90-luvun lopulla ufo-buumin vanavedessä elokuvien valtavirtaan nousi Saatana-teema. Saatanaa oli toki nähty rutkasti kauhuelokuvien parissa, mutta nyt lucifeerusta sekoitettiin muihinkin genreihin ja jopa blockbusterleffoihin. Elokuvissa kuten End of Days, Event Horizon, Stigmata, The Ninth Gate ja Fallen saatana oli vahvasti läsnä. Näistä kaikista leffoista yksi nousi omaksi suosikikseni. Kun muissa leffoissa saatana ilmestyi maalla, merellä, ilmassa ja jopa avaruudessa, niin tässä leffassa vanha vihtahousu palveli oikeussalissa. Elokuva olikin mainio yhdistelmä oikeussalidraamaa ja kauhuelokuvaa. Ja olihan siinä eturivin näyttelijätkin puikoissa. Kyseessä on Taylor Hackford ohjaama Paholaisen asianajaja vuodelta 1997. The Devil's Advocate - Paholaisen asianajaja (1997) Kevin Lomax (Reeves) on Floridalainen asianajaja, joka ei ole koskaan hävinnyt yhtään keissiä, vaikka puolustettavana olisi ollut ihmissaastoja pedofiileistä perhesurmaajiin. New Yorkilainen lakifirma huomaa Lom

 Tämän viikon Alterstream median mahtavassa Pakettirallissa Kaitsun leffablogin Kaitsu sai terveiset (kohdassa 6:13), ja niistä kiitollisena ajattelin jakaa tämän videon myös täällä. Olen tunnetusti kova 4koo leffojen kannattaja, joten mieltä lämmitti että meikäläinen sai tunnustusta tuolla tavalla ison yleisön edessä. Terveiset myös Henkalle, joka tekee huikeaa työtä vääntäessään laadukkaita videoitaan tiuhaan tahtiin. Käykää katsomassa huikea pakettiralli, joka eskaloituu eeppiseen Masters of the universe -figuuri mittelöön! 

Arkistojen kätköistä 20.5.2019: Sain Rantasen Simolta, eli "parrasta asiaa" Ramolta joululahjaksi tyylikkään steelbookin tuntemattomasta WOLFCOP (2014) leffasta, josta olin kuullut vain huhuja. Nyt oli vihdoin sen aika pyörähtää soittimessa... tsihhh, gluk gluk, röyh. Kyse on kanadalaisen Lowell Deanin ohjaamasta kauhukomediasta vuodelta 2014. Elokuva kumartaa halpisroskaleffoille, kuin myös 80-luvun toiminta ja kauhuleffoille ja jos tämän olisi nähnyt 90-luvulla, niin johan se olisikin pyörinyt soittimessa tiuhaan tahtiin. Elokuvassa on myös paljon retroilua ja hienoja praktikaaliefektejä. Musiikit vaihtelee juustoisesta kasariherkistelystä, synamusaan ja ysärin alun räppäilyyn. Kanadalainen näyttelijä Leo Fafard on pikkukylän seriffi Lou Garou , joka on hyvin, hyvin alkoholisoitunut renttu, joka katsoo rikoksia sormien lävitse, kunnes yhtenä yönä hän oudon rituaalin jälkeen muuttuu ihmissudeksi, eli susikytäksi! Hän tuunaa partioautosta wolfmobilen ja lähtee pistämään ri

Arkistojen kätköistä 6.7.2018:   Katselin Netflixistä äsken sellaisen Harold Ramisin ohjaaman leffan vuodelta 1993, kuin Päiväni murmelina (Groundhog day), joka on varmasti kaikille tuttu. Ainakin kaikki tietävät mitä tarkoitettaan käsitteellä "päiväni murmelina-päivä". Eli sama päivä toistuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Olen tämän viimeksi katsonut  joskus 90-luvulla ja silloinkin se oli todella hyvä leffa, mutta nyt aikuisiällä se tuntui vieläkin paremmalta. Bill Murray on outo näyttelijä. Siitä on lapsesta asti oppinut pitämään koska se on tuttu Haamujengistä, mutta jos nyt näkisin hemmon ekaa kertaa niin ihmettelisin miksi tuollainen kaveri on niin iso tähti. Tai sitten se on vaan todella hyvä näyttelemään sellaista tunteetonta kyynistä mulkeroa, heh. No joo, Leffa oli siis todella mukavaa katseltavaa keskipäivälle ja näissä 90-luvun alun "perheleffoissa" on vaan jotain tunnelmaa, ja kiireettömyyttä, mitä ei nykyään ole. Tällä kertaa bongailin näytte

