Mortal Kombat (2021)

Kaksi ensimmäistä Mortal Kombat peliä kuuluu vahvasti lapsuuteeni. Niiden "realistinen" grafiikka oli aivan mieletöntä kasibittisen Supermarion jälkeen. Kun vuonna 1995 videovuokraamoon ilmestyi aiheesta live-action elokuva, oli se ekalla katsomiskerralla niin tajunnanräjäyttävä, että kutsuin kaverin kylään ja katsoin leffan heti putkeen uudelleen. Nykypäivänä elokuva on melko juustoista settiä, mutta nostalgialaseilla oikein viihdyttävää ja tunnusmusiikki saa edelleen ihon kananlihalle. Jatko-osa olikin jo aika karmea, eikä se toiminut edes ilmestyessään. Vuosikymmeniä odottelin rauhallisesti uutta Mortal Kombat elokuvaa ja viime vuonna ilmestynyt animaatioelokuva Scorpion's revenge olikin vallan mainio pätkä aiheesta. Kun vihdoinkin julkistettiin, että uusi liveaction elokuva olisi tulossa, otin tiedon vastaan rauhallisesti, mutta samalla odotukset alkoivat nousta pilviin. Oliko elokuva kaikkien 26-vuoden odotusten arvoinen...

Mortal Kombat (2021)

On taas Mortal Kombat-turnauksen aika, mutta Shang Tsung päättää tappaa valitut kilpailijat, jo ennen kisaa kätyreitään apuna käyttäen...

Elokuva alkaa samanlailla kuin animaatioleffa Scorpion's revenge ja tällä kertaa elokuvan alku kertoo Scorpionin syntytarinan miehestä, Hanzo Hasashista, joka käy läpi helvetin. Aiheeseen palataan elokuvan lopulla. Elokuvan alkukohtaus ja loppu ovatkin sen hienointa antia. Oikeastaan elokuvan alku antaa aivan erilaisen kuvan vakavasta ja traagisesta leffasta, kun taas keskiosa on aivan kieliposkessa tehtyä kohellusta. Scorpion ja Sub-zero ovat cooleja hahmoja ja tämän leffan parhaimmat. Tosin hyvänä kolmosena tule leffan koominen kevennys ja äjäilyn mestari Kano (Josh Lawson). Kanolta lähtee parhaimmat läpät ja viihdyttävimmät kohtaukset. Hahmokavalkaadi on mainio ja kaikki lempparihahmot ovat mukana, pois lukien Johnny Cage, joka on ilmeisesti säästetty jatko-osaan. "Päähahmo" Cole Young on taas täysin leffaan keksitty hahmo, joka hieman latistaa tunnelmaa. Alkuperäisen leffan "päähahmo" oli tässä mielessä parempi.

Elokuva kiirehtii läpi juonen ja hahmojen sellaisella kiireellä, että mihinkään ei oikein paneuduta kunnolla ja kaikki vaan tapahtuu, sen enempiä sitä pohtimatta. Hahmojen "supervoimatkin" on selitetty vähän juosten kusten. Parhaiten aikaa annetaan Scorpionin taustatarinalle.

Elokuvan kuvauspaikkoina on pääasiassa vanha nyrkkeilysali, autotalli, trailerpark-asunto ja muita todella latteita ja halvannäköisiä paikkoja. Suurin osa ajasta vietetään taas temppelissä, jossa on taisteluareenana hiekkakuoppa. Hiekkakupassa ollaan kiusallisen paljon. Tässä vaiheessa rupesin miettimään, että miten vanha ja pienen budjetin Mortal kombat-leffa vuodelta 1995 saattoikin näyttää eeppiseltä, eksoottisempine kuvauspaikkoineen, tähän uuteen verrattuna. Mikä on hassua kun vanha MK on toteutettu vaivaisella 18 milj. budjetilla ja uuteen on törsätty ensimmäisen Matrixin kaltaisia summia, eli 55 miljoonaa. Hienoimpina kuvauskohteina nähdään etelä-australiassa kuvattua aavikkoa, joka toimii mystisenä temppelin sijoituspaikkana, sekä myös Outerworldina, kunhan kuvaa on vain käsitelty harmaammaksi. Tuon tajutessani nuokin kohteet rupesivat tuntumaan halvoilta. Australialainen ohjaaja Simon McQuoid tunnetaan lähinnä tv-mainosten ohjauksista.

