Vaikka olenkin kova Christopher Nolan fani, eikä hän ole mielestäni tehnyt yhtään huonoa elokuvaa, olin vähän kahdenvaiheilla menenkö ihan teattereihin asti katsomaan hänen uuden megaelokuvansa Oppenheimerin. Juutalaisen fyysikon elämäkertaelokuva ei ole kaikkein houkuttelevampia aiheita meikäläiselle. Silti, kun hype löi päällensä lujaa päätin luottaa Nolaniin jälleen kerran ja mennä sokkona katsomaan tätä 3 tuntista eeposta. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä katsomaan Barbieta . No ehkä se sitten myöhemmin. Oppenheimer (2023) Elokuva kertoo Julius Robert Oppenheimerista, joka kehitti atomipommin. Sen enempää en spoilaa. Visuaalisesti elokuva on jumalaisen hyvän näköinen. Koska cgi:tä ei ole käytetty ollenkaan, tulee se kestämään aikaa vielä vuosikymmenien ajan. Eniten kaikkia kiinnostaa leffassa tietenkin se atomipommin räjäytys. Se oli upean ja aidon näköinen. Teatterissa meinasi lähteä tukka päästä ja sukat jaloista, kun ämyrit tuuttas painetta tuohon kohtaukseen. Siksi tämä on

Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13

Ajattelin vaihteeksi kirjata pelkästään omia fiiliksiä tästä neloskaudesta, perinteisen arvostelun sijaan. Stranger Things 4 (Season 4, 2022) Täytyy heti alkuun myöntää, että kauden aloittaminen lähti vähän hitaasti käyntiin. Viimekaudesta oli jo niin paljon aikaa, että olin jo vähän unohtanut hahmoja ja tapahtumia. Jaksojen mielettömät pituudet tuntuivat ajatuksena uuvuttavalta uurrastukselta. Pelkästään kaksi viimeistä jaksoa kesti yhteensä 4 tuntia. Mietin kokoajan, että voi kuinka paljon elokuvia olisin ehtinyt katsoa näiden jaksojen aikana. Pari ekaa jaksoa lähti liikkelle vähän epäkiinnostavasti ja laahaavasti. Samalla keräilin muistikuvia, mistä tässä sarjassa olikaan kyse. Hahmoja ja tapahtumapaikkoja tuntui olevan ihan liikaa. Sitten tuli jakso jossa oli Robert Englund. En tiennyt entuudestaan että Englund on mukana tässä ja kun hoksasin miehen Robertiksi ihan omin avuin, innostuin sarjasta hieman enemmän. Muistin taas yhden asian mikä sarjassa oli hauskana jippona. Se oli tie

Nuorena kollina olin kova fani David Cronenbergin body horror-elokuville, kuten "Scanners", "Fly" ja "Naked Lunch", mutta vaikka olen aina pitänyt miehen töistä, niin täytyy myöntää, että muutamia elokuvia 2007 vuodesta eteenpäin on jäänyt herralta näkemättä ja sen virheen ajattelin korjata tässä lähiaikoina. Nyt katseluun lähti siis vuoden 2012" Cosmopolis", joka body horrorin sijaan edustaa Cronenbergin nykylinjaa, eli draama-thrilleriä. Toki näissä uudemmissakin leffoissa on kaikkea kieroutunutta ja vääristynyttä, eikä Cosmopoliskaan tee siinä poikkeusta, mutta muuten elokuva on melko poikkeava, jos vertaa perinteiseen elokuvakerrontaan. Se on haastava elokuva, joka varmasti jakaa katsojat kahteen ryhmään. Itse olin katsomisen jälkeen tilassa, jossa ajattelin, että "en välttämättä katso tätä enää koskaan" ja  "pitäisikö laittaa heti uudestaan pyörimään". Se on yleensä hyvän Cronenberg leffan merkki. Mutta mistä on kyse...

 9-10-vuoden iässä tuli lueskeltua erittäin jännittävää Kalma-sarjakuvalehteä, jossa DC-comics julkaisi pelottavampia Vertigo-tarinoitaan. Lehden sivuilla nähtiin mm. Neil Gaimanin luoman Sandmanin, Constantinen ja Swamp Thingin karmaisevia seikkailuita. Sandmanin unenomaisten tarinoiden lukeminen jatkui myös myöhemmällä iällä vuosi kausia. Kiitos siitä paikalliskirjaston laadukkaan aikuistensarjakuvaosaston. Sandmanin tarinat olivat sen verran kiehtovia, että melkein kolmekymmentä vuotta odottelin varovaisesti elokuva-adaptaatiota. Nyt, kuin varkain, Netflix julkaisi yllättätyksekseni sarjakuvaan pohjautuvan sarjan. Olin hieman täpinöissäni, mutta koska odotus oli kasvanut niin pitkäaikaiseksi, en uskaltanut olla liian innoissani, ettei tule valtavaa pettymystä... mutta tuliko se silti? The Sandman (Season 1, 2022) Itse sarjakuvassa ei ollut varsinaista jatkuvaa juonta, vaan se koostui erillisistä episodeista ja unenomaisista kauhutarinoista, joissa unien valtias, Morfeus kyläili. Kos