James Gunnin luoma Peacemaker -sarja on ollut parasta, mitä pitkään aikaan on komedioiden saralla nähty. Mies osaa nerokkaasti yhdistää matalaotsaisen ja mauttoman pieruhuumorin, ällöön goreen ja saada silti hahmot vaikuttamaan sympaattisilta ja tykättäviltä, tarinan jopa välillä koskettaessa syvältä. Gunn otti ekalla leffallaan kauhugenren haltuun omalla tyylillään ja seuraavaksi hän päätti napata suositun supersankarigenren ja tehdä siitä näköisensa. Syntyi musta komedia nimeltä SUPER (2010) Super (2010) Pikaruokalan kokki  Frank Darbo on hieman yksinkertainen, eikä kovin komeakaan, tavallinen mies. Silti hän on päässyt naimisiin kauniin Sarahin (Liv Tyler) kanssa. Sarah on entinen narkkari ja yhtenä päivänä hän lipsuu huumepiireihin. Mystinen menestynyt mies Jacques vie Sarahin Frankin nenän edestä. Paljastuu, että Jacques huumaa Sarahia ja tällä tavoin pitää häntä tyttöystävänään. Tästä hieman yksinkertainen Frank saa lapsellisen kimmokkeen ryhtyä oikean elämän supersankariksi ja p

James Gunnin luoma Peacemaker- sarja on ollut parasta, mitä pitkään aikaan on komedioiden saralla nähty. Mies osaa nerokkaasti yhdistää matalaotsaisen ja mauttoman pieruhuumorin, ällöön goreen ja saada silti hahmot vaikuttamaan sympaattisilta ja tykättäviltä, tarinan jopa välillä koskettaessa syvältä. Niinpä innostuin kaivamaan kätköistäni ensimmäisen miehen ohjaamaan elokuvan, jonka olen viimeksi katsonut siinä 2006-2007 tietämillä. Muistikuvat olivat oikein maukkaasta kauhukomediasta, joka kumartelee 80-luvun kauhukuvastolle James Gunn-twistillä. Oli aika siis verestää muistoja. Slither (2006) Avaruus-parasiitin sisältämä meteoriitti laskeutuu tuppukylään Etelä-Carolinaan, jossa on alkamassa peurapeijaiset. Grant Grant erehtyy baarireissun jälkeen metsässä tutkimaan meteoriitista tullutta mölliä, josta hän saakin tartunnan. Vaimo Starla alkaa pian nähdä miehessään muutoksia ja samalla kylän koirat alkavat mystisesti kadota... Elokuva on selkeä tribuutti 80-luvun kauhuelokuville ja se

  The Bad Batch (2016) The Bad Batch (2016) on Ana Lily Anirpourin (A Girl Walks Home Alone at Night) ohjaama draama-thrilleri kannibaaleista, jotka asuvat dystooppisessa aavikoituneessa maailmassa. Elokuvassa on kauhuelementtejä ja hyvin eteerinen tunnelma. Elokuvan alussa on pitkä, mutta vaikuttava kohtaus jossa ei ole yhtään dialogia. Siinä nuori nainen (Suki Waterhouse) vaeltaa erämaassa, mutta joutuu kannibaalien nappaamaksi ja menettää kätensä ja jalkansa porukan evääksi. Kannibaaleja johtaa alfauros Miami man (Jason Momoa). Suki pääsee lopulta karkuun ja eheytymään Lohtu nimiseen kyläpahaseen, jota johtaa isossa mankassa majaileva kulttijohtaja Keanu Reeves  pornoviiksissään. Yhtenä päivänä Suki törmää kaatopaikalla kannibaaliperheen naiseen ja lapseen. Kostoksi kätensä ja jalkansa menetyksestä hän teloittaa naisen, mutta lapsen hän ottaa mukaansa Lohtuun. Eräissä LSD-bileissä Suki hävittää lapsen Reevesille. Jason Momoa ei diggaa tilanteesta ja lähtee hakemaan lapsensa takaisin

James Wan tunnetaan nykyään Aquaman-elokuvien ohjaajana ja The Conjuring-universen luojana, mutta alkuaikoinaan hän ohjasi jo klassikoksi muodostuneen Saw-leffan lisäksi, erittäin kovan kostoelokuvan. Brian Garfieldin kirjaan perustuva Death Sentence toi 2000-luvulle astetta rankemman näkemyksen, jo hieman väsähtäneeseen aiheeseen, jonka pohjalla on vuoden 1974 Death Wish elokuva. Myös Death Wishin kirjan on alunperin kirjoittanut Brian Garfield. Wanin kauhuleffataustasta oli hyötyä ja astetta raaempi ja synkempi, mutta realistisempi lähestyminen aiheeseen toi genrellä uutta potkua ja Death Sentencen jälkeen kostoleffat ovatkin olleet astetta brutaalimpeja. Itse olen ollut pitkään vigilante- ja kostoleffojen suuri ystävä, mutta luulen, että Death Sentence oli yksi niistä, joka innoitti etsimään lisää näitä yhä rankempia ja realistisempia versioita aiheesta. Oli taas aika katsoa, miten ajan hammas on purrut leffaan 15 vuodessa, vai oliko se.... Death Sentence (2007) Nick Hume on columb