Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin suoraan videolle julkaistuille elokuville. Edellinen Van Dammen esittämän Cyborgin (1989) jatko-osa Cyborg 2: Glass Shadow oli vielä suht laadukas tapaus, joka sisälsi ihan tunnettuja näyttelijöitäkin, mutta nyt ajattelin  sukeltaa ihan syvään päätyyn tämän tapauksen kanssa. "Hienot" tulevaisuuden kaupunkimaisemat ja cyberpunk-estetiikka ovat vaihtuneet hiekkamonttuun ja mukana ei ole kuin yksi "oikea" näyttelijä, mutta hänkin vain pyörähtää kuvassa. Päätin ottaa selvää, kuinka roskaisesta kalkkunasta on kyse. Ohjaajana toimi yllättäen sama mies kuin kakkosessa, eli Michael Schroeder. Cyborg 3: The Recycler (1994) Tulevaisuudessa, 2100-luvulla ihmiset ja cyborgit elävät yhdessä dystooppisessa autiomaassa. Ihmismäiset robotit elävät ihmisten keskuudessa, palvellen ihmisiä ja tehden töitä mm. bordelleissa. Eräs ihmisryhmä nimellä "kierrättäjät" metsästävä

Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin suoraan videolle julkaistuille elokuville. Vuonna 1989 Masters Of The Universe-elokuvalle piti tulla jatko-osa, mutta suunnitelmat muuttuivat ja elokuvan raunioista syntyi Jean Claude Van Dammen tähdittämä kulttiteos. Samaan universumiin sijoittuu myös elokuva nimeltä Glass Shadow, joka on tavallaan Spin-off Cyborgille. Siksi elokuva sai joissain maissa etuliitteen Cyborg ². Van Dammen elokuvaa kyllä sivutaan nopeasti, mutta muuten kyseessä on aivan oma tarinansa, joka yhdistelee cyborgi-elokuvia, cyberpunk-estetiikkaan ja animesta tuttuihin designeihin. Tämä on myös 17-vuotiaan Angelina Jolien debyyttileffa. Tällä kertaa Albert Pyunin ohjaajan paikalla korvasi Michael Schroeder (Out of The Dark, 1988) Cyborg ² : Glass Shadow (1993) Vuonna 2074 kyborgit ovat korvanneet ihmiset kaikissa palveluammateissa, kuten prostituutiossa ja sotilaina. Maailman johtaviksi yrityksiksi ovat nousse

Olen ollut Snyderin elokuvien fani siitä lähtien, kun hienon Sin Cityn jälkeen Frank Millerin sarjakuvaan perustuvan 300 -elokuvan ohjasi Zack Snyder . Se oli jotain uutta ja hienoa ja visuaalisesti täysin erilaista. Elokuva oli kuva kuvalta suoraan sarjakuvan sivuilta napattu Sin Cityn tyyliin ja se oli jotain ennennäkemätöntä ja uutta. Todellisen potin räjäytti upea ja eeppinen Watchmen , jota pidän vieläkin yhtenä parhaimmista sarjakuvafilmatisoinneista , ellei jopa parhaana. Suckerpunch taas esitteli Snyderin visuaalisia kykyjä musavideomaisessa superviihdyttävässä roskaleffamaailmassa, joka sisälsi kaikkea mitä leffa/pelinörtti saattoi kuvitella. Leffa oli ison budjetin höpöhöpöroskaa, mutta oikein maukas paketti, jota ei pidä ottaa liian tosissaan. Jotenkin aina olin samalla aaltopituudella Snyderin kanssa ja tiesin mitä hän ajattelee leffoja tehdessään. Ja jos olisin itse päässyt ikinä ohjaamaan supersankarileffaa ja kykyjä olisi ollut, niin jotain samankaltaista sieltä olisi

Vuoden 1987 Robocop elokuvaa pidän mestariteoksena ja lähes täydelllisenä elokuvana, mutta vuoden 1990 jatko-osaa olen taas pitänyt ihan ok hyvänä ja viihdyttävänä jatkona, mikä ei yllä kumminkaan edeltäjänsä tasolle, muutta on silti valovuosia parempi, kuin sitä seurannut kolmas osa. Nuorempana pidin kakkosta jopa ehkä yhtä hyvänä kuin ykköstä, mutta vuosien varrella olen huomannut siinä kokoajan enemmän puutteita. Nyt pitkästä aikaa katsoin kakkososan taas kerran ja pohdin että kuinka hyvästä elokuvasta olikaan kyse. Elokuvan on sentään ohjannut parhaan Star Warsin ohjannut Irvin Kershner. Robocop 2 (1990) Detroidin kaoottisia katuja valtaa huume nimeltä "Nuke". Huumetta levittää kulttijohtaja nimeltä Cain. Robocop ei meinaa pärjätä tätä ongelmaa vastaan painiessaan, varsinkaan kun omakin psyyke on koetuksella. OCP käynnistää Robocop 2 projektin... Elokuvassa paneudutaan hieman siihen, että onko robocop ihminen vai pelkkä kone. Tämä on mielestäni elokuvan parasta antia, vai