Vuonna 2001 Robocopista tehtiin minisarja nimeltä Robocop: Prime Directives. Sarja koostui neljästä puolitoistatuntisesta elokuvasta, nimeltä Dark Justice, Meltdown, Resurrection ja Crash and Burn. Nämä elokuvat olivat huomattavasti synkempiä ja väkivaltaisempia, kuin aiempi 90-luvun Robocop-tv sarja, joka oli enempi kokoperheen viihdettä. Tässä minisarjassa yhdyistyi kovat kyttäsarjat ja ylempien virkamiesten juonittelut vallan kahvasta. Olen viimeksi nähnyt nämä 2000-luvun alussa vhs-aikana, kun näitä markkinoitiin uusina Robocop elokuvina. Aion arvostella jokaisen osan erikseen. Elokuvat sijoittuvat aikaan 10-vuotta ensimmäisen Robocop-elokuvan jälkeen. Robocop on vanhentunut ja ulkokuorikin naarmuilla ja kulunut. Henkisesti hän on väsynyt, masentunut ja hieman itsetuhoinen. Robocopin ansiosta Delta city on turvallinen paikka ja Robocopia ei juuri tarvita enää. Hänestä kaupitellaan videotallennetta, joka koostuu parhaista ja väkivaltaisimmista pidätyksistä 10-vuotis syntymäpäivien k

Salma Hayekista tuli heti yksi suosikkinäyttelijöistäni, kun aikoinaan näin Robert Rodriguezin ohjaamat Desperado ja Hämärastä Aamunkoittoon . Aikalailla samalla linjalla on Hayekin vuoden 2014 elokuva Everly. Mukana on myös Rodriguezin kaverin Quentin Tarantinon  "henkeä" ja leffa ottaakin vaikutteita Kill Bill-elokuvista. Eikä vaikutteet siihen lopu. Mukana on ripaus exploitaatiota, grindhousea ja jopa aikuisten animea. Väkivaltainen ja sadistinen puolitoistatuntinen ei ole niin iso elokuva, kuin aiemmin mainitut, mutta huippu viihdyttävä. Olen aina pitänyt tästä pienimuotoisesta verikekkeristä ja ajattelin katsoa sen taas kerran. Elokuvan on ohjannut Joe Lynch . Everly (2014) Everly (Hayek) on ollut neljä vuotta loukussa yhdessä ja samassa asunnossa japanilaisen mafian seksiorjana. Erään joukkoraiskauksen jälkeen hän ryömii vessaan päättämään päivänsä, mutta viime hetkellä tuleekin toisiin tuloksiin ja ampuukin kaikki paikalla olevat mafiosot. Tästä alkaa loputon veriba

  Vuonna 1999 koettuani ensimmäisen Matrixin elokuvissa, se oli menoa. Matrix mullisti käsityksen siitä mitä viihde-elokuvalta pystyi vaatimaan ja kuinka toiminta-elokuvia tästä eteenpäin tulisi tehdä. Ghost in The Shell on kaikkien aikojen suosikki anime-elokuvani ja yhtäkkiä Matrix toi sen huikeaa kuvastoa liveactionina valkokankaalle. Tällaista oli aiemmin  pystytty näyttäämään vain animaation keinoin. Olin aivan "mind blown". Juuri kun elokuvan pöhinä alkoi laantua, pari vuotta myöhemmin saapui ilmiö nimeltä "Year of the Matrix" . Se tarkoitti sitä, että saman vuoden aikana kokisimme Matrix-maailmaa pohjustavan Animatrix kollaasin, sitä laajentavan Enter The Matrix-pelin ja mikä huikeinta, ei vain yksi vaan kaksi jatko-osaa alkuperäiselle elokuvalle (Reloaded & Revolutions). Mitään vastaavaa ei ollut elokuvamaailmassa koettu ennen ja Matrix oli jälleen kaikkein huulilla. Oli mielettömän hienoa elää tuota hypeä. Kaikki ystäväni puhuivat koko ajan pelkästä

Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin suoraan videolle julkaistuille elokuville. Vuonna 1989 Masters Of The Universe-elokuvalle piti tulla jatko-osa, mutta suunnitelmat muuttuivat ja elokuvan raunioista syntyi Jean Claude Van Dammen tähdittämä kulttiteos. Samaan universumiin sijoittuu myös elokuva nimeltä Glass Shadow, joka on tavallaan Spin-off Cyborgille. Siksi elokuva sai joissain maissa etuliitteen Cyborg ². Van Dammen elokuvaa kyllä sivutaan nopeasti, mutta muuten kyseessä on aivan oma tarinansa, joka yhdistelee cyborgi-elokuvia, cyberpunk-estetiikkaan ja animesta tuttuihin designeihin. Tämä on myös 17-vuotiaan Angelina Jolien debyyttileffa. Tällä kertaa Albert Pyunin ohjaajan paikalla korvasi Michael Schroeder (Out of The Dark, 1988) Cyborg ² : Glass Shadow (1993) Vuonna 2074 kyborgit ovat korvanneet ihmiset kaikissa palveluammateissa, kuten prostituutiossa ja sotilaina. Maailman johtaviksi yrityksiksi ovat nousse

Katselin vihdoin alkuvuodesta hommaamani animaation, eli Junpei Mizusaki ohjaaman ニンジャバットマン Ninja Battoman, tai BATMAN NINJA vuodelta 2018. Batman menee Gorilla Groddin aikakoneella vanhaan japaniin, jota hallitsee Lordi Jokeri ja sen jälkeen taistellaan jokeria ja muita vastustajia pitkin leffaa anime tunnelmissa. Ekana katselin, että shellshading tekniikalla luotu maailma on aika hienon näköinen ja taiteellinen. Hahmot näyttää hyvältä ja tuo mieleen leffan alussa Arkham pelit. Animaatio tekniikka vaihtelee pitkin leffaa ja yhdessä kohtaa on jakso joka on piirretty oudosti ja tuo mieleen vanhan Pekka Töpöhäntä piirretyn vapisevilla ääriviivoilla. Ääninäyttelijät ovat jenkkiversiossa hyviä ja hahmot kuulostavat oikeanlaisilta. Varsinkin jokeri ja harley quin. Juoni on hyvin simppeli ja siinä ei selittellä asioita ollenkaan, ne vaan tapahtuu. Esim. Yhtäkkiä Batmanilla on Japanissa hovimestari, auto, lentokone ja moottoripyörä yms. Muutenkin leffa tuntuu kuin painajaisunelta jos