Lapsena kaverin kanssa katseltiin useasti yhtä mystistä avaruusleffaa, jonka hän oli nauhoittanut videokasetille televisiosta. Vuosikymmeniin en tiennyt elokuvan nimeä. Myöhemmin, kun internet alkoi olla kätevä tiedonhakulähde, muistin elokuvasta pätkiä ja löysin leffan vihdoinkin tuossa 2000-luvun lopulla. Se oli unohdettu klassikko, nimeltä  Enemy Mine - Vihollisen armoilla , vuodelta 1985. Elokuvan on ohjannut Wolfgang Petersen ( Das Boot , The Neverending story , Troija ). Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä elokuva on Wolfgangin paras ohjaus. Enemy Mine - Vihollisen armoilla (1985) Maa-planeetta käy sotaa Dracon-planeetan väen kanssa avaruuden syövereissä. Kaksi eri puolilla olevaa pilottia joutuvat taistelun tuoksinnassa tekemään pakkolaskun asuttamattomalle, karulle planeetalle. Toinen heistä on lajiltaan ihminen, Davidge ( Dennis Quaid ) ja toinen muukalainen nimeltä Drac ( Louis Gossett JR ). Aluksi he tietysti kamppailevat toisiaan vastaan, mutta pian armot...

Uusi Alien: Earth-sarja on puhuttanut kansaa tällä viikolla, mutta mikä onkaan parempaa kuin uusi Alien-sarja tai elokuva. No tietenkin Alien-ripoff-elokuva. Ainakin siinä mielessä, että se ei onnistu pilaamaan kokonaista franchisea ja sen voi katsoa pelkästään viihdemielessä, ilman alkuperäisen mestariteoksen taakkaa. Ja kuka olisikaan paras vaihtoehto pääosaan, jos Sigourney Weaveria ei ole tarjolla? No tietenkin Sarah Connor itse, eli Linda Hamilton. On Lindan aika saada oma Alien-elokuvansa. No ainakin paperilla tämä miksaus kuulostaa herkulliselta yhtälöltä. Mutta miten tämä uusi Osiris niminen elokuva sen osasi toimittaakaan? Osiris (2025) Yöllisen sotilasoperaation aikana syrjäisellä autiomaavyöhykkeellä Yhdysvaltain erikoisjoukkojen ryhmä, jota johtaa kersantti Kelly, joutuu väijytykseen. Tulitaistelun keskellä sotilaat siepataan salaperäisesti ja katoavat taistelukentältä. He heräävät sekavina ja huomavat olevansa läpinäkyvissä staasikapseleissa valtavalla, hämärästi valaistul...

Vaikka olenkin kova Christopher Nolan fani, eikä hän ole mielestäni tehnyt yhtään huonoa elokuvaa, olin vähän kahdenvaiheilla menenkö ihan teattereihin asti katsomaan hänen uuden megaelokuvansa Oppenheimerin. Juutalaisen fyysikon elämäkertaelokuva ei ole kaikkein houkuttelevampia aiheita meikäläiselle. Silti, kun hype löi päällensä lujaa päätin luottaa Nolaniin jälleen kerran ja mennä sokkona katsomaan tätä 3 tuntista eeposta. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä katsomaan Barbieta . No ehkä se sitten myöhemmin. Oppenheimer (2023) Elokuva kertoo Julius Robert Oppenheimerista, joka kehitti atomipommin. Sen enempää en spoilaa. Visuaalisesti elokuva on jumalaisen hyvän näköinen. Koska cgi:tä ei ole käytetty ollenkaan, tulee se kestämään aikaa vielä vuosikymmenien ajan. Eniten kaikkia kiinnostaa leffassa tietenkin se atomipommin räjäytys. Se oli upean ja aidon näköinen. Teatterissa meinasi lähteä tukka päästä ja sukat jaloista, kun ämyrit tuuttas painetta tuohon kohtaukseen. Siksi tämä on ...

Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13...