Eniten järkytyin siitä, että Goron kaltainen loppupahis uhrataan keskivaiheilla siihen, että se hetken myllertää kämäsessä autotallissa. Hahmo olisi ansainnut jonkin eeppisen temppelin ottelulleen. Myös Reptile tuhlataan heti alkumetreillä ja tällöinkin kamppailupaikkana toimii halvannäköinen mökki. 



Itseasiassa elokuvassa ei päästä itse MK-turnaukseen ollenkaan, vaan kaikkia tunnettuimpia hahmoja tuhlataan supervauhdilla ja vielä yhtäaikaa, ennen kuin itse turnaus olisi edes alkamassa. No ehkä jatko-osassa jo päästään itse Mortal Kombatiin. Ja onhan juonessa takaportti jolla tuoda tärkeitä hahmoja takaisin, koska "death is just a portal".

Visuaalisesti elokuva harhailee todella "viileiden" efektien välillä täysin "videopelimäisiin" efekteihin (pun intented). Väillä leffa näyttää tv-sarjamaiselta. Puvustukset ovat ihan hienoja. Goren ja suolenpätkien tuominen liveactioniin oli vihdoinkin suuri plussa, mutta cgi-veri taas miinus. Miinus sub-zero (hehheh). Cgi:llä toteutetusta Goro-hahmosta tuli mieleen, kuinka kaipasinkin vanhaa kunnon praktikaali-Goroa, joka tuntui vaaralliselta, vaikka näytti hieman köpöltä. 

Näyttelijät leffassa ei ole kovinkaan tunnettuja, saati hyviä. Lähinnä tunnistin Dark Knightista tutun Ng Chin Chanin Shang Tsungina.

Alkuperäisen leffan soundtrack oli täyttä kultaa ja löysinkin sieltä suosikkiartisteja, kuten Fear Factoryn, loppuelämäkseni fanitettavaksi. Myöskin alkuperäistä tunnaria tulee välillä luukutettua tänäkin päivänä. Uuden elokuvan soundtrack on taas hieman geneerisempää nykykonebiittiä ja toimii kyllä ihan hyvin tässä elokuvassa, mutta ei jätä mitään ikimuistettavaa mieleen. Lopputeksteissä kuullaan modernisoitu dubstepversio alkuperäisestä tunnusmusiikista ja sen kuullessa fiilikset nousivat hetkeksi tappiin. Loistava rakaisu. Sountrackin takana piilee Benjamin Wallfisch, joka on tehnyt musiikin mm. Blade Runner 2049. Soundtrack lähti levylautaselleni seuraaviksi viikoiksi.

Toteuttiko elokuva kaikki vuosien odotukset. No ei. Hetkittäin jopa petyin. Mutta kokeilin samaa kaavaa mitä aikoinaan ekan leffan kanssa, että pyysin kaverin kylään ja katsoin leffan uudestaan. Meillä molemmilla on Mortal kombat pelien historia lapsuudessa, joten elokuvan uudelleen katselu oli paljon hauskempaa kahdestaan, nauraessa Kanon tyhmille vitseille ja bongaillessa peliviittauksia pitkin elokuvaa. Tämä leffa soveltuu siis parhaiten katsottavaksi kaveriporukalla, oluet kädessä fiilistellessä. Leffa ei missään vaiheessa ota itseään kovinkaan tosissaan, mikä on tavallaan hyvä, kun miettii lähtokohtia. Kurttuotsaiselle leffa-analysoijalle elokuva on taas bensaa liekkeihin. Elokuva ei nouse ihan alkuperäisen leffan juustoisen eeppisyyden tasolle, mutta pirun viihdyttävä moderni roskaleffa se on ja aion sen vielä joskus katsoa uudelleenkin. Suositellaan lähinnä ainoastaan Mortal Kombat-faneille. 

- Kai Kumpulainen 22.5.2021