Kong: Skull Island (2017)

 
MonsteVerse on pikkuhiljaa laajentunut jo neljään mammuttiseen osaansa, mutta ajattelin palata sarjan kakkososaan, joka onkin selkeä suosikkini näistä. Siinä, missä sarjan eka Godzilla-elokuva oli tarpeettoman synkkä ja totinen ja jälkimmäisten olessa jo täysin aivot narikkaan-viihdettä, on tämä osa onnistunut sekoitus nykyajan blockbusterviihdettä, vanhaa seikkailuhenkeä, survival kauhua ja nättiä visuaalisuutta, hyvistä näyttelijöistä puhumattakaan. Ajattelin käydä hieman tarkemmin läpi, miksi elokuva toimii parhaiten näistä minulle.

Kong: Skull Island (2017)

Vuonna 1973 Monarch-yhtiön William "Bill" Randa (John Goodman) lähtee tutkimaan mystistä Kallo-saarta, mukanaan Jäljittäjä (Tom Hiddleston), Journalisti (Brie Larson), tutkijoita, sekä armeijan tuki. Räjäytellessään saarella seismisiä tutkimuspommeja, joutuvat joukkio tuntemattoman hyökkäyksen kohteeksi...

Visuaalisesti elokuva on aikalaisekseen komean näköinen. Yksittäisiä kuvia on mietitty tarkasti ja osittain elokuva on jopa hieman taiteellisen näköinen, ainakin tällaisen megaviihdepläjäyksen mittapuulla. Toki runsas CGI:n käyttö näkyy ja varsinkin tänä päivänä otukset näyttävät yhä enemmän tietokone-animaatiolta, mutta vain hetkittäin immersio katkeaa ja mitä pidemmälle elokuvaa katsoo sen elävämmiltä sen hirviöt alkavat tuntua, jolloin cgi:n vaikutuksen unohtaa lähes kokonaan.



Maisemat elokuvassa ovat upeita ja hienoja kuvakulmia on mietitty tarkkaan. Esimerkiksi hahmojen silmiä ja niiden heijastuksia käytetään paljon tehokeinona. Alussa, kun Kongia ei vielä näytetä kunnolla, on sen esillepano tehty komeasti. Myöskin kohtauksessa, jossa kopterit tulevat rytinällä alas taivaalta, on mietitty hienoja erilaisia vaihtoehtoja esittää tapahtumia, kuten esim. kopterin sisältä.



Elokuvassa on myös värejä käytetty mallikkaasti. Monet elokuvan designit ovat todella hienoja, kuten saarella asuva heimo kehomaalauksineen. Yhdessä kohtauksessä, jossa esitellään saaren historiaa, on kuvitus kekseliäästi luotu pylväisiin, joka pomppaa esiin vain tietystä kulmasta.

Yllätyin myös siitä miten brutaali ja raaka elokuva on, kun ottaa huomioon sen k12-ikärajan. Esimerkiksi verta lentää enemmän, kuin normaalisti tällaisissa. Kirosanoja on käytetty varmasti sallittu maksimimäärä. Sen lisäksi mm. yhden hahmon keho lävistyy "keihäällä" suunkautta (Tämä saattaa olla viittaus Cannibal holocaustiin). Ei siis mitään k-18 kamaa, mutta ei myöskään mitään perinteistä disney-kampetta. Muihin sarjan elokuviin verrattuna tässä on myös mukavasti survival-kauhua ja muuta yökötystä.



Peter Jacksonin King Kong-elokuvaan verrattuna, tämä Kong ei ole sympaattinen jäällä tanssiva tapaus, vaan rutkasti isompi ja badassimpi versio, joka ei pelkää laittaa sotilaita liiskaksi. Myöskään muut hirviöt eivät tälle kaverille pahemmin ryttyile. Ei hahmo silti täysin tunteeton kaveri ole. Pidin kyllä myös Peter Jacksonin King Kong-elokuvasta paljon, ei siinä.

