The Sandman (Season 1, 2022)

 9-10-vuoden iässä tuli lueskeltua erittäin jännittävää Kalma-sarjakuvalehteä, jossa DC-comics julkaisi pelottavampia Vertigo-tarinoitaan. Lehden sivuilla nähtiin mm. Neil Gaimanin luoman Sandmanin, Constantinen ja Swamp Thingin karmaisevia seikkailuita.



Sandmanin unenomaisten tarinoiden lukeminen jatkui myös myöhemmällä iällä vuosi kausia. Kiitos siitä paikalliskirjaston laadukkaan aikuistensarjakuvaosaston. Sandmanin tarinat olivat sen verran kiehtovia, että melkein kolmekymmentä vuotta odottelin varovaisesti elokuva-adaptaatiota. Nyt, kuin varkain, Netflix julkaisi yllättätyksekseni sarjakuvaan pohjautuvan sarjan. Olin hieman täpinöissäni, mutta koska odotus oli kasvanut niin pitkäaikaiseksi, en uskaltanut olla liian innoissani, ettei tule valtavaa pettymystä... mutta tuliko se silti?

The Sandman (Season 1, 2022)

Itse sarjakuvassa ei ollut varsinaista jatkuvaa juonta, vaan se koostui erillisistä episodeista ja unenomaisista kauhutarinoista, joissa unien valtias, Morfeus kyläili. Koska sarjakuva oli DC comicsin julkaisema, kuului samaan maailmaan myös esimerkiksi Justice League, mutta harvoinpa heitä nähtiin ja enemmänkin sarjakuvien sivuilla vieraili Constantinen, Lucifer Morningstarin ja Swamp Thingin kaltaisia synkempiä hahmoja. Sarjan ensimmäisen kauden jaksot perustuvat DC Vertigon julaisemiin sarjakuvakokonaisuuksiin nimeltä Preludes and Nocturnes ja The Doll’s House. Sarjaan on saatu luotua yksi jatkuva tarina, jonka sisällä jokaisessa jaksossa nähdään oma episodinsa sulautettuna tarinaan. Monet kohtaukset ovat yk syhteen sarjakuvan ruutujen kanssa.

Täytyy myöntää, että alkujaksojen aikana en päässyt sarjaan aivan täysillä mukaan. Sarja vaikutti liian kepeältä, Harry Pottermaiselta fantasialta, jossa heikolla CGI:llä luodut "lohikäärmeet" lentelivät "tonttujen" keskellä. Myöskin englantilainen casti lisäsi vaikutusta Harry Pottermaisesta nuorisofantasiasta.



Sarjakuvahan itsessään oli todella synkkä, rosoinen, sairas ja jopa pelottava. Pikkuhiljaa mieleeni alkoi kumminkin palautua sarjakuvan tapahtumat ja aloin yhdistää sarjan tapahtumia niihin, jolloin mielenkiintoni syttyi. Viimeistään viidennen jakson aikana olin koukussa, koska jakso tarjoili sitä hyvinkin synkkää aikuisten painajaismaista materiaalia. Vielä loppua kohden nähtiin melko synkkiä juonenkäänteitä ja sitä kipeää toimintaa, vaikka mukana olikin söpöjä cgi-karvaturreja yms.

Näyttelijöistä, olin aluksi hieman pettynyt Morfeuksen näyttelijään. Olin kuvitellut Morfeuksen sellaiseksi The Crow'n ja Robert Smithin sekoitukseksi, jonka silmät ovat aina varjoissa ja hän näyttää hieman punkahtavalta goottinarkkarilta. Sarjan versio toikin siistityn Morfeuksen, joka muistutti enemmän nuorta Trent Reznoria tai jotain New Wave kosketinsoittajaa 80-luvulta. Pikkuhiljaa tuntematon Tom Sturridge alkoi voittaa minua puolelleen ja aloin hyväksyä hahmon Morfeukseksi. Lopulta pidin miehen tulkinnasta paljon.

