The Last Border – Viimeisellä Rajalla (1993)

Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisista genre-elokuvista, koska ne ovat aika harvinaista herkkua.  Yleensä olemattoman budjetin takia myös toteutustapa kiinnostaa. Kuinka onnistua tekemään vakuuttavaa materiaalia murto-osan budjetilla esikuviin verrattuna. Myös Mad Maxin vanavedessä tulleet post apocalyptiset hiekkakuoppa rip-offit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Siksi olin hieman ihmeissäni, että en ollut aikaisemmin kuullut Mika Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta The Last Border. Onneksi Yle Teema tekee kulttuuritekoja ja sieltä tämän bongasin. Elokuva naittaa hiekkakuoppa-exploitaation Lapin taikaan ja tekee meille oman supisuomalaisen Mad Maxin. Tosin ihan täysin kotimaisesta Maxista ei voi puhua, koska päänäyttelijät ovat lennätetty Suomen ulkopuolelta. Silti tämä herätti mielenkiintoni ja pitihän se katsoa saman tien Yle Areenasta, kun se sinne ilmestyi. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Rakuten TV-striimauspalvelusta ilmaiseksi.

The Last Border  – Viimeisellä Rajalla (1993)

On vuosi 2009. Lähes koko maapallolla on saastunut ja ainoa elinkelpoinen alue on napapiiri. Saastuminen on vienyt ihmiset epätoivoisen eloonjäämiskamppailun äärelle. Pahamaineisen Duken johtama moottoripyöräjengi aiheuttaa sekasortoa Sissisotilaiden ja vapaustaistelijoiden vastakkain asettelussa. Kommellusten kautta vapaustaistelija Jake asettuu taisteluun Duken hirmuhallintoa vastaan viimeisellä rajalla...

Kyllä elokuvasta tunnistaa vahvat Mad Max-vaikutteet ja sellaista elokuvaa tästä on lähdetty tekemäänkin. Lapin ihmeet ja kuvasto lisäävät hämmennystä soppaan. Juoni itsessään on enempi klassista länkkäriä puettuna post apokalyptiseen nahkatakkiin. Nahkatakeista puheen ollen, jostain syystä kaikilla on tässä maailmassa yllään nahkatakki, mutta sehän vaan kuuluu asiaan. Pahisten varusteen onkin aika mallikkaita Mad Max-varusteita.



Tosin yhdelle piikkikypärälle hieman naureskelin ja Duken kotka-kypärä oli ehkä vähän liikaa, mutta tuollaiset lapsellisuudet kuuluvat asiaan. Kaiken kaikkiaan puvustukset ja lavasteet olivat ihan kelvollisia tällaiseen b-toimintaan. Ylläs ja Kautokeino olivat oikein komean näköisiä kuvauskohteita. Elokuvassa nähdään myös komeaa hornet hävittäjien lentoa. En tiedä miksi, mutta ehkä tuollainen tilaisuus on pitänyt käyttää hyväkseen.

Mad Maxin virkaa leffassa hoitaa hahmo nimeltä Jake. Jakea näyttelee Jolyon Baker, joka on lähinnä tunnettu brittiläisistä 90-luvun tv-sarjoista. Hahmo nousee pääosaan pikkuhiljaa leffan edetessä, mutta alkupuolella en sitä sellaiseksi vielä tunnistanut. Ranskalainen Fanny Bastien hoitaa pakollisen pääosanaisen osuutta. Muuten meno on hyvin miehistä.

Pahiksen virkaa näyttelee taas Dyynistä ja Sukellusvene-96:stä tuttu saksalainen Jürgen Prochnow. Duke hahmo onkin leffan ainoita uskottavia hahmoja. Prochnowon itseasiassa aika hyvä pahiksena. Pari vuotta myöhemmin mies näytteli myös dystooppisessa Judge Dredd elokuvassa.

Itselleni mielenkiintoisimpia näyttelijöitä olivat Kari Väänänen ja  Matti Pellonpää, sekä Juice Leskinen. Bongasin myös Jussi Lammen pahiksista ja Mato valtosen kerjäläisenä. 2 metriä 15 cm pitkä Clas-Ove Bruun oli kanssa näyttävä pahis.

Vänä oli jälkeenjääneen Borkan roolissa. Jostain syystä näissä elokuvissa pitää olla aina yksi tällainen hahmo.



Sen lisäksi pitää olla se yksi veijarimainen kaupustelija koomisena kevennyksenä ja hyviksen kaverina. Pellonpää hoiti sen homman ihan mallikkaasti, tosin vahvaa suomiaksenttia käyttäen. Esko Salminen vilahtaa myös takautumissa Jaken isänä. Nämä takautumat ottavat vahvasti mallia ensimmäisestä Terminaattorista hidastuksineen päivineen.



Juice Leskinen sopi leffaan erinomaisesti persoonallisen habituksensa takia. Leskinen esitti baarimikkoa, mikä sopi myös kuvaan. Juicen olemus nauratti hyvällä tavalla.



Erityismaininta vielä Soli Labbartin shamaaninaisesta. Siinä vasta badass hahmo.

Musiikit on elokuvaan luonut Anssi Tikanmäki, mutta monissa kohdissa kuullaan Thrashmetalli legenda Stonen musiikkia. Hevi-rankistelumusiikit taka-ajokohtauksissa aiheuttivat itselleni hieman tahattoman koomisia fiiliksiä, vaikka itse musiikissa ei ole mitään vikaa. Lähinnä sen käytössä. Aikoinaan se on varmasti ollut uhkaavan kuuloista tavaraa. Silti Stonesta tulee meikäläiseltä aina plussaa.

The Last Border onnistuu tavoitteessaan mielestäni ihan kohtuullisesti.  Jos sitä vertaa saman ajan B- ja Ö-luokan postapoihin, on se laadullisesti jopa osittain parempi. Jotakuta voi tökkiä suomalaisten lausuma rallienglanti, mutta rapakon takana sitä pidetään vain eksoottisena aksenttina. Ei tämä täysin uskottavalta leffalta näytä, mutta 90-luvun alun b-toimintaleffana se toimi meikäläiselle yllättävän hyvin. Vaikka leffaa ei ole tehty ryppyotsaisen tosissaan, ei se silti sorru olemaan tahallista campyilyä ja pelleilyä. Plussaa tulee komeista lapin maisemista. Länkkäreistä tuttu juonikin on ihan kelpo ratkaisu tällaiseen. Suositellaan vain ja ainoastaan, jos olet kiinnostunut näkemään suomalaisen 90-luvun version Mad Maxista. 

- Kai Kumpulainen 13.12.2023

Juliste

DVD-julkaisu