Mukana on uskomaton määrä tunnettuja näyttelijöitä, joka johtaa nopeasti siihen, että kaikki eivät ehdi saada kunnolla ruutu-aikaa ja jäävät hieman unohdetuiksi. Sen takia casti yllättää joka kerta.

Päällimmäiseksi omaksi lempparihahmoksi nousee sympaattinen John C. Reillyn esittämä Hank Marlow, joka on itselleni se päähahmo tarinassa ja hänen 28-vuotinen selviytymisensä saarella mielenkiintoisinta. Suurimmat liikutuksen tunteet tulevatkin tämän hahmon kautta.

Ilmeisesti tarinan oikeaksi päähahmoksi on kaavailtu Marvelin Lokinakin tunnettua Tom Hiddlestonia. Hiddleston on James Conrad, eli perinteinen suoraselkäinen seikkailujen sankarihahmo, mutta samalla hän on vähän hajuton ja mauton. Silti hän vetää hyvin niillä, mitä on kaverille annettu.

Hiddlestonin kumppanina leffassa häärii Brie Larson journalisti Mason Weaverina, mutta naisen rooli jää melko yksiulotteiseksi ja hän tyytyy vain kuvailemaan kamerallaan ja näyttämään söpöltä.

John Goodman on aina mahtava missä tahansa roolissa ja olikin mukava huomata hänen olevan elokuvan keskiössä. Täytyy myöntää, että tämän asian olin aivan unohtanut. Olisin halunnut nähdä goodmania enemmänkin.

Samuel L. Jackson on aikalailla oma itsensä. Tai tämä badass Samuel "Motherfuckin'" L. Jackson versio itsestään. Tässä leffassa "king kong ain't got shit on Samuel L. Jackson". Jackson heittää viittauksen ensimmäiseen Jurassic Parkiin toistamalla oman “Hold onto your butts”-laininsa uudelleen.

Näiden päähahmojen lisäksi näemme paljon tuttuja kasvoja, kuten Jing Tian, Toby Kebbell, Corey Hawkins, Jason Mitchell ja Shea Whigham...

Elokuvan on ohjannut Jordan Vogt-Roberts (The Kings of Summer), joka oli yllättävän nuori ja kokematon ohjaajan alku ohjatessaan tällaisen 185 miljoonanan dollarin megaleffan. Samana vuonna 2017 Saigoniin muutettuaan, hänet pahoinpiteli "sekopäiset" Gangsterit eräällä paikallisella klubilla. Ohjaaja sai mm. shampanjapullosta päähänsä, niin että kallo halkesi. Tämän elokuvan jälkeen ei Jordanilta ole tullutkaan uusia elokuvia vielä, mutta mies on kunnostautunut hetkittäin sarjapuolella.

Scoren elokuvaan on luonut Henry Jackman (x-men: first glass) ja se onkin paikoitellen erittäin upeaa kuunneltavaa. Tosin tällaiset mieleen jäävät klassikkoteemat jäävät uupumaan, mutta muuten toimii. Joku on myös huutanut klassisen huudon:"Soita Paranoid" ja sekin kuullaan leffan alkupuolella kohtauksessa, joka tuo mieleen mm. ensimmäisen Predatorin ja Ilmestykirja Nytin.

Elokuva on mielestäni paras osa MonsterVerse-elokuvasarjasta, toistaiseksi. Sen pystyy katsomaan omana teoksenaan ja muihin sarjan osiin viitataan vain pienillä mausteilla, kuten lopputeksteissä näytettävillä kohtauksilla, mutta muuten tarina sijoittuu aivan eri ajalle, kuin muut osat. En myöskään ole varma oliko leffassa yhtään hahmoa, joka nähdään muissa osissa. Itseeni elokuvassa vetoaa vanhanajan seikkailuelokuvien henki, tietysti uudella tekniikalla toteutettuna, sekä kauhumausteet. Suositellaan monsterileffojen ja "aivot narikkaan"-rymistelyiden ystäville. Tämä on lajissaan sieltä paremmasta päästä. 

- Kai Kumpulainen 20.8.2022

Julistetaidetta: