Kuten työkaverini sanoi, kertoessani uudesta Marvel-sarjasta, että "eikös se ole se light-batman". Voi kuinka väärässä hän olikaan ja kuinka huonosti sarja oli markkinoitu, kun trailerit saivat tuollaisia mielikuvia ihmisissä aikaan, nimittäin sarja oli ihan kaikkea muuta kuin kevyttä Batman-kopiointia koko perheelle. Moon Knight (Season 1, 2022) Steven Grant on National Galleryn museokaupan myyjä, jonka elämä on aikamoista, yksinäistä puurtamista, kunnes hän alkaa heräillä yhtäkkiä ihmeellisistä paikoista, keskeltä vaarallista toimintaa. Sen lisäksi hän alkaa nähdä heijastuksensa peilin kautta ottavan yhteyttä häneen, puhumattakaan omituisesta näystä, joka muistuttaa kääreliinoihin käärittyä ihmistä, jolla on linnun pääkallo pään tilalla... Sarjan vahvuus on siinä, että se alkaa täysin eritavalla, kuin muut Marvel-tuotokset ja tempaisee heti mukaansa heittämällä kysymyksiä ilmaan ja avaamalla niitä pikkuhiljaa pitkin sarjan jaksoja. Alussa katsoja on yhtä ihmeissään, kuin sa

Uskokaa tai älkää, niin vielä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa sarjakuviin perustuvaa elokuvamaailmaa johti DC ja Marvelilla oli lähinnä surkeita tv-sarjojen pilottijakso-viritelmiä liveaction osastollaan tarjolla. Vuoden 1989 Batman oli ollut jättimenestys ja Marvelillekin olisi äkkiä saatava jotain vastaavaa, kun rauta oli kuuma. Koska hommaan lähti Cannon Group oli budjetti tietysti rajallinen ja ohjaajan puikkoihin laitettiin Cannonin luottomies Albert Pyun . Pyun on suoraan videolle tuotettujen elokuvien (varsinkin Cyborg-elokuvien) kruunaamaton kuningas. Oikea B-leffojen mestari. Ennen vallan mainiota Nemesis elokuvaansa hän pääsi siis tekemään ei niin mainiota supersankariviritelmää. Cannon Group luopui vielä Captain american oikeuksista ja hommaa lähti toteuttamaan 21st Century Film Corporation . Lopputuloksesta ei tullut ihan Batmanin kaltaista hittiä, saati nykyisten MCU -elokuvien kaltaista lippukassojen räjäyttäjää, vaan elokuva ei lopulta saanut edes teatteriesitys

Vuonna 2013, en ollut todellakaan mikään Thor-fani. Thor ykkönen ja avengers-leffan Thor olivat kuin hiustuotemainoksesta repäistyjä ja muutenkin Dark Knight trilogia oli ainoaa oikeaa sarjakuvaleffatyyliä, mitä sallin silloin itseni iloksi. Tämä vaikutti liian lapselliselta fantasialta omaan makuun. Sen takia myös ohitin Thor: Dark Worldin leffateattereissa ajatellen, että se on sitä samaa. Captain america oli tyylillisesti tehnyt ekan seikkailunsa jälkeen vakavamman ja uskottavamman agenttithrillerin, jota jo hieman fanitin ja Thor kakkosen designin muutos olikin vastaava minusta, verrattuna ykköseen. Kaikki design muuttui muovisesta ja värikkäästä hieman rosoisemmaksi ja synkemmäksi. Elokuvaan tuli sininen filtteri tuomaan tiettyä uskottavuutta, niin paljon kuin tällaisessa fantasialeffassa voi uskottavuutta olla ja kauhuelokuvista tuttuja efektejä ripoteltiin sinne tänne. Elokuva onkin visuaalisesti omaan silmääni sellaista silmäkarkkia, että oksat pois. Kaikki yksityiskohda

Katselin neljännen kerran suosikki MCU-elokuvan Captain America : Civil War, vuodelta 2016 (Ohj. Russon velj.). Se on Jatkoa toiselle suosikilleni Captain America: Winter Soldier ja jatkaa samalla linjalla olemalla toimintathrilleri, jossa on agenttielokuvan aineksia, mutta näennäisesti se on kumminkin supersankarielokuva. Se edustaa MCU:n maanläheisintä ja synkintä kerrontaa. En ole tästä ennemmin kirjoittanut, joten annetaan palaa. Elokuva alkaa siitä, että vuonna 1991 aivopesty supersotilas Winter soldier, eli Bucky lähetetään tehtävään, jossa hänen tulee varastaa laukullinen seerumia ja samalla tappaa kaikki todistajat. Nykypäivässä Captain America on taas joukkoineen Lagosissa hoitamassa tehtävää, mutta epäonnistuneen tehtävän takia joukko siviileitä saa surmansa ja Yhdistyneet kansakunnat vaativat Avengereiden allekirjoittavan sopimuksen, jonka mukaan he saavat toimia vain, kun heitä käsketään. Tony Stark, eli Iron man saa kuulla, että yhden naisen poika kuoli edellises