WaterWorld (1995)

 

Tätä "vesi-Mad Maxia" on parjattu vuosikymmeniä, mutta olen aina siitä pitänyt jonkin verran ja välillä puolustanut kovaan ääneen. Varsinkin nuorena poikana se oli vallan mainio toimintapläjäys huikeine lavasteineen ja stuntteineen. Viime katselukerrasta oli sen verran aikaa, että päätin katsoa pitkästä aikaa, että oliko elokuva yhtä hyvä, kuin muistin, vai olinko aivan turhaan vuosien varrella yrittänyt parantaa sen mainetta  kehumalla sitä eri medioissa. Valitsin katseluversioksi visuaalisesti parhaan mahdollisen kappaleen mitä käsiini sain, eli 4k uhd blu-rayn. 4k levyllä oli teatteriversio ja toisella levyllä oleva 40 minuuttia pidempi extented versio jäi vielä tarkastamatta. Eli nyt arvostellaan siis vain tämä tunnetuin teatteriversio ja katsotaan se pidennetty myöhemmin. Elokuvan on ohjannut Kevin Reynolds (Robin Hood: Prince of Thieves)

WaterWorld (1995)

Napajäätiköt ovat sulaneet ja maailma on peittynyt veteen. Ihmiset elävät atolleilla veden varassa ja käyvät kauppaa puhtaasta juomavedestä ja harvinaiseksi käyneestä maa-aineksesta. Kevin Costner on nimetön mutantti (lajia icthyo sapien). Hän muistuttaa muuten ihmistä, mutta omistaa kalan kidukset, räpylät jaloissa ja uskomattoman uimataidon. Häntä kutsutaan vain "Marineriksi". Yhtenä päivänä hän saapuu atollille käymään kauppaa purkillisesta hiekkaa, kunnes hänet bongataan "mutoksi" ja laitetaan siitä syystä tyrmään.





Paikalle saapuvat pahamaineiset "savuttajat", joita johtaa Dennis Hopper, eli The Deacon. Savuttajat, eli Smokerit hyökkäävät raskaalla tulivoimalla atollin väen kimppuun. Helen (Jeanne Tripplehorn) lupaa vapauttaa Costnerin näyttelemän "Marinerin", jos tämä vie hänet ja hänen tyttärensä Enolan (Tina Majorino) turvaan tilanteesta. Enolalla on selässään tatuoitu kartta, jonka huhutaan johdattavan myyttiselle kuivalle maalle. Deacon savuttajineen lähtee heidän peräänsä kuullessaan mystisestä kartasta...



Lähtökohtaisesti elokuvan idea on vallan mainio. Mad Maxit ovat aina perustuneet loppumatomaan hiekkaan ja kuivuuteen, joten mitä jos hiekan sijasta loputtomasti olisikin vettä ja pulaa olisikin hiekasta. Ajankohtainen ilmastonmuutos aikanaan oli vielä mainio ponnistuslauta idealle. 

Mutta Mad Maxeihin verrattuna, niiden ollessa tylyjä ja raakoja mättöleffoja, WaterWorld on enempi vanhan koulukunnan seikkailuleffa. Lähimpänä Maxeista tulee mieleen Mad Max kolmonen, jossa myös mentiin melko lapsiystävällisiin seikkailuteemoihin loppuakohden. En tosin muistanut WW:n olevan ihan näin naivi leffa. Mieleeni vilahteli välillä aiemmin ilmestynyt Hook-kapteeni koukku-leffa ja jopa Disneyn 90-luvun animaatioklassikot. Tästä puuttui vain musikaalityyliset lauluosuudet, heh.

Michael Jeterin näyttelemä vanha Gregor on taas, kuin jostain modernista rölli-elokuvasta napattu hahmo. Gerard Murphy The Nordina muistuttaa taas vahvasti jotain Disney animaation pahista. Enolan lapsihahmo on välillä kuin joku Disney-leffojen söpösti tuittuileva hahmo. Eikä Kevin Costnerin karisma yhden ilmeen miehenä vedä mielestäni vertoja Mel Gibsonin Max Rockatanskylle (tosin Mariner on mutanttihahmona ihan siisti). 



Heikoimpana lenkkinä elokuvassa pidän kumminkin Dennis Hopperin hahmoa. Hopper on loistava näyttelijä, varsinkin pahisten näyttelijä, mutta tässä leffassa hahmo on aivan liian hassu ja kaikki uhkaavuus on tiessään. Edes Costnerin "mariner" ei ota kaveria tosissaan. Hopper on niin sanotusti klassinen sarjakuvapahis.



