70- ja 80-luvun dark fantasiassa ja sci-fissä on aivan oma viehätyksensä. Aikansa ilmiömäinen, synkkä tunnelma ja kekseliäät praktikaalitehosteet ovat jotain, mitä nykyään ei enää valitettavasti näe. Siksi on aina hienoa, kun löytää jonkin ennen näkemättömän teoksen menneiltä ajoilta, joka on toteutettu aikansa tyylillä. Ilman tietokone-efektejä tietenkin. Ilokseni löysin sattumalta lyhytelokuvan, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Miten oli mahdollista, että tällainen tapaus on jäänyt täysin tutkan alle. Se johtuu varmasti siitä, että teos oli ollut kadoksissa ja täysin unohdettu vuosikymmeniä. Kyse on graafisen suunnittelun mestareiden ja pariskunnan Elaine ja Saul Bassin ohjaamasta unenomaisesta lyhytelokuvasta nimeltä The Quest, vuodelta 1984. Quest (Short film, 1984) Lapsella on vain kahdeksan päivää elinaikaa suorittaa salaperäinen matka. Hän syntyy hämärään, luolissa elävään yhteiskuntaan, ja hänen on päästävä lopulta salaperäiselle portille, josta on tullut kansantarujen kohde...

Vaikka olinkin kohderyhmää, niin jostain syystä cyberpunk-thrilleri Virtuosity (1995) jäi minulta ysärillä katsomatta. Sattumalta tämä tuli puheeksi, kun Leffabunkkerin Ville  suositteli tätä minulle ja kertoi, että Saksanmaalta saa tästä kätevästi blu-rayn, jossa on ihan suomitekstit. Laitoin siis lätyn tulemaan samantien. Tosin katsomattomien pinossa se lepäsi varmaan vuoden verran, mutta onneksi pääsin siihen lopulta käsiksi ja katselemaan mistä on kyse. Denzel Washington ja Russell Crowe mittelemässä voimistaan Matrixmaisessa virtuaalimaailmassa kuulosti siltä, että se on pakko nähdä, mutta oliko leffa syystä painunut unholaan... Virtuosity (1995) Elokuvan lähtökohta on herkullisen absurdi. Poliisin koulutukseen kehitetty virtuaalinen sarjamurhaaja SID 6.7 (Crowe) onnistuu siirtymään oikeaan maailmaan synteettisen ihmiskehon avulla. Häntä jahtaamaan lähetetään entinen poliisi Parker Barnes, jonka oma traumaattinen menneisyys tekee tehtävästä henkilökohtaisen. 1990-luvulla ilmes...

Ensin ajattelin, että en kirjoita tästä uudesta He-man-leffasta sen enempiä, koska niin monet muut kollegat ovat tätä ehtineet jo useassa mediassa suitsuttamaan, mutta kun ensimmäinen viikko ei tuottanut lipputuloja elokuvalle mitenkään järin paljoa, niin ajattelin kantaa korteni kekoon. Onhan tämä sentään kaiken kehun ansainnut. Kuten monelle muullekin samanikäiselle, myös minulle Masters Of The Universe ja He-man olivat ensimmäinen kova juttu lapsena. En ollut varmaan edes viittä vuotta, kun ensimmäinen He-man ukkeli piti saada. Kun kolmoskanava alkoi näkyä Suomen televisioissa oli He-man-piirrossarja kovin kaikista piirretyistä. Syntymäpäivillä lahjaksi saatu MotU-ukkeli oli tärkeämpi kuin yksikään muu lahja tai edes synttärivieras. Vasta He-manin jälkeen tulivat muut sankarit lapsuuteeni. Vuosien varrella olen kerännyt takaisin menetettyjä figuureja, sarjakuvia ja tv-sarjan jaksoja. Olen lukenut useita kirjoja aiheesta ja katsellut kaikki dokumenttielokuvat. Tältä pohjalta jopa Net...