Boyd Holbrook (Narcos) Korinttilaisena oli taas alusta asti aivan mainio. Mies on niin karismaattinen näyttelijä, että vaikka hahmolla on aina aurinkolasit silmillään, pystyi Holbrook näyttelemään hahmoa todella taitavasti ja sen vaatimalla tavalla. Pisteet Boydille tästä.

John Constantine on yksi DC:n lempihahmojani. Pettymyksekseni näihin tarinoihin John oli vaihdettu naishahmoksi, eli Johanna Constantineksi (Jenna Coleman). Vaikka tällainenkin hahmo löytyy sarjakuvien sivuilta, niin tässä hahmo selvästi veti Johnin kohtaukset. Olisin toivonut näkeväni aidon Constantinen sarjassa, kuten sarjakuvissakin. Mielellään vielä se Keanu Reevesin versio.

Toinen hahmo, joka oli "Gender Swapattu" oli itse paholainen, eli Lucifer Morningstar. Tämäkin on siinä mielessä erikoista, että netflixissä samalla hahmolla on oma sarja, jossa näyttelee Tom Ellis. Nyt tähän oli pantu tuuraaman Game Of Thronesista tuttu naisnäyttelijä Gwendoline Christie. Tämä oli minulle myös pettymys, vaikka tämän nielin helpommin, kuin Constantinen. Christie on ihan hyvä näyttelijä.

Kolmas selkeä muutos oli Kuolema-hahmon muuttaminen tummaihoiseksi. Sarjakuvassa Kuolema on vitivalkoinen tytto, jonka ulkoinen habitus on sellaisen valkoihoisen Gootti-punkkarin. Kirby Howell-Baptiste Kuolemana ei mielestäni onnistunut tuomaan tätä lookkia samalla tavalla, vaikka vaatteet olivatkin samanlaiset.

Onneksi Kuoleman kohtaukset olivat yks yhteen sarjakuvan ruutujen kanssa, joten pystyin nauttimaan jaksosta kumminkin lopulta. Eikä Kirby Howell-Baptistessa mitään vikaa näyttelijänä ole. Tuntui vaan hieman miscastaukselta.

Pitkin sarjaa nähdään lyhyitä rooleja vetäviä englantilaisia huippunäyttelijöitä, kuten Charles Dance, David Thewlis ja Stephen Fry. Kaikki nämä ovat erittäin loistavia.

Sarjaa on syytetty "wokeismista", ja syyn kyllä huomaa nopeasti. Lähes jokaisen hahmon ihon väri, sukupuoli tai seksuaalisuus on muutettu vähemmistöä vastaavaksi. Tämähän tekee sen, että hahmot eivät tunnu alkuperäisiltä hahmoilta, vaikka ei minulla sinänsä ole tätä mitään vastaan. Lopulta totuin uuteen järjestykseen melko nopeasti ja hyväksyin hahmojen muutokset. Tärkein hahmo Sandmanissa itselleni on Morfeus ja hänet oli toteutettu lopulta melko uskollisesti alkuperäiselle lähteelle.

Musiikkivalinnat sarjassa olivat loistavat ja jäinkin aina kuuntelemaan lopputekstien aikana kuultavia kappaleita. Lopputekstien grafiikat matkivat hieman alkuperäisten sarjakuvien upeita kansia, jotka on luonut legendaarinen taiteilija Dave McKean. Olen aina ihaillut ja jopa matkinut hänen töitään.

Siinä missä alkuperäinen Neil Gaimanin sarjakuva on täydet 5/5, on tämä sarja korkeintaan 3/5, mutta silti suosittelen sen katsomaan, jos se vähääkään kiinnostaa. Eikä kannata luovuttaa heti alkujaksojen aikana, vaikka se ei vielä nappaisikaan mukaansa. Sarja parantaa juoksuaan kuin se kuuluisa sika loppua kohden.

Tätä kirjoittaessani Netflix on lisännyt extra-jakson kauden loppuun. Se ei jatka kauden tarinaa, vaan tarjoilee sarjakuvan tyylisesti kaksi itsenäistä unenomaista kauhu/fantasia episodia. Ensimmäinen on animaatiotyylinen ja kertoo kissoista. Jälkimmäinen niistä oli mielestäni erittäin hyvä.

- Kai Kumpulainen 21.8.2022