Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Legend (1985) Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja

Indiana Jones on minulle yksi tärkeimmistä lapsuuden elokuvasankareista, kuten varmasti muillekkin saman ikäpolven ihmisille. Legendaarinen hahmo, jolle olisi riittänyt kolme täydellistä seikkailuelokuvaa. Kun kuulin, että vielä olisi viides elokuva tulossa, niin aluksi ajatus nauratti 80-vuotiaasta Indystä ja olinkin aika varautunein mielin, koska mielessä kävi edellinen Kristallikallon valtakunta ja sen ongelmat. Kun lopulta näin elokuvateattereissa trailerin, sai sen musiikki ja tunnelma itseni sen verran liikuttuneeseen tilaan, että ajattelin sittenkin antaa mahdollisuuden tälle viidennelle osalle. Ostin lipun päivänäytökseen ja kävin katsomassa leffan pois, mutta kuinka kävikään... Indiana Jones And The Dial of Destiny (2023) Elokuva alkaa tunnelmaltaan hieman irralisella takaumakohtauksella, joka tuntuu joltain superkalliilta fanifilmiltä. Se on oikeastaan elokuvan kiinnostavin osio. Kuin kaikki Indiana Jones kliseet olisi kerätty yhteen lyhytelokuvaan. Tässä osiossa Ford oli nu

Pikkupoikana, 80-luvulla ei ollut vielä tarjolla Peter Jacksonin näyttävää King Kongia, saati näitä nykyisiä monsterverse tehostepläjäyksiä, joissa Godzillakin rymyää mukana, mutta oli minunkin sukupolvelle sentään oma King Kong-elokuvansa, että ei tarvinnut pelkästään turvautua alkuperäiseen mustavalkoiseen vuoden 1933 Kongiin, puhumattakaan niistä Ishirō Hondan versioista. Kyseessä on siis Dino De Laurentiisin tuottama ja John Guillerminin  ohjaama vuoden 1976 King Kong! Tätä remakea en ollutkaan nähnyt sitten lapsuusvuosieni, joten oli aika katsastaa se uudelleen. Elokuvan oli tarkoitus olla vastaisku vuotta aikaisemmin ilmestyneelle Tappajahaille ja sen megasuosiolle. King Kong (1976) Leffa kertoo varmasti kaikille tutun King Kongin klassisen tarinan jälleen kerran uudelleen, mutta tällä kertaa se on sijoitettu 70-luvulle, 30-luvun sijaan. Muuten mennään hyvin tuttuja latuja.  Pikkupoikana tämä elokuva vaikutti hyvin modernilta versiolta Kongista, verrattuna aikaisempiin mustavalk

Minulla oli hyvin hämärä muistikuva, että kovimpina videovuoraus aikoinani 90-luvun loppupuoliskolla olisin vuokrannut fantasiaelokuvan, joka yhdisti kiinalaista wuxiaa ja kung fu-kenguruita. Luitte oikein. Kung fu kenguruita. Ilmeisesti Teenage Muntant Ninja Turtleseiden suosion vanavedessä Metro-Goldwyn-Mayer tarvitsi oman franchisen. Itse olin jo hieman ylittänyt kohdeyleiön iän, mutta kyllähän tällaisia kung fu-fantasialeffoja tuli silti vilkuiltua. Leffa floppasi niin pahasti, että en ole siitä kuullut mitään sitten 90-luvun, mutta nyt oli aika ottaa selvää, millaisesta nuorisolle suunnatusta kalkkunasta olikaan kyse. Elokuvan on ohjannut Ronny Yu (Bride of Chucky, Freddy vs Jason). Warriors of Virtue (Hyveen soturit, 1997) Ryan Jeffers on koulukiusattu poika, jolla on jalassa vamma ja muitakin ongelmia. Hän toimii vesipoikana jalkapallojoukkueelle, koska ei pysty itse pelaamaan. Eräänä päivänä hänen ystävänsä ja  lempiravintolansa kokki Ming kertoo pojalle mystisestä Taon kirjoi