Olin nähnyt kaikki muut Schwarzeneggerin kuvernööriajan jälkeiset 2010-luvun elokuvat, joissa mies alkaa olla jo pappaiässä, mutta yksi elokuva oli ollut kuusi vuotta pannassa, koska epäilin elokuvan olevan vähemmän Schwarzenegger elokuva, kuin se lopulta osoittautui olevankaan. Kyseessä oli David Ayerin (Training Day, Fury, Bright) ohjaama rankka Sabotage, vuodelta 2014. Mielikuvat olivat muodostuneet Last Standistä, jossa mies on miltei sivuhahmo ja pahimmat kuvitelmat olivat Die Hard vitosen kaltaisesta elokuvasta, jossa Sam Worthington olisi pääosassa pullistelemassa ja Arska heitetty mukaan vain helppojen rahojen toivossa. Onneksi olin väärässä ja elokuva osoittautui vallan mainioksi ja ehkä jopa brutaaleimmaksi elokuvaksi koko Schwarzeneggerin uralla. Itse diggaan kovasti Ayerin kirjoittamasta ja tuottamasta Training Daystä ja pidän myös miehen ohjauksista kuten Bright, Fury ja osittain jopa Suicide Squadista. Mies osaa hienosti kuvata rankkoja kuvauksia katujen jengeistä, huumek

Batman Begins täytti tänä vuonna 15-vuotta ja Nolanilta on juuri julkaistu uusi elokuva Tenet. Sen vuoksi päätin kirjoittaa hieman elokuvasta, joka teki minusta Nolan-fanin ja palautti uskon lapsuuteni sankariin. Lapsena olin kova Batman fani, varsinkin Tim Burtonin Batmaneiden, mutta kasvaessani parikymmippiseksi oli fanitus hieman hiipunut ja Joel Schumacherin Campymmät lelumainos Batmanit hieman erkaannuttaneet koko aiheesta. Kun sarjakuvafilmatisointien uusi aikakausi alkoi 2000-luvun alussa x-men leffalla, minä pidin jopa Daredevilin (2003) kaltaista elokuvaa loistavana, koska se oli lähempana Burtonin synkempää Batmania, kuin Batman & Robinin euroviisubatmania. Kun kuulin, että 2005 olisi tulossa vihdoin uusi Batman elokuva pitkän 8 vuoden tauon jälkeen (jonka aikana olin kasvanut siis aikuiseksi), niin toivon kipinä uudesta paremmasta Batmanista syttyi. Silti odotukset olivat alhaalla ja mielessä pyöri sarjakuvamaisemmat saman ajan elokuvat kuten Spidermanit, fantastic fouri

Pika-arvio: Man Of Tai Chi (2013)  Tämä Keanu Reevesin esikoisohjaus Man of tai chi (vuodelta 2013) on piristävä sekoitus vanhan liiton kung fu-ottelu leffoja ja vakavaa modernia tyyliä. Leffa on aika pienimuotoinen ja tyylikäs. Tiger Chen esittää tiger cheniä, joka rupeaa käyttämään poikkeuksellisesti Tai chita taistelulajina maksullisissa otteluissa motiivinaan pelastaa vanha purkutuomion saanut temppeli. Matsien taustapiruna puuhaa Itse Reeves, joka pääsee jopa itse mätkimään sitten Matrixin ja sitä on mukava katsoa. Kiinalaiset puhuvat kiinaa, eikä tässä nähdä Keanun lisäksi muistaakseni muita amerikkalaisia. Diggasin leffasta kovasti. Taistelukohtaukset oli näyttäviä ja melko realistisiä, muutamaa yliluonnollista hommaa lukuunottamatta. Hieno kuvaus harmonisen Tai chi mestarin matkasta pimeälle puolelle tappajaksi. - Kai Kumpulainen 2018

  Olin pitkään odottanut pääseväni katsomaan uuden kehutun DC Universen sarjan Swamp Thing. Jo lapsena Kalma-lehdestä lukiessani Swamp thingin seikkailuita, oli hahmossa jotain jännittävää ja se poikkesi muista sankareista monella tapaa. Se oli enempi traaginen hirviötarina ja kauhukertomus, kuin supersankaritarina. Ensi alkuun katsoin pohjiksi kaksi Swamp thing elokuvaa, 90-luvun tv-sarjan ja saman ajan piirretyn sarjan, jotta voisin vertailla miten hahmo on kehittynyt vuosien varrella. Luin myös uudelleen loistavan Alan Mooren Swamp thing sarjakuvan, joka on se paras ja definitiivisin teos hahmosta. Oli aika hypätä sarjan synkkään suonsilmään. Swamp Thing (2019) Abby Arcane palaa kotiinsa Lousianan Maraisiin tutkiakseen kuolettavaa virusta, joka on peräisin suolta. Sattumusten jälkeen hän tapaa omituisen tiedemiehen Alec Hollandin, jonka kanssa he päätyvät tutkimaan tapausta yhdessä. Alec joutuu traagiseen onnettumuuteen, joka vaikuttaa järjestetyltä. Miehen ruumis vajoaa suon syöver

  Karate Kid-elokuvat oli yksiä lapsuuteni tärkeimpiä elokuvia, kuten monen muunkin samanikäisen. Jopa niin tärkeitä, että harrastin eri taistelulajeja 20-vuotiaaksi asti, niiden innoittamana. Ympyrä sulkeutui kun vein poikani harrastamaan viime vuonna karatea ja kauden lopussa heille opetettiin kurkipotku karate kidin innoittamana. Jopa tänä päivänä Karate kid 1 ja 2 ovat vieläkin erittäin toimivia ja sympaattisia elokuvia. Kun näin How i Met your mother-sarjassa jakson, jossa Karate Kid näyttelijät Ralph Macchio ja William Zabka tekivät paluun, oli se aika nostalginen tapaus. Jakson idea oli, että kaikki paitsi Barney ovat ymmärtäneet Karate Kid ykkösen juonen väärin ja leffassa onkin kyse traagisesta Johnny Lawrencen kohtalosta, eikä Daniel LaRusson. En tiedä onko Cobra Kai-sarjan juoni otettu tästä, mutta samalla hauskalla idealla sarja jatkaa tätä teemaa. Tällä kertaa mennään väärinymmärretyn pahiksen mielenmaisemiin ja siihen, miten yksi 34-vuotta sitten tapahtunut Karate-ottel