300: Rise of an Empire (2014)

 
Zack Snyderin ohjaama Frank Millerin sarjakuvaan perustuva 300 oli aikanaan komea kuvakuvalta suoraan sarjakuvasta jäljennetty testosteroiini fantasia. Elokuvan ei ollut tarkoitus olla historiaa tarkasti mukaileva miekka ja sandaalit-elokuva, vaan Sin Cityn tyyliin äärimmäisen väkivaltaisen sarjakuvan eloon herättäminen, jossa albumin kuvitus heräisi eloon komeissa freimeissä. Se oli väkivaltaa ihannoiva ja teki siitä jopa taidetta. leffan maailma oli enemmän painajaisunenomainen fantasia, kuin realismia hakeva historian tutkielma, vaikka paikat ja nimet pohjautuvatkin historiaan. Kahdeksan vuotta myöhemmin elokuva sai jatko-osan, jota se ei välttämättä olisi tarvinnut ja Snyder siirtyi ohjaajan paikalta tuottajaksi ja antoi ohjakset tuoreelle israeliaiselle Noam Murrolle. Elokuva oli samalla esiosa, keskiosa ja jatko-osa yhtäaikaa. Mutta oliko jatko-osasta ylittämään ensimmäisen osan megalomaaninen hitti, joka sai jopa oman parodia elokuvan "Mitäs me Spartalaiset".

300: Rise of an Empire (2014)

Elokuva ei jatka suoraan siitä mihin 300 jäi, vaan laajentaa ensimmäisen elokuvan tapahtumia näyttämällä mitä samaan aikaan ateenalaiset tekivät merellä taistellessaan persialaislaivastoa vastaan, kun spartalaiset taistelivat maalla kalliosolassa.

Heti ekana silmään pistää leffan visuaalisuus, joka toistaa tarkasti Snyderin luomaa ekan leffan tyyliä, mutta vie sen pidemmälle. Kaikki on äärimmäisen hidastettua ja välillä kuva on kuin pysähtynyt sarjakuvan ruutu, jossa on hidasta liikettä. Ekassa osassa cgi:llä luotu maailma oli vielä jotenkin hyvän maun rajoissa. Nyt leffa alkaa muistuttaa jo enempi animaatioelokuvaa. Leffa sisältää äärimmäisen paljon verenvuodatusta.



Harmi että runsaat veripurskahdukset ovat myöskin CGI:llä toteutettu 3D:tä silmällä pitäen. Elokuva toimiikin visuaalisesti varmasti parhaiten 3D:nä, koska siinä on moni hidastuksia, joissa tavaraa lentää katsojan silmille ja vielä tarpeeksi hitaasti, että siitä ehtii saada otteen. Silti elokuvan visuaalisuus näyttää komean alun jälkeen hieman halvalta, vaikka olen aina ollut fani alkuperäisen 300 elokuvan ulkoasulle. Tässä kaikkea kikkailua ylikäytetään ja se lopulta syö tehoa.



Hyvänä puolena tässä on se, että elokuva käyttää tällä kertaa kekseliäästi merta taistelukenttänään. Ensimmäisen osan viihdyttävä överimachoilu jää tässä harmillisen puolitiehen, eikä tässä päästä enää testosteroiinin vuodatuksessa samanlailla kasarin äijäilyleffojen tasolle. Myöskään mitään legendaarisia lausahduksia kuten "This is Sparta!" ei kuulla tällä kertaa.

Näyttelijöistä Blindspotista tuttu Sullivan Stapleton ei ole mikään superalfa Leonidas, vaikka parhaansa yrittääkin kulmiaan kurtistella. Kyllä se tällaisen leffan keulilla ihan mukavasti toimii, mutta näistä kahdesta valitsen aina Gerard Butlerin.


Eva Green on oikein uskottava kovana Artemisiana ja hahmon karmean taustan uskoo helposti, kun katsoo näyttelijän silmiä. Eva on leffan suola. Kaikki edellisen elokuvan henkiin jääneet hahmot ovat myös mukana.



Myös GoTin Lena Headey tekee paluun Leonidaksen vaimona. Rodrigo Santoro saa lisää ruutuaikaa kuningas Xerxeksenä ja onkin mielenkiintoista nähdä hahmon syntytarina ja lisää lihaa hahmon ympärille.

Musiikista vastaa taas Snyderin luottomies Junkie XL (Mad Max:fury road) ja siinä ei tälläkään kertaa ole valittamista. Mies osaa tällaiset musiikit vääntää komeasti vaikka unissaan. Lopputekstien aikana kuullaan mukaelma Black Sabbathin War Pigsistä.

Olen katsonut tämän elokuvan viimeksi sen ollessa tuore. Ekalla kerralla olin täysin mukana edellisen leffan jättämässä huumassa, enkä huomannut tässäkään leffassa mitään vikaa. Myöskin 3D oli tuolloin upeaa ja toimi tässä elokuvassa yllättävän hyvin. Nyt uudella katselukerralla tämä elokuva tuntui hieman pökkelöltä, enkä ole aivan varma tekeekö se kunniaa ekalle osalle, vai syökö se sen hienoutta. Elokuva on todella musiikkivideomainen cgi-pläjäys ja onhan siinä maailman epäeroottisin rakastelukohtauskin, mikä on itsessän jo nähtävä. Se on myöskin tavallaan melko tarpeeton elokuva, koska ilmankin olisi pärjätty. Jos ensimmäinen elokuva ei ollut kuppisi teetä, et varmasti tule pitämään tästäkään. Jos ensimmäinen osa oli mielestäsi parasta mäiskettä ikinä, voi siitä jääneen verenhimon tyydyttää osittain katsomalla tämän. Tämä laajentaa elokuvan maailmaa kertomalla tarinan toisesta vinkkelistä ja tuomalla joillekkin hahmoille lisää ruutuaikaa, mutta onko se tarpeellistä, on katsojasta itsestään kiinni. Ehkä poppariviihteenä, mutta itse palaan mieluummin lukemaan alkuperäistä Frank Millerin sarjakuvaa ja sen jälkeen fiilistelemään parhaita kohtauksia alkuperäisestä elokuvasta. Tätä en tule katsomaan enää uudelleen pitkään aikaan.

 - Kai Kumpulainen 12.8.2021