Tilaajat

The Devil's Advocate - Paholaisen asianajaja (1997)



90-luvun lopulla ufo-buumin vanavedessä elokuvien valtavirtaan nousi Saatana-teema. Saatanaa oli toki nähty rutkasti kauhuelokuvien parissa, mutta nyt lucifeerusta sekoitettiin muihinkin genreihin ja jopa blockbusterleffoihin. Elokuvissa kuten End of Days, Event Horizon, Stigmata, The Ninth Gate ja Fallen saatana oli vahvasti läsnä. Näistä kaikista leffoista yksi nousi omaksi suosikikseni. Kun muissa leffoissa saatana ilmestyi maalla, merellä, ilmassa ja jopa avaruudessa, niin tässä leffassa vanha vihtahousu palveli oikeussalissa. Elokuva olikin mainio yhdistelmä oikeussalidraamaa ja kauhuelokuvaa. Ja olihan siinä eturivin näyttelijätkin puikoissa. Kyseessä on Taylor Hackford ohjaama Paholaisen asianajaja vuodelta 1997.

The Devil's Advocate - Paholaisen asianajaja (1997)

Kevin Lomax (Reeves) on Floridalainen asianajaja, joka ei ole koskaan hävinnyt yhtään keissiä, vaikka puolustettavana olisi ollut ihmissaastoja pedofiileistä perhesurmaajiin. New Yorkilainen lakifirma huomaa Lomaxin kyvyt ja kutsuu hänet töihin New Yorkiin. Hänelle ja vaimolle (Theron) tulee muutto isoon omenaan, jossa heidät avosylin otaa vastaan uusi pomo John Milton (Pacino). Lomax saa vastaan äärimmäisen keissin, jossa moraali täytyy heittää romukoppaan voittaakseen. Samaan aikaan Mary-vaimo rupeaa kärsimään mielenterveysongelmista uudessa kodissaan yksin puuhastellessaan. Milton taas houkutelee Lomaxia syvemmälle lakimiesten salaisiin puuhiin...

Alkuun täytyy sanoa, että elokuva on kestänyt aikaa vallan mainiosti. Demonisiin tehosteisiin ajan hammas on hieman purrut, mutta mitään katsomiskelvotonta ei ruudulla nähdä vaan silkkaa ysärinostalgiaa. Olen viimeksi katsellut elokuvaa 90-luvun lopulla ja olikin mukava nähdä miten paljon enemmän tästä sai irti nyt aikuisiällä. 

Keanu Reeves on mainio oma itsensä Lomaxina. Reevesiä on aina mukava nähdä ruudulla. Pääsipä Keanu vääntämään uudelleen saatanan kanssa 2000-luvulla Constantine-elokuvassa. Al Pacino taas on kuin luotu rooliinsa. Hän on niin sinut sen kanssa, että on melkein liian ilmiselvä valinta. Lopussa nähtävä Keanun ja Pacinon sanaharkka on huikeaa katseltavaa. Tällä katsomiskerralla päällimmäiseksi näyttelijäksi itselleni nousi loistava Charlize Theron. Theron on todella mainio muuntautuessaan hehkeästä kotirouvasta riutuneeksi mielenterveyspotilaaksi. Hyvä Theron!

Mainiot musiikit elokuvaan on luonut monesta elokuvasta tuttu James Newton Howard.

Tarina kertoo, että Reeves laski palkkiotaan sen verran, että Pacinon pyytämä summa voitiin maksaa näyttelijälle. Kun Pacino kuuli tästä, lahjoitti hän saman suuruisen summan hyväntekeväisyyteen.

Elokuva on mainio sekoitus oikeussalidraamaa, thrilleriä ja kauhuelokuvaa. Kauhua on kyllä elokuvassa vain mausteena. Onhan kyse kumminkin "saatana"-leffasta. Elokuvan teemat ovat vieläkin raflaavia, vaikka vuonna 1997 ne ovat varmasti olleet huomattavasti rankempia, varsinkin tällaisessa valtavirtaleffassa. Kyseessä on oikein mainio pätkä, joka sisältää huippunäyttelijöitä ja jonka katsoo mielellään uudelleen, vaikka 10-vuoden välein. Se pysyy yhä yhtenä suosikkileffana 90-luvun lemppareista.

"Better to reign in Hell than serve in Heaven"

- Kai Kumpulainen 15.2.2022















Kommentit

  1. Kiitos nostalgisesta katsauksesta. Rikosoikeutta, perheoikeutta, testamentteja. Näistä saadaan mainioita tarinoita aikaiseksi. Ihmettelen usein, miten puolustusasianaja pystyy pysymään lain oikealla puolella, jos asiakkaana on oikein ovela tapaus. Hatunnosto asianajajille, niin kauan kuin pysyvät oikeuden puolustajina.
    https://www.asianajotoimistoeriksson.fi/palvelut/perheoikeus

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

From Paris With Love (2010)

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Supersonic man (1979)

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Prospect (2018)

Pitch Black (Pimeän uhka) (2000)

Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan elokuvaosasto, Tuuri

Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

Eraser - Suojelija (1996)

Blade (1998)