Game of Thrones (2011-2019)

Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaan, tämä teksti ei ole niinkään objektiivinen arvostelu, vaan kerron omista henkilökohtaisista kokemuksista sarjan parissa.

Game of Thrones (2011-2019)

Heti alkuun ihmettelin, että tämäkö on se sarja jota kaikki ovat vuosia hypettäneet perhaimmaksi. Kaikki tuntui jotenkin sekavalta ja todella tylsältä. Vertailin sarjaa kokoajan lemppariini Vikingsiin, joka käynnistyi hyvinkin tarttuvasti. Alkuun en löytänyt yhtään hahmoa, josta pitää.



Ainut oli Jason Momoan näyttelemä  Khal Drogo, joka vaikutti kiinnostavalta, mutta hänenkin matka oli tavattoman lyhyt. Sarjan henkeen kuului, että kaikki kiinnostavat hahmot kuolevat juuri kun aloit heistä kiinnostua. Toisin kuin aiemmin katsomassani suosikkisarjassani Vikings tästä en löytänyt yhtään hahmoa, josta välittää. Vikings taas oli täyttä kultaa heti alusta ja sisälsi paljon rakastettavia hahmoja. GoTin alussa lähinnä kaikki kiinnostavat hahmot oli täysiä mulkeroita ja sadistisia kusipäitä. Myös ensimmäiset kaksi kautta homma keskittyi lähinnä maailman esittelyyn ja satojen hahmojen läpi käyntiin. Tämä oli hieman puuduttavaa, joten en suoraan sanoen jaksanut kunnolla seurata puhuvia päitä, koska en edes tiennyt kenestä he puhuvat milloinkin. Välillä tuli olo, että katson kaunareiden tyylistä saippuasarjaa, jossa puhuvat päät juonittelevat toisiaan vastaan, tosin komeissa puitteissa. Toimintaa oli yllättävän vähän. Onneksi väkivalta oli brutaalia ja hieman shokeeravaa, että pysyin hereillä. Myöskin sekaan tungettu pehmoporno tuntui välillä turhalta huomionhakuisuudelta ja halpamaisuudelta, vaikka toki se teki pelin selväksi, että tässä ei mitään Lord of the ringsiä  nyt katsota. Jatkuvasti jouduin kyselemään eri ihmisiltä, että kannnattaako minun jatkaa katsomista, jos kaksi ekaa kautta tuntui tervassa tarpomiselta.

Onneksi jatkoin ihmisten kannustuksella seuraavalle kaudelle. Kolmannella kaudella asiat rupesivat klikkaamaan ja aloin hieman koukuttua sarjaan, josta en ollut löytänyt kuin pari hassua hahmoa, joista hieman välittää. Kolmannen kauden viimeinen jakso oli sen verran vakuuttava, että jatkoin samantien neljänteen. Neljäs tuntuikin aivan huikealta ja aloin ymmärtää, miksi tästä sarjasta puhutaan, mitä puhutaan. Vieläkin seurattavia hahmoja oli omaan makuuni aivan liikaa ja välillä olin aivan pihalla, että miksi näitä ja näitä tyyyppejä näytetään, onko näillä mitään väliä. Välillä ei ollutkaan.

Viides kausi oli huikean neljännen kauden jälkeen melko tasaista tarpomista, eikä mitään kovin muistettavaa jäänyt käteen, jos ei kasi jaksoa lasketa, mikä oli taas yksi sarjan parhaimmista. 

Kuudes kausi oli taas huikeaa settiä  ja olin täysillä mukana. Päivät meni miettiessä, että miten sarja jatkuu ja illat sitä eteenpäin katoessa. Eikä seitsämäs kausikaan pettänyt. Vihdoin asiat alkoivat loksahdella paikoilleen ja kaikilla tapahtumila oli tarkoituksensa. tärkeimmät hahmot alkoivat erottua selkeästi erilleen tusinatyypeistä ja huomasin välittäväni jo todella monen hahmon kohtalosta. Välillä kannustin hahmoja voittoon. Tätä olin alusta asti odottanut. Koska kaikki oli tässä vaiheessa huikean eeppistä ja mahtavaa, jännitin todella paljon, että kuinka pahasti viimeinen kausi voi kusta kaiken tämän hienouden. Olin nimittäin kuullut surullisen kuuluisasta viimeisestä kaudesta, joka pilaisi kaiken ja jota fanit olivat vihanneet. 

No viimeinen kausi alkoi vahvasti. Jakso jaksolta jännitin, että onko tämä ja tämä se jakso joka pilaa kaiken. Kaiken sen vaivan jonka olin nähnyt katsomalla kymmeniä, ellei satoja tunteja tätä tarinaa. Kahdeksannen kauden Kolmas jakso oli huikea lopputaisteluineen, vaikka välillä kuva oli tuskaisen ja tarpeettoman pimeä, enkä saanut aina selvää mitä kuvassa tapahtuu. Silti sarja tarjosi sellaista eeppisyyttä, mitä ei välillä megaleffoissakaan tule vastaan. No se kuuluisa alamäki alkoi vasta kahden ihan viimeisen jakson aikana, joista toiseksi viimeinen tarjosi kumminkin todella huikeita kohtauksia ja yhden kovimmista kaksintaisteluista. 

Oikeastaan pahin moka tapahtui vasta viimeisen jakson viimemetreillä, joka paljasti hahmojen lopulliset kohtalot ja se oli todella epätyydyttävä lopetus näille hahmoille ja koko tarinalle. Hieman jopa ärsyttää. No tämä on Game of thrones ja se ei ole koko sarjan aikana koskaan mielistellyt katsojaa vaan riepotellut häntä ja vetänyt perässään kuin ruvelle piestyä pässiä, joten siinä mielessä tämä oli sopiva lopetus. 

Sarjan visuaalisuus oli aivan huikeaa ja elokuvamaista, jos ottaa huomioon, miten halvoilta muut sarjat yleensä näyttävät. Tällaista ei olekkaan ennen nähty. Myös praktikaaliefekteistä tulee plussaa. Cgi ei häirinnyt juuri ollenkaan, paitsi alkupään lohikäärmeet näyttivät välillä vähän liian animaatiohahmoilta. 

Sarja on täynnä toinen toistaan kovempia näyttelijöitä ja yhtään todella huonoa suoritusta en muista nähneeni. 

Musiikki sarjassa on komeaa ja alkutunnari jää soimaan päähän päiväkausiksi. Alkutunnarista tuli mieleen, että alku intro on myös hienosti toteutettu ja se antaa selkeän kuvan isosta maailmasta ja sen paikoista.

Summa summarum sarja on yksi kaikkien aikojen komeimmista, omaperäisimmistä, pioneereimmista ja upeimman näköisitä sarjoista ikinä. Se on upea matka läpi kokonaisen maailman, jossa käydään läpi kymmeniä erilaisia kaupunkeja, maailmoja ja satoja hahmoja ja kymmeniä päähahmoja. Suosittelen siis kaikkien sen kerran elämässään katsomaan läpi, vaikkakin viimeisiin jaksoihin kannattaa varautua pettymään. Silti matka on se tärkein, eikä päämäärä. Nyt vain mielessäni pyörii, että kuinka paljon parempia kaksi ekaa kautta saattaisivat olla, jos ne katsoisi nyt uudelleen tietäen kaikki hahmot ja paikat. Ehkä katson tämän pian uudelleen...

- Kai Kumpulainen 9.5.2021