Tätä "vesi-Mad Maxia" on parjattu vuosikymmeniä, mutta olen aina siitä pitänyt jonkin verran ja välillä puolustanut kovaan ääneen. Varsinkin nuorena poikana se oli vallan mainio toimintapläjäys huikeine lavasteineen ja stuntteineen. Viime katselukerrasta oli sen verran aikaa, että päätin katsoa pitkästä aikaa, että oliko elokuva yhtä hyvä, kuin muistin, vai olinko aivan turhaan vuosien varrella yrittänyt parantaa sen mainetta  kehumalla sitä eri medioissa. Valitsin katseluversioksi visuaalisesti parhaan mahdollisen kappaleen mitä käsiini sain, eli 4k uhd blu-rayn. 4k levyllä oli teatteriversio ja toisella levyllä oleva 40 minuuttia pidempi extented versio jäi vielä tarkastamatta. Eli nyt arvostellaan siis vain tämä tunnetuin teatteriversio ja katsotaan se pidennetty myöhemmin. Elokuvan on ohjannut Kevin Reynolds (Robin Hood: Prince of Thieves) WaterWorld (1995) Napajäätiköt ovat sulaneet ja maailma on peittynyt veteen. Ihmiset elävät atolleilla veden varassa ja käyvät kaup

  Ennen uuden Wonder Woman elokuvan näkemistä päätin sivistää itseäni katsomalla kehutun, vuoden 2009 Wonder Woman-animaatioelokuvan, hankkimaltani blu-rayltä. DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle, kuten tässäkin tapauksessa. Elokuvan juoni pohjautuu George Perezin kirjoittamaan sarjakuvaan ja erityisesti vuoden 1987 "Gods and Mortals" sarjakuvan tarinaan. Wonder Woman on neljäs alkuperäisistä DC-universumin animaatioelokuvista. Wonder Woman (2009) Hippolyta amazoni-armeijoineen käy taistelua sodan jumalaa Aresta vastaan, lopulta päihittäen tämän. Hippolyta yrittää surmata Areksen, mutta ylij

 Päätin vuoden alussa tehdä tällaisen projektin, että listaan kaikki vuoden aikana nähdyt elokuvat ja sarjojen kaudet, mitä tulisi katsottua. Projektin idea oli saada selville, että kuinka monta elokuvaa ja sarjaa sitä edes ehtii vuoden aikana katsoa, ettei tule esim. hamstrattua niitä liikaa hyllyyn yms. On myös hauska nähdä, että milloin olen jonkin elokuvan katsonut. Joistakin leffoista tuntui olevan pidempi aika, kuin olikaan ja joistain taas lyhyempi jne. Elokuvien määrään olen tyytyväinen, se on mielestäni ihan tarpeeksi yhdelle vuodella. Sarjojen määrästä yllätyin, että kokonaisia kausia ehti katsoa noinkin monta.  En listannut listaan sellaisia elokuvia, joita en katsonut alusta loppuun, vaan vaikka keskeltä loppuun, tai parhaita paloja, tai kesken jääneitä elokuvia, tai jos katsoin saman useaan kertaan. Samoin sarjoista en listannut kuin kokonaiset kaudet. Useita erillisiä jaksoja tuli kyllä katsottua lempisarjoja sieltä täältä, mutta niitä en laskenut mukaan listaan. Vuosi tä

  Vuonna 1998 ostin Tallinnan Mustanmäentorilta VHS-kasetin, jonka päällä luki "Musta Dracula" ja kannessa komeili Wesley Snipes kovannäköisenä pitkässä nahkatakissa. Hassusti nimetyn kasetin tekstitykset olivat kuin suoraan googlekääntäjällä käännetyt ja ne naurattivat kökköydessään, mutta itse leffa oli rakkautta ensisilmäyksellä. Elettiin ysärin loppupuoliskoa ja sarjakuviin perustuvat elokuvat alkoivat olla tasoa "Batman & Robin" ja "Steel". Tämä Marvelin sarjakuvaan perustuva elokuva oli aivan eri tasoa. Se oli synkkä, aikuisille suunnattu k18-elokuva, joka oli enemmän kauhua ja väkivältää yhdistelevä verikekkeri, kuin värikkäissä viitoissa kikkailtu lelumainos. Sinä vuonna tuo oli jotain tuoretta ja palautti genren takaisin sen ajan suosikkisarjisleffojen, kuten The Crown ja Tim Burtonin Batmanin tyyliin, mutta tuoreella näkemyksellä. Pääosaa esitti tumma mies, mutta edes tuohon aikaan se ei ollut mikään juttu, vaan ihan luonnollinen asia. Ihmety

Harvoin tulee katseltua televisiokanavilta elokuvia nykyään. Yleensä katselen elokuvia systemaattisesti ja harkiten aina seuraavaa kohdetta. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska avatessani television oli sieltä juuri alkanut Schwarzeneggerin elokuva Eraser. Jäin tuijottamaan alkua. Muistelin, että alussa olisi jotain hyvää matskua. Katsotään se alku äkkiä pois, mietin. Kohta en pystynyt enää lopettamaan tuijotusta. Klassisia kohtia vyöryi perästysten. Välillä ne olivat niin sarjakuvamaisen yliampuvia, että niitä oli vain pakko tuijottaa. Välillä muistin mitä seuraavaksi oli tulossa, joten seuraava klassikkokohtaus oli nähtävä. Yhtäkkiä huomasin, että olin katsonut koko elokuvan. Tajusin, että tämä vähemmälle huomiolle jäänyt Arska-leffa oli selkeästi vielä sitä parempaa Schwarzenegger-tarjontaa ja melko aliarvostettu toimintaelokuva. Toki se ei meni ihan top3 Ahnold-tuotannossa, koska siellä on niin paljon kovia leffoja, mutta selkeästi se on parempi viihdepläjäys, kuin sen jälkeen tul