Ajattelin välillä esitellä ianaikaisten elokuvien sijasta vähän sarjakuvaa, koska sitäkin on tullut kulutettua koko ikä. Nuorella iällä oli parasta hiipiä kirjastojen sarjakuvaosastoille ja varsinkin osastolle joka oli nimetty "aikuisten sarjakuvat" nimikkeellä. Täältä löytyi ties mitä aarteita Enki Bilalin teoksista, aina 2000AD:n Judge Dredd sarjakuviin ja Frank Millerin Sin Cityihin. Yksi teos oli sellainen, joka jätti jäljen nuoreen Kaitsuun. Kyseessä on Frank Millerin kirjoittama ja Geof Darrowin upeasti kuvittama Hard Boiled.  Hard Boiled (1990-1992) Hard Boiled kertoo verontarkastaja Nixonista, jolla on kaksi. lasta ja vaimo. Nixon pitää itseään normaalina tyyppinä. Hän elää dystooppisessa Los Angelesissa. Eräänä päivänä hommat lähtevät hieman lapasesta ja ruumita alkaa syntyä verontarkastus tehtävissä. Nixonille alkaa paljastua karu totuus hänen todellisesta olomuodosta... Hard Boiled on todellisuutta psykoottisen cyborgin silmin. Hard Boiled pohjautuu osittain Philip

The Spirit saattaa olla yksi vihatuimmista sarjiselokuvista, mutta itselleni se on ollut sellainen "Guilty pleasure" alusta asti. Eli ymmärrän, miksei monikaan siitä pidä, mutta se tarjoilee minulle tarpeeksi paljon viihdyttäviä asioita, jotta voin katsoa läpi sormien ne asiat, jotka eivät toimi. Sarjakuvaleffana kyseessä on siis minulle enempi The Phantomin kaltainen teos, kuin The Dark Knightin , jos ymmärrätte. Osasyy leffan fanitukseen on varmasti siinä, että nuorempana tuli luettua paljon The Spirit-sarjakuvia kirjastossa ja Mustanaamio-lehden sivuilla. Toinen syy täytyy olla siinä, miten se muistuttaa suosikkisarjiselokuvaani Sin Cityä ja kolmas on varmasti siinä miten yliampuva ja "over-the-top" Samuel L. Jacksonin hahmo Octopus on tässä leffassa. Leffa on myös visuaalisesti kiehtovan näköinen ja paikoin silmäkarkkia. The Spirit myös ilmestyi hyvään aikaan, kun sarjisleffoja ei ollut vielä markkinoilla pilvin pimein. Pitkän tauon jälkeen oli aika ottaa leffa

Frank Millerin vuoden 1986 Dark Knight Returns -sarjakuvaa pidetään yhtenä tärkeimmistä Batman-sarjakuvista, sekä myös yhtenä ylistetyimmistä sarjakuvista ylipäätään. Vaikka Batman oli 70-luvulla muuttunut lasten sankarina yhä jännittävämmäksi, sitten hassun 60-luvun televisiosarjan, oli Dark Knight Returnsin ansiota, että hahmosta tuli 80-luvulla synkkä, aikuisille suunnattu kostajahahmo. Myös useat Batman elokuvat Tim Burtonin versioista, Christopher Nolanin ja varsinkin Zack Snyderin visioihin, ottivat enemmän ja vähemmän mallia Frank Millerin teoksesta. Nykyään olemme tottuneet synkempään ja vakavempaan Batmaniin, mutta 80-luvulla tuo uusi näkemys oli mieletön harppaus totuttuun.  Vuonna 2012 aiheesta tehtiin sarjakuvaa kunnioittava animaatio elokuva. Elokuva oli pituudeltaan miltei kaksi ja puolituntinen, joten se jaettiin kahdeksi eri elokuvaksi. Mielestäni tämä animaatioelokuva on selvästi yksi parhaista DC:n elokuvista ja parhaista animaatioelokuvista ylipäätään. Oli aika katsa

  Zack Snyderin ohjaama Frank Millerin sarjakuvaan perustuva 300 oli aikanaan komea kuvakuvalta suoraan sarjakuvasta jäljennetty testosteroiini fantasia. Elokuvan ei ollut tarkoitus olla historiaa tarkasti mukaileva miekka ja sandaalit-elokuva, vaan Sin Cityn tyyliin äärimmäisen väkivaltaisen sarjakuvan eloon herättäminen, jossa albumin kuvitus heräisi eloon komeissa freimeissä. Se oli väkivaltaa ihannoiva ja teki siitä jopa taidetta. leffan maailma oli enemmän painajaisunenomainen fantasia, kuin realismia hakeva historian tutkielma, vaikka paikat ja nimet pohjautuvatkin historiaan. Kahdeksan vuotta myöhemmin elokuva sai jatko-osan, jota se ei välttämättä olisi tarvinnut ja Snyder siirtyi ohjaajan paikalta tuottajaksi ja antoi ohjakset tuoreelle israeliaiselle Noam Murrolle. Elokuva oli samalla esiosa, keskiosa ja jatko-osa yhtäaikaa. Mutta oliko jatko-osasta ylittämään ensimmäisen osan megalomaaninen hitti, joka sai jopa oman parodia elokuvan "Mitäs me Spartalaiset". 300: Ri