Pikkupoikana ensimmäisten itse ostamani vhs-kasettien joukossa komeili Rambo3.  Kasetti oli sen verran saksittu, että se sopi hyvin poikien sotaleikkien opetusmateriaaliksi. Vaikka kolmonen oli kakkosen kanssa eniten katsottuja Rambo-leffoja lapsena, niin vanhemmalla iällä se on jäänyt todella vähälle katselulle. Päätin ottaa selvää, että miksi. Oliko kyseessä niin huono elokuva, kuin yleisesti väitetään, vai löytäisikö nostalgiannälkäinen tästä hiomattoman timantin. Elokuvan on ohjannut  Peter Macdonald, joka tunnetaan lähinnä romanttisesta komediasta Mo' Money. Rambo 3 (1988) hassusti nimetty First blood-sarjan kolmas osa alkaa sillä, kun Rambo on sulkeutunut Thaimaalaiseen munkkiluostariin löytämään sotaisalle sielulleen rauhan, mutta eiköhän se Rambon ainoa ystävä Eversti Trautman tule hakemaan häntä vielä kerran yhdelle tehtävälle, että saataisiin ympyrä sulkeutumaan. Rambo ei lähde, joten Trautman päättää mennä ilman ja huonostihan siinä käy. neuvostoliittolaiset nappaavat Tr

Harvoin tulee katseltua televisiokanavilta elokuvia nykyään. Yleensä katselen elokuvia systemaattisesti ja harkiten aina seuraavaa kohdetta. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska avatessani television oli sieltä juuri alkanut Schwarzeneggerin elokuva Eraser. Jäin tuijottamaan alkua. Muistelin, että alussa olisi jotain hyvää matskua. Katsotään se alku äkkiä pois, mietin. Kohta en pystynyt enää lopettamaan tuijotusta. Klassisia kohtia vyöryi perästysten. Välillä ne olivat niin sarjakuvamaisen yliampuvia, että niitä oli vain pakko tuijottaa. Välillä muistin mitä seuraavaksi oli tulossa, joten seuraava klassikkokohtaus oli nähtävä. Yhtäkkiä huomasin, että olin katsonut koko elokuvan. Tajusin, että tämä vähemmälle huomiolle jäänyt Arska-leffa oli selkeästi vielä sitä parempaa Schwarzenegger-tarjontaa ja melko aliarvostettu toimintaelokuva. Toki se ei meni ihan top3 Ahnold-tuotannossa, koska siellä on niin paljon kovia leffoja, mutta selkeästi se on parempi viihdepläjäys, kuin sen jälkeen tul

 Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että toiminta-, fantasia- tai scifileffan sankarina toimii nainen ja kunnon miehiset miessankarit ovat muinaisaikojen muistoja. Mutta näin ei ollut 80-luvulla ja olikin poikkeuksellista nähdä Red Sonjan kaltainen girl power-elokuva tuona aikana. Varmistaakseen, että leffaa kävisi edes joku muinaissovinisti katsomassa, oli leffaan palkattu mukaan miesten mies Arnold Schwarzenegger. Tämä johti siihen, että leffaa markkinoitiin enempikin Arska-leffana ja suuren suosion saaneiden Conan-leffojen jatkona, kuin pelkkänä Brigitte Nielsen-elokuvana. Vaikka Red Sonja kuuluukin samaan universumiin Conan Barbaarin kanssa ja tämä on selkeä Conan spinoff-elokuva, niin tuotantoyhtyiön oikeuksien puuttuessa Arskan hahmon nimi onkin tällä kertaa Kalidor. Muutaman kerran tämän lapsena nähneenä, en koskaan huomannut, että Conanin nimi olisi muutettu ja tajusin tämän faktan vasta aikuisiässä. Silti pidän tätä jatkumona kahdelle ekalle Conan-elokuvalle. Fanit ovatk