokuvien pienoismallit ovat kestäneet paremmin aikaa, kuin tämä.



Avaruuden painottomassa tilassa leijuessaan on näyttelijöiden ympärille on taas luotu hehku peittämään greenscreen rajausta. 2000 luvun futuristiset designit eivät ole minulle vielä niin vanhoja, että ne olisivat muuttuneet jo nostalgisiksi, kuten esim. 90-luvun alun vastaavat. Siksi ne näyttävät vain väärällä tavalla vanhentuneilta.



Tuohon aikaan oli muodissa, että kaikki laitteet olivat hopeanharmaita ja niissä oli sinisiä tai punaisia soikeita valoja. Myös laitteiden muodot olivat sellaisia pyöreähköjä, tai soikeita, joka korosti niiden muovisuutta. Tätä samaa tyyliä edustaa melkein koko aluksen kalusto.



Silti seinillä on niitä klassisia vilkkuvia valoja, joita on nähty jo 60-luvulta asti sci-fi-leffoissa.

On elokuvassa yksi alue mikä oli mielestäni luotu ihan hyvän näköiseksi.



Se on jääkaivosplaneetta, jolla Spader vierailee lyhyen ajan. Tästä tuli mieleen joku Alien hetkittäin. Muuten elokuvan designistä tulee enempi mieleen vaikka muovinen Lost In Space (1998), kuin tyylikäs Event Horizon (1997), jos vertailee saman ajan vastaavia elokuvia.



Myös aluksen robotti on todella halvan näköinen "näyttelijä sukkapäässä".

Kauniskasvoisten ja hyväkroppaisten näyttelijöiden lisäksi elokuvassa nähdään paljon alastomuutta ja rakastelukohtauksia, mikä lisäsi pientä camp/roska-estetiikkaa. On jopa hieman huvittavaa, miten paljon näyttelijät ovat ilman vaatteita.

Elokuvassa on yllättävän nimekkäitä näyttelijöitä. Tosin jokainen tuntuu olevan ruudulla niin vähän, ettei oikein kenestäkään saada kunnon otetta.

Päänäyttelijänä James Spader (Crash) on oikein mainio, mutta hän viettää aikaa jumissa kaivosplaneetalla pitkän tovin, jolloin unohdin hänen olevan koko leffassa, ennen kuin loppusuoralla mies taas palaa kuvioihin. Silti voin sanoa, että vaikka en nuorena välittänyt kaverista juuri ollenkaan, niin tämä leffa nosti Spaderin pisteitä.

Toisen päänäyttelijänä nähdään loistava Angela Bassett (Black Panther: Wakanda Forever), joka kannattelee melkein yksin koko leffaa harteillaan. Bassett torjui roolin Monster Ballissa, esiintyäkseen tässä elokuvassa. Bassettista onmuodostumassa yksi suosikkinäyttelijöitäni.

Robert Forster (Jackie Brown) on aluksen kapteeni, joka vierailee lopulta leffassa harmillisen lyhyen ajan.

Lou Diamond Phillips on jälleen sivuosassa. Ei ihan pienimmässä, mutta olisin toivonut hänelle hieman isompaa roolia. Silti oli mukava nähdä miestä jälleen puikoissa.

Kauniskasvoinen Peter Facinelli on elokuvan antagonisti. Hän on juuri oikealla tavalla ärsyttävän näköinen heppu tähän rooliin. Miestä rakastaa vihata. Hän nousi oikeastaan elokuvan yhdeksi mielenkiintoisimmista hahmoista.

Myös Robin Tunney on kovin nätti, vaikka vetääkin roolin yhdellä hämmentyneellä ilmeellä.

Elokuva oli yllättävän kallis aikalaisekseen 60-90 miljoonan budjetillaan. Veikkaisin, että vastaava olisi nykyrahassa n. 150 miljoonaa. Se floppasi pahasti ja tuotti vain vaivaiset 14 miljoonaa. Elokuvan ohjaamisen aloitti itse Walter Hill, mutta salanimellä Thomas Lee. Hommasta ei tullu mieluista, niin MGM-yhtiö antoi elokuvan Francis Ford Coppolalle, jotta tämä tekisi siitä "paremman" leikkauksen. Walter Hill kertoi oman versionsa olleen paljon synkempi ja pelottavampi, kuin studion lopullinen "mainstream" versio. Elokuvasta löytyy runsaasti poistettuja kohtauksia, ja neljä erilaista loppua, joita en tosin nähnyt tarpeelliseksi katsella. Ehkä joskus paremmalla ajalla.

Musiikit elokuvaan on luonut David C. Williams. Musiikit elokuvassa olivat ihan hyvät. Ne olivat sekoitus perinteisempää elokuvamusiikkia, sekoitettuna koneisiin ja syntikoihin, mikä toimi meikäläiselle hyvin. Silti mitään kovin mieleenpainuvaa ei kuultu.

Kyseessä on perinteinen "psykopaatti avaruusaluksessa" hippa. Elokuva on valitettavan unohdettava, mutta myöskin lyhyt, että sen katselee vaivattomasti. Kestoa ilman lopputekstejä on vain 1h22min. En sanoisi, että tämä on täysi susi. Muutamia hyviä roolisuorituksia nähdään siellä täällä. Tosin ajatukseni harhaili pitkin elokuvaa melko pahasti. Silti, jos lempigenresi on avaruuskauhu, alienin tyyliin, niin tämän voi toki katsoa välipalana, kunnes siirtyy laadukkaampaan vastaavaan, kuten vaikka Danny Boylen Sunshine.

- Kai Kumpulainen 4.3.2023

Juliste

Steelbook blu-ray edition