Samoin "savuttajat" ovat lähtökohtaisesti kaikki sarjakuvamaisen tyhmiä ja hassuja hahmoja. Mutta jos kaikki tämä edellä mainittu on katsojalle ok, eikä vertaa leffaa liikaa asfalttisoturiin, ei se haittaa katselukokemusta. Jos taas haluaa elokuvalta nihilismiä ja raakuutta, voi se tuottaa pettymyksen. Tämän kaiken naivin seikkailuhahmotelman jälkeen onkin aika erikoista, kun leffassa on taas kohtauksia, jossa puhutaan seksistä, seksin ostamisesta, lapsen kanssa seksin harrastamisesta ja sen ostamisesta yms.



Edellä mainitussa kohtauksessa häröilyn hoitaa ikimuistoisesti Sons of Anarchystäkin tuttu Kim Coates. Noh, ysäri oli erilaista aikaa. Myöskin savuttajien nimensä mukainen röökin savuttelu on aika hupaisan alleviivaavaa leffassa, heh. Jos en aiemmin ollut huomannut, että Jack Black vetää roolin Demolition manissa, niin en myöskään ollut aiemmin huomannut, että hänet nähdään tässäkin leffassa Smoker-lentäjänä. 



Kun selvisin edellä mainitulta alkuhämmennykseltä ja pääsin leffan tunnelmaan käsiksi, tarjosi se muutamia hienoja elämyksiä. Varsinkin kamerakulmat ja kamerakuljetukset kohtausten läpi olivat huikeaa katsottavaa. Hienosti oli taitavalla kameratyöskentelyllä lavasteet ja alukset saatu näyttämään niin kookkailta, kuin ne oikeasti olivatkin. Lavasteet olivatkin aivan huikeita, varsinkin alkupuoliskon atolli. Lavasteet olivatkin maksaneet moninkertaisesti yli budjetin ja elokuva oli aikansa kallein tuotanto. Ilmeisesti merelle rakennetut lavasteet olivat tuhoutuneetkin moneen kertaan myrskyssä ja muutakin vastoinkäymistä oli ollut kuvauksissa. Leffan budjetti oli lopulta noussut niin suureksi, että sitä oli mahdoton enää lipputuloilla pelastaa.

Lavasteiden lisäksi puvustukset ovat huikean näköisiä. Koko elokuvan maailma on upean näköinen ja melko uskottava. Niiden lisäksi elokuva stuntit ovat huikeita ja niitä nähdään pitkin leffaa paljon.



Elettiin aikaa ennen kunnon CGI:tä (onneksi) ja kaikki leffassa nähtävä onkin toteutettu oikeasti, ilman tietokonegrafiikoita, poislukien yksi merihirviö, joka on aika feikin näköinen sen sekuntin ajan, jota sitä ruudulla nähdään. 4k levyn kuva oli huikean hyvän näköinen ja olikin mahtavaa nähdä elokuva upealla kuvanlaadulla isolta ruudulta, jolloin se pääsee vihdoinkin oikeuksiinsa. Näin komeana ja "kolmiulotteisena" en ole elokuvaa koskaan ennen nähnyt ja se oli visuaalisesti hyvin vaikuttava kokemus.

Elokuvan musiikeista vastaa James Newton Howard (king kong, 2005) ja musiikit ovatkin se elementti, jotka luovat eniten sitä sankarillista kepeää seikkailufiilistä.

Elokuvalle luotiin tietysti paljon kaikenlaista oheiskrääsää ajan mukaisesti. Oli sarjakuvaa, lelusarjaa ja videopeliä yms. Myös teemapuistojen vetonaulana nähtiin Waterworld: A Live Sea War - Spektaakkeli.

Elokuva oli tällä katselukierroksella naivimpi ja seikkailullisempi, kuin muistinkaan, mutta jos sitä katsoo omana teoksenaan, eikä vertaa leffan kopioimaan Mad Maxiin, on se edelleen komean näköinen ja viihdyttävä meriseikkailu. Leffan parasta antia ovat sen puvustukset, lavasteet, maisemat ja huikeat stuntit. Elokuvan heikoin kohta on sen hieman antiklimaattinen lopputaistelu, joka jää mielestäni kakkoseksi elokuvan ensimmäiselle isolle taistelukohtaukselle. Siksi elokuvan alun 2/3 ovat sen viihdyttävintä osuutta. En ole nähnyt vielä elokuvan pidennettyä versiota, joka tarjoaa 40 minuuttia enemmän tavaraa, saati tätä mystistä Ulysses Cuttia. Kaikkine ongelmineenkin pidin tästä elokuvasta edelleen ja siksi suosittelen katsomaan tämän, jos tätä ei ole vielä nähnyt. Mielestäni elokuva kuuluu leffafanien yleissivistykseen, siinä missä Mad Maxitkin ja mielestäni se on mainettaan parempi.

- Kai Kumpulainen 4.1.2021

Julistetaidetta:

4k uhd blu-ray julkaisu

Arrowin Blu-ray julkaisu