Alphaville - Une Ètrange Aventure De Lemmy Caution (1965)

Blade Runnerin (1982) esikuvana toiminut ranskalainen elokuva, joka yhdistelee film noiria ja Scifiä. Ainakin paperilla tuo herättää meikäläisen mielenkiinnon. Aki Kaurismäen, Martin Scorsesen ja Quentin Tarantinon ohjaaja-esikuva Jean-Luc Godard ohjasi vuonna 1965 synkän dystopia elokuvan, jonka ranskankielinen nimi on Alphaville: une étrange aventure de Lemmy Caution (Lemmy Cautionin outo seikkailu), mutta tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Lemmy Caution – piru mieheksi. Lemmy Cautionin hahmo on seikkailut lukuisissa Peter Cheyneyn kirjoissa, sekä muissa elokuvissa, mutta Godardin elokuvassa poikkeuksellisesti tulevaisuudessa ja jopa toisella planeetalla. Lähdin innolla katsomaan ensimmäistä kertaa, miltä tämä tarkoituksella mustavalkoinen ja synkkä scifi-noir-pätkä maistuisi.

Alphaville - Une Ètrange Aventure De Lemmy Caution (1965)

Salainen agentti Lemmy Caution saapuu toiselle planeetalle, dystooppiseen kaupunkiin nimeltä Alphaville. Hän esittää tehtävässään toimittajaa, löytääkseen kaupungin luoneen pahan professorin von Braunin. Kaikkia kaupungissa asuvia valvoo tietokone-aivot, nimeltä Alpha 60. Kaupunkilaisilla on tiukka kuri ja esimerkiksi itkemisestä tai kauniiden sanojen sanomisesta saa kuolemanrangaistuksen. Pahaksi onnekseen Caution alkaa rakastua Professorin tyttäreen...

Elokuvassa yhteiskuntakritiikkiä esitetään ironisesti, mustan huumorin keinoin. Juonessa on havaittavissa Orwellin kirjaa 1984.

Visuaalisesti elokuva on kuvattu tyylikkäästi varjoja hyväksikäyttäen. Dystooppista Alphavillea esittää 60-luvun pariisi, jonka modernit lasi- ja betonirakennukset olivat uutta ja outoa tuohon aikaan. Vaikka elokuvassa puhutaan "mutanteista" ja "galaksien välisestä lentelystä", ei kuvassa oikeasti nähdä juurikaan mitään tieteisrekvisiittaa ja katsoja joutuukin pinnistelemään mielikuvituksen kanssa uskoakseen pariisin olevan toinen planeettaa tulevaisuudessa. Vanhoja keloja pyörittäviä tietokoneita nähdään pari elokuvan loppupuolella. Muuten saadaan tyytyä melko maanläheiseen kuvastoon. Elokuvan outoa tunnelmaa lisää kuvassa välähtelevät neon valot, joissa näemme suhteellisuusteorian kaavoja. Taustalla kuuluu Alpha 60-tietokoneen mörisevää puhetta, kuin kertojaäänenä.

Elokuvassa on melko vähän toimintaa ja väkivalta tapahtuu pääsääntöisesti kuvan ulkopuolella, niin kuin vanhoissa noir-leffoissa on tapana. Esim. nyrkiniskuja ei nähdä vaan mies lentelee kuvan poikki, sekä pään yli ajaminen autolla tapahtuu myös ulkona kuvasta. Poikkeuksena naisia saa läpsiä ja kurittaa näkyvästi päähahmon toimesta. Nähdään tässä myös yksi "luoti otsaan" kohtaus, mikä oli yllättävän graafinen. Alastomuutta on yllättävän paljon ja kaikki alastomat henkilöt ovat naisia.

Elokuvan päähenkilöä, Lemmy Cautionia, esittää Eddie Constantine. Rokonarpinen ketjupolttaja on oikein karismaattinen pulp-kirjallisuus dekkariksi ja onkin näytellyt Cautionia kaikkissa hahmosta kertovissa elokuvissa. Pitkässä vaaleassa trenssitakissaan hahmo on kuin suoraan 50-luvun salapoliisielokuvista ja siksi hyvä kontrasti tulevaisuuden scifielokuvaan.

Vastanäyttelijänä toimii kaunis Anna Karina, joka esittää Natacha von Braunia, professorin tytärtä. Hahmo on hämmennyksen vallassa kurinalaisessa kaupungissa.

Synkät musiikit elokuvaan on luonut Paul Misraki.

Legenda kertoo, että Mika Kaurismäki nimesi Valehtelija-elokuvansa päähenkilön Ville Alfaksi tämän elokuvan mukaan. Epäilen vahvasti, että synth-pop-bändi Alphaville on myös nimennyt bändinsä tämän mukaan. Ainakin ruotsalainen Alternative yhtye Alpha 60 on vasrmasti katsonut tämän elokuvan. Elokuvassa mainitaan sarjakuvahahmot Dick Tracy ja Flash Gordon, mikä on mielestäni hauskaa, koska Lemmy Caution on selkeästi jotain noiden väliltä.

Elokuva vaatii useamman katselukerran avautuakseen täysin, mutta herättää mielenkiinnon jo ensimmäisellä kerralla. Se on aikanaan palkittu Berliinin kultaisella karhulla ja sen lisäksi oli yleisömenestys. Itse pidin elokuvasta yllättävän paljon ja aion katsoa sen vielä uudelleen myöhemmin. Suosittelisin sitä ensimmäiseksi Dodard-elokuvaksi, jos ohjaaja ei ole tuttu. Elokuvaharrastajille leffa on myös loistavaa yleissivistystä. Jos mustavalkoisuus, ranskalaisuus ja 60-luku ei ole este, on elokuva ehdottomasti suositeltavaa katseltavaa, varsinkin scifi-faneille. Elokuva löytyy myös "101 scifi-elokuvaa jotka sinun on nähtävä kerran eläessään"-kirjasta.

- Kai Kumpulainen 11.4.2023

Julistegalleria: