The Return of Swamp Thing (1989)

Vuonna 1989 ilmestyi kaksi DC:n sarjakuviin perustuvaa live-action-elokuvaa. Toinen oli megahitti Batman ja toinen vähemmälle huomiolle jäänyt jatko-osa vuoden 1982 Swamp Thing -elokuvalle, eli The Return of Swamp Thing. Siinä missä Batman toi uuden synkemmän ja aikuisille tsuunnatun sarjakuvaelokuvan suurelle yleisölle, oli Rämeen olennon paluu sitä kepeämäpää ja humoristisempaa sarjakuvaelokuvaa, mihin oltiin totuttu 60-luvun Batmanien ja 80-luvun Supermanin campyjen jatko-osien kanssa. Ensimmäisen osaan verrattaessa jatko-osa oli paljon koomisempi ja lapsiystävällisempi. Mieleen tuli myös Toxic Avengerit ilman gorea. Mutta oliko elokuva hyvä?

The Return of Swamp Thing (1989)

Tohtori Holland on jatkanut soiden turvaamista pahoilta tyypeiltä Swamp Thing-olentona. Edellisestä osasta tuttu paha tohtori Arcane on herätetty henkiin ja hän luo kartanossaan mitä kummalisimpia mutantteja yhdistämällä ihmisiä ja eläimiä. Taroituksenaan on löytää keino elää ikuisesti. Hänen tytärpuoli saapuu kartanolle tutkimaan äitinsä kuolemaa, kunnes huomaa isäpuolensa oudot tekoset. Swamp Thingin on aika lähteä pelastushommiin...

Elokuva jatkuu suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Tällä kertaa sarjakuvamaisuutta korostettiin alkutekstien aikana tulvivien Swamp Thing- ja DC-sarjakuvalehtien kansien avulla, CCR:n soidessa letkeästi taustalla. Tällä kertaa ei oltu lähdetty tributoimaan 50-luvun kauhuelokuvia, niinkuin edellisessä osassa, vaan nyt tehtiin perinteistä supersankarielokuvaa. Siis sellaista millaisiksi ne ajateltiin vielä 80-luvun lopulla, eli lapsellisiksi ja campyiksi. Kaava menee aikalailla niin, että jokin henkilö joutuu pahisten ahdistelemaksi ja Swamp thing ilmestyy samantien sankarillisesti paikalle taustavalon ja savun saattelemana, sanoo jonkin onelinerin, heittelee pahiksia pitkin tonttia ja kun pahikset pakenevat paikalta, Swamppari jää hetkeksi patsastelemaan pelastetun eteen ja myhäilee tyytyväisenä saavutuksiaan. Hassuinta on se, että ihmiset eivät näytä pelkäävän rämehirviötä, vaan ottavat hänet vastaan kuin jonkin tavan Teräsmiehen. Lapsiystävällisyyttä korostetaan kahdella koomisella ja kömpelöllä lapsinäyttelijällä, jotka ovat lähinnä tarkoituksellisen ärsyttäviä.

Ensimmäisessä elokuvassa pahan tohtorin mutanttihirviöitä säästeltiin loppuun ja niitä nähtiinkin vain kaksi. Tässä elokuvassa on pahismutantteja enemmänkin. On iilimatomiestä, torakkamiestä, elefanttimiestä (huomatkaa viittaus), aivopäämiestä yms. Elokuva huutaakin lelusarjaa, jonkalainen on varmasti tullutkin, viimeistään tv-sarjan myötä. Ja kyllä! Kenner teki Swamp thing-lelusarjan 1990. Tällä kertaa Swamp thingin puku on luotu paljon paremman näköiseksi ja onkin näyttävä ryönäkasa, verrattuna ekan osan huonosti istuvaan säkkiin.

Näyttelijöistä Swampparina jatkaa stunttimies Dick Durock. Heather Locklear Abby Arcanena voitti Razzie-palkinnon huonoimpana naisnäyttelijänä, eikä sitä ole vaikeaa ymmärtää, kun katsoo mutaman minuutin hänen työskentelyään. Hänen reaktionsa Swamp thingiin ovat naurettavan kepeät ja puhumattakaan rakastumisesta ja todella karmeasta "rakastelukohtauksesta". Bond-pahis Louis Jourdan jatkaa pahana tohtori Arcanena ja onkin ensimmäisestä osasta tuttu. Jotenkin kummallisesti hänet on herätetty henkiin ja palautettu normaalin näköiseksi, vaikka edellisessä osassa hän muuttui mutanttihirviöksi ja lopulta sai surmansa. Mies taitaa olla ainut, joka osaa näytellä tässä elokuvassa, vaikka tekee senkin aivan yli.   

Oudointa on, että elokuvassa on samanlainen kohtaus, kuin kolme vuotta myöhemmin tulleessa Tappava ase 3, jossa mies ja nainen vertailevat taisteluissa saamiaan arpia ja päätyvät suutelemaan. Olin varma, että tämä on tribuutti Tappavalle aseelle, kunnes tajusin, että Swamp thingin paluu on tullut ensin. tutkittuani asiaa selvisi, että vuoden 2003 dokumentissa ohjaaja Jim Wynorski kertoo naureskellen Tappavan aseen pöllineen idean hänen elokuvastaan, mutta jatkaa sitten, että JAWS kyllä teki kohtauksen häntä aiemmin.

Triviaa: Swamp thingin äänen on dubannut Dick Durockin päälle joku tuntematon näyttelijä, jota ei vieläkään tiedä kuka hän oli. 

- Ace Mask näyttelee hahmoa Tohtori Rochelle. Sama hahmo on tuttu myös muista Jim Winorskin elokuvista kuten Earth (1988) ja Ghoulies 4 (1994). Elokuvan lopussa hän muuttuu isopäiseksi mutantiksi, joka muistuttaa paljon Green Lantern (2011) elokuvan pahista.

- Tämä on kolmas DC:n elokuva, jossa Sarah Douglas näyttelee. Aiemmin hän on näytellyt Superman ykkösessä ja kakkosessa.

Jos ensimmäinen osa oli hieman campyä kauhua, joka kumarsi vanhoille monsterileffoille, niin tämä on täysin hulvatonta komediaa ja lähes parodiaa verrattuna siihen. Tämä elokuva olisi ollut kuumaa valuuttaa 8-vuotiaalle pikku-Kaitsulle, mutta saan tästä kyllä jotain irti vielä tänäkin päivänä. Soveltuu roskaryönäelokuvien faneille, jotka eivät karsasta köppösiä kumisia hirviöitä, poronoelokuvien tasoista näyttelemistä ja halpoja lavasteita. Myös jos haluat sivistää sarjakuva-elokuva-tietämystä, niin tämä soveltuu siihenkin, mutta enempi suosittelen lukemaan Alan Mooren oikeasti koskettavat Swamp Thing-sarjakuvat 80-luvulta ja katsomaan sen uuden HBO:n sarjan.

- Kai Kumpulainen 30.7.2020

Soundtrack

Alkuperäinen juliste

Mainos

Promokuva