Vuoden 2012 Dredd elokuva oli nannaa Dredd-fanille, ja se oli samalla yksi parhaista sarjakuvafilmatisoinneista omissa kirjoissani, mutta aina ei asiat olleet näin mallillaan. Vuosia ja vuosia Judge Dredd-fanit saivat tyytyä puolivillaiseen Dredd-leffaan, joka oli kadottanut alkuperäisen sarjakuvan hengen studion halutessa uutta Sylvester Stallone megahittiä Demolition Manin tyyliin. 80-luvun Robocop elokuva oli ammentanut niin paljon matskua alkuperäisestä Judge Dreddistä, että kesti vuosia ja vuosia tehdä itse Judge Dreddistä elokuva, mutta siinä missä Robocopissa oli oikeaa Dredd henkeä ja tylyyttä, teki studio Judge Dredd elokuvasta sekoituksen seikkailuelokuvaa ja toiminta-komediaa, buddycop henkisellä lisällä, kohdeyleisönään 12-15 vuotiaat pojat. Pahin synti elokuvassa oli, että Dredd seikkaili suurimman osan ilman kypärää ja uniformua, ollen vain perus Sylvester Stallone. Mutta oliko elokuva oikeasti niin huono kuin väitetään... Judge Dredd - Tuomari (1995) Vuonna 2139 maailma

Pikkupoikana ensimmäisten itse ostamani vhs-kasettien joukossa komeili Rambo3.  Kasetti oli sen verran saksittu, että se sopi hyvin poikien sotaleikkien opetusmateriaaliksi. Vaikka kolmonen oli kakkosen kanssa eniten katsottuja Rambo-leffoja lapsena, niin vanhemmalla iällä se on jäänyt todella vähälle katselulle. Päätin ottaa selvää, että miksi. Oliko kyseessä niin huono elokuva, kuin yleisesti väitetään, vai löytäisikö nostalgiannälkäinen tästä hiomattoman timantin. Elokuvan on ohjannut  Peter Macdonald, joka tunnetaan lähinnä romanttisesta komediasta Mo' Money. Rambo 3 (1988) hassusti nimetty First blood-sarjan kolmas osa alkaa sillä, kun Rambo on sulkeutunut Thaimaalaiseen munkkiluostariin löytämään sotaisalle sielulleen rauhan, mutta eiköhän se Rambon ainoa ystävä Eversti Trautman tule hakemaan häntä vielä kerran yhdelle tehtävälle, että saataisiin ympyrä sulkeutumaan. Rambo ei lähde, joten Trautman päättää mennä ilman ja huonostihan siinä käy. neuvostoliittolaiset nappaavat Tr

 Katselin pitkästä aikaa Stallonen Demoliton manin. Olen katsonut elokuvan useasti nuorempana. Sen ilmestyessä se oli yksi lempparileffoista. Muistikuvat olivat hieman synkästä ja rankasta tieteisleffasta, jossa on kumminkin jonkin verran keventävää huumoria. Muistin myös, että leffassa on brutaalia väkivältää. Nuorempana pidin tätä sellaisena "myöhempien aikojen"-Stallone elokuvana ja sisarleffana Judge Dreddille, miehen kasarituotannon ollessa sitä kulta aikaa. Nykyään, kun on taas tämä "ehtoo puolen"-Stallone kausi, on Demolition mankin siirtynyt lähemmäs sitä Stallonen kultakautta. Yllätyin elokuvan tulleen jo 1993. Muistin, että se olisi lähempänä 95-96 vuotta, koska juuri sen ajan leffalta se vaikuttaa. Se mikä tekee tästä elokuvasta sellaisen "myöhempien aikojen"-Stallone elokuvan, on se, että Arskan Last Action Hero-elokuvan tavoin se on alkoi naureskelemaan kasarin koville toimintasankareille ja tekemään heistä parodiaa (kunnioittaen tietenkin). O