Sabotage (2014)

Olin nähnyt kaikki muut Schwarzeneggerin kuvernööriajan jälkeiset 2010-luvun elokuvat, joissa mies alkaa olla jo pappaiässä, mutta yksi elokuva oli ollut kuusi vuotta pannassa, koska epäilin elokuvan olevan vähemmän Schwarzenegger elokuva, kuin se lopulta osoittautui olevankaan. Kyseessä oli David Ayerin (Training Day, Fury, Bright) ohjaama rankka Sabotage, vuodelta 2014. Mielikuvat olivat muodostuneet Last Standistä, jossa mies on miltei sivuhahmo ja pahimmat kuvitelmat olivat Die Hard vitosen kaltaisesta elokuvasta, jossa Sam Worthington olisi pääosassa pullistelemassa ja Arska heitetty mukaan vain helppojen rahojen toivossa. Onneksi olin väärässä ja elokuva osoittautui vallan mainioksi ja ehkä jopa brutaaleimmaksi elokuvaksi koko Schwarzeneggerin uralla. Itse diggaan kovasti Ayerin kirjoittamasta ja tuottamasta Training Daystä ja pidän myös miehen ohjauksista kuten Bright, Fury ja osittain jopa Suicide Squadista. Mies osaa hienosti kuvata rankkoja kuvauksia katujen jengeistä, huumekartelleista ja likaisista poliiseista. Niinpä Sabotagekin osoitautui paljon paremmaksi kuin sitä aluksi epäilin. Elokuva perustuu löyhästi Agatha Christien kirjaan Kymmenen pientä neekeripoikaa / Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers / And then there were none, 1939)

Sabotage (2014)

Elokuva kertoo Arnold Schwarzeneggerin johtamasta huumepoliisin erikoisryhmästä, jotka yhden huumeratsian aikana varastavat 10 miljoonaa dollaria rikollisten rahapaalista. Rahat piilotetaan viemäriin, mutta ryhmän niitä myöhemmin noutaessa, ne ovat kadonneet. Pian ryhmän jäseniä rupeaa kuolemaan yksitellen...

Elokuvan maailma oli inhorealistinen, saastainen ja nihilistinen. Jopa kaikki kohtauspaikat ovat roskaa ja paskaa täynnä. Kaikki hahmot puhuvat kirosanojensa välissä vain rivouksia, tai alapäähuumoria. Välillä kaiken alfailun lomassa tuli kyllä vähän facepalm-kohtia, kun hahmot olivat kuin teinejä, jotka ovat saaneet käyttöönsä uudet kiro- ja solvaussanakirjat. No meininki oli siis erittäin äijää, ei siinä mitään. Arskan johtama erikoisryhmä oli enempi joukko moottoripyöräjengiläisiä ja pirihuoria, kuin FBI:n agenttejä, mutta se johtui tietenkin siitä, että he olivat parhaita jengisoluttautujia, joten kukaan ei epäile heitä.

Elokuvan ultraväkivaltaisuus yllätti ja gorea nähdään melkoisen paljon (toimintaleffaksi). Elokuva onkin saanut k18 leiman suomessa. Olenkin aina toivonut, että Arska palaisi todella brutaaleihin actionleffoihin, sellaisten mukavien k13 ja k16 perustoimintapätkien sijaan. 

Näyttelijöistä Itse Raaka-Arska on aivan loistava. Hän on todella kovia kokenut, karismaattinen erikoisjoukon isähahmo. Hänen taustatarinassaan mennään tietyn rajan yli, joka oli mielestäni kova veto, koska muuten se olisi ollut vain pelkkä klisee. Sam Worthington ei onnekseni olekkaan pääosassa, vaan enempi sivussa. Pehmokasvoinen kaveri on saatu lohdittua melkein tunnistamattomaksi kovanaamaksi. Myös Magic Mikestä tuttu suklaasilmä Joe Manganiello on saatu näyttämään äärimmäisen karskilta kaverilta. Olivia Williams on FBI-agentti, jonka kasvoilla stressaava elämä näkyy ja sen myös Arska hänelle tylysti tolvaisee. Harold Perrineau (Lost, oz, matrix) esittää muka fiksua tutkijaa, mutta häneltä kuulemme aliarvoisimmat alapääjutut. Mireille Enos vetää kovan roolin kusipäisenä ja huumekoukkuisena ryhmän jäsenenä.

Vuonna 2014 Schwarzenegger ja Joe Manganiello promosivat elokuvaa matsaamalla Hulk Hogania vastaan WWE RAW - vapaapainimatsissa.

Elokuva on äärimmäisen rankka ja realistinen kuvaus siitä miten raskasta ja vaarallista huumepoliisin erikoisjoukoissa elo voi olla. Se on sisältää myös toksista maskuliinisuutta ja kovistelua. Mitään ei ole kumminkaan tehty viihdemielessä expendables-tyyliin, vaikka siltä elokuvassa nähtävä ryhmä vaikuttaa, vaan enemmän tulee mieleen suoraviivaistettu Sicario (2015), jollaisessa itse Arnoldia ei olla ennen nähty. Elokuvassa on thrillerimäinen ote ja se sisältää kevyen plot twistin loppupuolella. Pidin elokuvasta melko paljon ja se yllätti olemalla paljon parempi, kuin oletin. Arnold itse on aivan loistava ja tämä saattaa olla Maggien kanssa paras rooli mieheltä, näistä 2010-luvun elokuvista. Elokuvan loppu sai minut hymyilemään.

- Kai Kumpulainen 10.9.2020