Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisista genre-elokuvista, koska ne ovat aika harvinaista herkkua.  Yleensä olemattoman budjetin takia myös toteutustapa kiinnostaa. Kuinka onnistua tekemään vakuuttavaa materiaalia murto-osan budjetilla esikuviin verrattuna. Myös Mad Maxin vanavedessä tulleet post apocalyptiset hiekkakuoppa rip-offit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Siksi olin hieman ihmeissäni, että en ollut aikaisemmin kuullut Mika Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta The Last Border. Onneksi Yle Teema tekee kulttuuritekoja ja sieltä tämän bongasin. Elokuva naittaa hiekkakuoppa-exploitaation Lapin taikaan ja tekee meille oman supisuomalaisen Mad Maxin. Tosin ihan täysin kotimaisesta Maxista ei voi puhua, koska päänäyttelijät ovat lennätetty Suomen ulkopuolelta. Silti tämä herätti mielenkiintoni ja pitihän se katsoa saman tien Yle Areenasta, kun se sinne ilmestyi. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Rakuten TV-striimauspalvelusta ilmaiseksi. The Last Border  – Viimeisellä Rajalla (1993) O

Kirppareilla elokuvia metsästäessä tulee usein vastaan tiettyjä samoja leffoja. Sex and the city kakkosen ja Bengalin tiikerin lisäksi olen useasti törmännyt yhteen teokseen, joka oikeastaan on aina kiinnostanut, mutta koska sitä on aina tarjolla, niin en ole sitä aiemmin napannut. Olen toki elokuvan nähnyt tuoreeltaan 15 vuotta sitten, mutta muistikuvat alkoivat olla jo hatarat. Väsytystaktiikka toimi ja vihdoinkin nappasin tuon penteleen mukaani blu-ray muodossa. Kyseessä on brittiläisen Neil Marshallin ohjaama genre-elokuva Doomsday (2008). Marshall tunnetaan elokuvista Dog Soldiers ja The Descent , joita pidetään yleisesti genrensä huippuleffoina. Siinä missä Dog Soldiers edustaa ihmissusi-genreä ja The Descent monsterikauhua ahtaissa paikoissa, on Doomsday selvä tribuutti 70- ja 80-luvun dystooppisille toimintaelokuville, kuten Escape From New York ja Mad Max . Oli aika ottaa selvää miten aika oli kohdellut tätä genretribuuttia. Doomsday (2008) Vuonna 2008 hengenvaarallinen Reap

Kävin eilen todistamassa "Kino Laaksossa" muutamia elokuvamaailman helmiä. Paikalle oli saapunut isännän, eli Timo Laakson lisäksi Leffa Bunkkerin Ville Vester ja Parrasta asiaa-kanavan Simo Rantanen. Tarjolla oli mm. Last Night In Soho ja Vinegar Syndromen New york Ninja, mutta yksi leffa jäi kutkuttelemaan omaa mieltäni päällimmäiseksi. Se on lähes unohduksiin painunut postapokalyptinen urheiluelokuva nimeltä The Salute of the Jugger (1989). Elokuvan on kirjoittanut ja ohjannut David Peoples , joka tunnetaan mm. Blade Runnerin, Unforgivenin ja 12 Apinan kirjoittajana. Tämän mainion asetelman lisäksi pääosaa esittää  suosikkini Rutger Hauer. Tämä Australialais-Amerikkalainen elokuva on julkaistu jenkeissä nimellä The Blood of Heroes ja suomessa nimellä Kuolemanottelu . Elokuva oli Timon nuoruuden suosikkeja ja nousi kertaheitolla omaksi lemppariksi myös. The Salute of the Jugger (1989) Eletään ydinsodan jälkeistä aikaa. Rikkaat ovat paenneet maan alle bunkkereihin ja köyhä

Kun  Elokuvaprojektori-kanavan  Timo Laakso  järjestää näytöksiä henkilökohtaisessa elokuvateatterissaan, niin sitä ei parane missään nimessä missata, sillä tarjolla on aina kovaakin kovempia pätkiä ja sivistäviä harvinaisuuksia mainstreamin ulkopuolelta. Tällä kertaa tarjolla oli persoonallista Zombie-toimintaa Australian mailta. Koska   viimeisen kymmenen vuoden aikana tulleen ylitarjonnan takia  itse olin jo  menettänyt  lähes  kaiken  mielenkiinnon zombie-elokuviin, Timo päätti herättää sen jälleen henkiin (tai eläväksi kuolleeksi). Sytyttimenä toimi Black fridaystä löytynyt Wyrmwood: apocalypse- nimeä kantava löytö. Koska kysessä oli jatko-osa Wyrmwood: Road of the Dead -elokuvalle, oli tietenkin järkevintä katsoa ensimmäinen osa ensin. Timon loppumattomasta blu-ray-kokoelmasta löytyi tietysti molemmat osat, joten illan Double feature oli valmis! Elokuvien välissä pompimme Elokuvaprojektorin-studiossa hieman avaamassa tuntemuksia narulle. Timolla oli aiheesta selkeästi enemmän ti