Muistan kuinka nuorena poikana oli jännittävää päästä tämän leffan pariin. Uusien elokuvien näkeminen oli aikalailla sen varassa, oliko jollain meidän kylällä kyseinen leffa kasetilla ja saiko sen ehkä lainaan jopa. Videopeleihin perustuvat elokuvat olivat hyvin harvinaisia ja niihin liittyi aina tietty hype ennen ilmestymistä, mutta tämä elokuva tuli aivan puskista ilman ennakkohypeä, kun kaveri yhtkkiä kiskaisi anttila-kasetin silmien eteen. Van Dammen Street Fighter oli juuri nähty ja vaikka se ei ollut kovin kaksinen, niin oli se sentään videopelifilmatisointi, joka lisäsi tavallaan sen katseluarvoa, ainakin siinä iässä. Samoin saman ajan Super Mario leffa oli kovaa valuuttaa, vaikka sillä ei ollut pelin kanssa paljoa tekemistä. Hyvin samaan kategoriaan meni siis Double Dragon (1994). Tässä vaiheessa oli jo tottunut, että videopeli- ja sarjakuvaelokuvat eivät 90-luvulla vastanneet juurikaan lähdemateriaalia ja riitti, että niissä oli etäisesti samoja teemoja. Myöskään huomattavasti...