Cyborg 3: The Recycler (1994)

Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin suoraan videolle julkaistuille elokuville. Edellinen Van Dammen esittämän Cyborgin (1989) jatko-osa Cyborg 2: Glass Shadow oli vielä suht laadukas tapaus, joka sisälsi ihan tunnettuja näyttelijöitäkin, mutta nyt ajattelin  sukeltaa ihan syvään päätyyn tämän tapauksen kanssa. "Hienot" tulevaisuuden kaupunkimaisemat ja cyberpunk-estetiikka ovat vaihtuneet hiekkamonttuun ja mukana ei ole kuin yksi "oikea" näyttelijä, mutta hänkin vain pyörähtää kuvassa. Päätin ottaa selvää, kuinka roskaisesta kalkkunasta on kyse. Ohjaajana toimi yllättäen sama mies kuin kakkosessa, eli Michael Schroeder.

Cyborg 3: The Recycler (1994)

Tulevaisuudessa, 2100-luvulla ihmiset ja cyborgit elävät yhdessä dystooppisessa autiomaassa. Ihmismäiset robotit elävät ihmisten keskuudessa, palvellen ihmisiä ja tehden töitä mm. bordelleissa. Eräs ihmisryhmä nimellä "kierrättäjät" metsästävät näitä robotteja ja purkavat heistä kallisarvoisia osia. Tunnetuin heistä on Anton Lewellyn (Lynch). Cyborgi-nainen nimeltä Cash (Haje) on menettänyt miehensä Coltin, joka on kuollut vanhuuteen. Cyborgit kun eivät vanhene. Hän menee lääkärille tarkastuttamaan osiaan ja lääkäri huomaa cyborgin olevan raskaana, mikä on epätävallista. Cash haluaa paniikissa eroon sisällään energiaa imevästä sikiöstä. Lääkärinainen kehottaa Cashia etsimään autiomaasta miehen nimeltä Evans (Galligan), jolla olisi tietotaitoa cyborgivauvan synnyttämiseen. Kierrättäjä Lewellyn törmää vahingossa Cashiin saaden selville tämän olevan raskaana ja päättelee cyborginaisen olevan omaisuuden arvoinen, joten hän lähtee jahtaamaan naista läpi autiomaan. Cash löytää Evansin, joka kertoo, että hän olisi turvassa mystisessä kaupungissa Cytownissa, joka on cyborgien turvapaikka, joten he lähtevät yhdessä etsimään Cytownia autiomaasta Lewellyn kintereillään...

Leffa jatkuu siitä mihin kakkos-osa jäi, mutta aikaa on kulunut n. 100-vuotta eteenpäin. Myöskin Angelina Jolien näyttelemä Cash on vaihtunut toiseen näytelijään Khrystyne Hajeen, joka tuntuu olevan vieläkin heikompi näyttelijä , kuin Jolie oli. Hienot cyberpunk-kaupungit ovat vaihtuneet halvannäköiseen autiomaahan ja talonrötteloihin. Oikeastaan kaikki näyttää paljon halvemmalta, kuin edellisessä osassa ja tunnetut näyttelijätkin on vaihdettu melko tuntemattomiin tyyppeihin, jotka ovat suoraansanottuna naurettavan kehnoja. Jopa niin kehnoja, että elokuva alkaa olla aika viihdyttävää katsottavaa seuratessa, kuinka surkeita suorituksia ruudulla nähdään.



On elokuvassa yksi tähtikin,  nimittäin Malcolm McDowell (Kellopeli appelsiini). Hän on aivan loistava Lordi Talonina. Mies ehtiikin olla ruudulla muutaman minuutin, kunnes kuolee 11 minuutin kohdalla. Hänelle tuli ilmeisesti kiire Tank Girlin kuvauksiin, koska hahmo on täysin samanlainen, kuin Tank Girlissä robottikättänsä myöten.



Toiseksi paras näyttelijä on Richard Lynch (The Sword and the Sorcerer, Invasion USA), joka näyttelee kierrättäjä Anton Lewellyniä. Hän on vallan mainio sadistisena pahiksena. Hänestä tulee jotenkin mieleen vanhat Judge Dredd sarjakuvat. Evansin näyttelijän Zach Galliganin tuntee monet ihmiset varmasti Gremlins-elokuvista. Hän ei kyllä loista kovinkaan kirkkaasti tässä elokuvassa.



Yksi näyttelijä nousee esille sillä, että näin surkeaa näyttelijäsuoritusta ei ole tullut vastaan miesmuistiin. Katsoja joutuu pidättämään henkeä seuratessaan, että suoriutuuko mies vuorosanoistaan ollenkaan. Kyseessä on Andrew Bryniarski, joka esittää Jocko cyborgia. Hänet tunnetaan parhaiten Leatherfacen roolista Texas Chainsaw massacre elokuvissa vuosina 2003-2006. Jocko cyborg muistuttaa vähän sellaista wishistä tilattua versiota ensimmäisen osan Fender Tremolosta, rautalenkkipaitoineen. 



Yksi asia mikä leffassa häiritsee on se, että näistä ihmismäisistä roboteista käytetään sanaa cyborgi, vaikka oikeasti ne ovat androideja. Itse cyborgeja, tässä on vain Kierrättäjä ja Lordi Talon, joita on paranneltu kyberneettisesti. Noh, ilmeisesti se ei ole niin tärkeää tällaisessa elokuvassa.

Visuaalisesti leffa putoaa edellisestä osasta melkoisesti. Muutamat tietokoneet ja laitteet, joita nähdään ovat vanhaa 90-luvun romua ja letkuja, jota ei olla edes yritetty saada näyttämään hienoilta. Raskaana oleva robotti on kyllä mielenkiintoinen idea, mutta se miten se on toteutettu, on kyllä äärimmäisen kökköä. Cashin mahasta otetaan esille "kohtu", joka on metallinen loota, josta lähtee letku. Tämä ei näytä yhtään siltä, että kyseessä olisi niin kehittynyt robotin osa, että se osaisi luoda elämää, päinvastoin. Muutenkin leffa ammentaa kuvastoa kierrättäen surutta Mad Maxia, Terminaattoria, Täydellistä Sotilasta yms. Leffan nimi Recycler on siis enne. Silloin kun se yrittää olla hauska, se on lähinnä ärsyttävä tai nolo, mutta, kun elokuva yrittää olla vakava, silloin se kääntyy tahattoman koomiseksi, mikä on taas nautinnollista katsottavaa. Kaikkea kökköyttä kyllä paikkaa asiaan kuuluvat tissien esittelyt ja isot räjäytykset. Lopussa nähdäänkin paljon stunttihommia ja räjähtelyjä. 



Yhdessä kohtauksessa, jossa Evans korjailee cyborgeja, nähdään endoskeletonin osia, jotka ovat täysin samoja mitä nähtiin kakkos-osassa. Siinäkin on hienosti säästetty. 

Ja sitten vielä pitää mainita se mystinen Cytown, mitä hehkutetaan cyborgi-utopiana ja mihin leffassa pyritään päästä koko ajan. Cytown paljastuu pariksi talon röttelöksi, jossa asustaa muutama hassu cyborgin rämä. Aluetta suojaa näkymätön "voimakentta", joka saa auton räjähtämään sen osuessa siihen, mutta koska kenttä on näkymätön, ei leffassa nähdä muuta kuin auton räjähtävän autiomaassa. Tosin crossipyörien osuessa kenttään, ne vain kaatuvat, ilman räjäystä. Omituista.



Autot ja kulkupelit ovat samaa tyyliä, kuin vanhoissa Mad Maxeissa. Tosin nekin näyttävät Wishistä tilatuilta versioilta.

Musiikit elokuvassa ovat kyllä mainiot. Koko ajan taustalla soi jonkin näköinen reivijumputus 90-luvun tyyliin, mikä upposi kyllä allekirjoittaneeseen. Scoresta vastaa Kim Bullard. Lopputeksteissä kuullaan taas siirappista herkistely rokkia (Millitant Love Baby - Amazing Grace).

Mitäs tästä sanoisi. Vaikka minulla oli todella hauskaa tätä katsoessani, ei se ole samalla tavalla mahtava, kuin esim. Cyborg 2: Glass Shadow, tai vaikkapa eka Nemesis.  Se on noita elokuvia paljon kökömpi ja hupsumpi. Se on sarjakuvamainen, tahattoman koominen, tv-elokuvamainen roskaleffa, joka on niin huono, että alkaa kääntyä jo hyväksi. Parasta leffassa oli alussa nähtävä Malcolm McDowell ja itse pääpahis, eli kierrättäjä Anton Lewellyn (Lynch). Jocko Cyborgi oli taas kökköydessään mahtava. Suositellaan puhtaan roskan ja 90-luvun b-leffa kalkkunoiden ystäville.

-Kai Kumpulainen 28.7.2022

Suomi VHS

Yhteispohjoismainen DVD