Death Sentence (2007)

James Wan tunnetaan nykyään Aquaman-elokuvien ohjaajana ja The Conjuring-universen luojana, mutta alkuaikoinaan hän ohjasi jo klassikoksi muodostuneen Saw-leffan lisäksi, erittäin kovan kostoelokuvan. Brian Garfieldin kirjaan perustuva Death Sentence toi 2000-luvulle astetta rankemman näkemyksen, jo hieman väsähtäneeseen aiheeseen, jonka pohjalla on vuoden 1974 Death Wish elokuva. Myös Death Wishin kirjan on alunperin kirjoittanut Brian Garfield. Wanin kauhuleffataustasta oli hyötyä ja astetta raaempi ja synkempi, mutta realistisempi lähestyminen aiheeseen toi genrellä uutta potkua ja Death Sentencen jälkeen kostoleffat ovatkin olleet astetta brutaalimpeja. Itse olen ollut pitkään vigilante- ja kostoleffojen suuri ystävä, mutta luulen, että Death Sentence oli yksi niistä, joka innoitti etsimään lisää näitä yhä rankempia ja realistisempia versioita aiheesta. Oli taas aika katsoa, miten ajan hammas on purrut leffaan 15 vuodessa, vai oliko se....

Death Sentence (2007)

Nick Hume on columbialainen businessmies, jolla on rakastettava perhe ja toinen pojista on lupaava ammattilaisjääkiekonpelaaja. Hume erehtyy poikansa kanssa väärään aikaan rähjäiselle bensa-asemalle, jossa jengiläiset ovat suorittamassa miehistymisriittiä. Bensa-aseman myyjä ja Nickin poika saavat surmansa tässä tapahtumassa. Koska todistajia ei ole tarpeeksi jengin jäsen vapautuu syytteistä, mutta leppoisa perheen isä ei järkytykseltään voi kestää tätä ja hän ajautuu puolivahingossa surmaamaan poikansa tappajan. Tästä ei muu jengi tykkää, joten he aloittavat henkilökohtaisen sodan Humen perhettä vastaan...

Vaikka kostoleffoja on tehty maailman sivu, oli Death Sentence oli tullessaan astetta brutaalimpi, kuin muut aikansa vastaavat. Esim. saman ajan Marvelin Punisher elokuva tuntui melko kesyltä siihen verrattuna. Wan aloitti raa'an kidutuskauhutrendin Saw-elokuvallaan ja hyödynsi tätä raakuutta myös Death Sentencessä. Myös elokuvan realistisuus lisää sen brutaaliutta. Kevin Bacon ei Nick Humena ole mikään sankari, joka yhdessä yössä muuttuu teloitusninjaksi, vaan hän on tavallinen perheenisä, jonka tappelutaidot ovat alkeellista nujakointia ja sitkeää hengissä pysymisen tahtoa, eikä hänellä ole kokemusta aseista, saati tappamisesta. kohtaus josssa hän pakenee jengiä parkkihalliin tuntuukin erittäin kuumottavalta ja intensiiviseltä. Myös hänen muuntautumisensa lopussa psykoottiseksi tappajaksi on aidontuntuista. Väkivalta kuvataan hyvin vaarallisena. 

Onhan ennen vuotta 2007 tullut paljon brutaaleja gorefestejä toki, mutta ei tällä tavalla draamaa sisältävässä mainstreamelokuvassa ja toki tämän leffan jälkeen ollaan nähty lukuisia äärirankkoja kostoleffoja, mutta aikanaan juuri tämä teki itseeni suuren vaikutuksen. 

Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut kovinkaan kova Kevin Bacon fani. Hänessä on aina ollut jotain epämiellyttävää ja tässäkin hän näyttää vääristyneeltä Jim Carreyltä ainakin aluksi, mutta tämä leffa sai osittain pitämään näyttelijästä. Toki Baconilla on paljon hyviä elokuvia, joissa hän on mukana, kuten tremors.   

Pehmokasvot omistava Garrett Hedlund muuntautuu loistavasti jengin päälliköksi ja vakuuttaa tylyydellään, vaikkakin jengiläisten iänikuiset tribaalitastkat ja nu-metal look pienine leukapartoineen ovat nykypäivänä hieman huvittavia. 

John Goodman on aina loistava ja tälläkin kertaa hän tekee mahtavan roolin sosiopaattisena asekauppiaana, joka ei vakuuta ulkonäöllään, muttakin tylyllä olemuksellaan.

Kelly Preston on perheen äitinä sympaattinen.

Elokuvan juliste tuo mieleen suomalaisen Max Payne pc pelin. Molemmissa on tavallaan sama aihe. Max Payne on yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Siitä siis plussaa. Max Payne elokuvaan verrattuna taas tämä leffa päihittää sen mennen tullen.

Elokuvassa on kohtauksia, jotka muistuttavat vahvasti suomalaisen Rendel-elokuvan kohtauksia. Luulenpa, että Rendeliin on otettu vaikutteita tästä elokuvasta. Ainakin pidän molemmista todella paljon juuri näiden kohtausten takia. Epäilen, että Jesse Haajakin voisi olla Death Sentencen kannattajia. Jos taas elokuvaa vertaa vaikka uudteen Death Wish-remakeen, niin tämä pesee sen 6-0, vaikka  molemmissa on kauhuelokuvaohjaaja taustalla.

Loistavasta musiikista vastaa Charlie Clouser, joka on tuttu mm. Nine inch nails-yhtyeestä, ja yhteistyöstä bändin nokkamiehen Trent Reznorin kanssa. Hän on myös tehnyt musiikit Saw-leffoihin. 

Näin perheen isänä elokuvan tapahtumiin on helppo samaistua, mutta pidin kyllä leffasta paljon jo aikana ennen isyyttä, joten se ei ole mitenkään pakollista. Se on vielä tänäkin päivänä hyvin intensiivinen ja vaikuttava leffa, vaikkakin tuoreena sen vaikutus oli kovempi. Suosittelen ankarasti genren ystäville. Menee 2000-luvun kostoleffojen parhaimmistoon.

- Kai Kumpulainen 28.1.2022

Julisteita: