Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Legend (1985) Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja

Alien Vs Predator kakkonen nauttii melko huonosta maineesta ja taitaa ollakkin vihatuin osa molempien monstereiden filmografioissa, mutta jostain syystä sen synkkä, brutaali ja lohduton meininki on vedonnut aina meikäläiseen. Olenkin katsonut tämän osan useita kertoja. Jotain siinä konstailemattomassa mätössä viehättää. Elokuvataiteena se ei ole kovin kaksinen merkkiteos, mutta alien/predator-mässäilynä se keskittyy siihen "itseensä" mukavan intensiivisesti. Nyt kun Disney plussaan on lisätty hyvälaatuinen ja valoisampi transferi elokuvasta, ei sen aiemmin parjattu ylitummuuskaan vaivaa ja ekaa kertaa pääsee näkemään oikein kunnolla näitä mahtavia praktikaaliefektejä. Ajattelinkin kirjoittaa tähän hieman pohdintoja, miksi viihdyn tämän lytätyn teoksen kanssa niin hyvin. Teksti sisältää spoilereita . Aliens vs. Predator: Requiem (AVP2, 2007) Tarina jatkuu suoraan edellisen osan lopusta (Alien vs Predator). Predatorien alus on viemässä "Scar"-predatorin ruumista ja yh

Batman Beginsin valtavan suosion jälkeen alkoi satelemaan tutuista hahmoista modernisoituja versioita, joissa haettiin realistisempaa ja aikuisempaa visiota. Myös James Bond koki saman kohtalon Casino Royalen myötä, joten Universal Picturesin piti saada myös oma maanläheinen kassamagneetti ja se löytyi kaivelemalla ikivanhojen seikkailuiden sankari sukkahousuissa, eli itse Robin Hood. Myös Robbari ilmeisesti kaipasi "begins"-tarinaa, joten siihen hommaan puikkoihin pestattiin ohjaaja legenda Ridley Scott (Blade Runner, Alien) . Olihan Ridleyllä jo takanaan toinen eeppinen historiallinen draama Gladiator takanaan, joten sitä olisi hyvä käyttää pohjana myös tässä tarinassa. Vuonna 2010 minua ei niin hirveästi kiinnostanut Robin Hoodit, joten tämä jäi katsomatta ja kestikin jopa 11 vuotta vihdoin katsoa se. Valitsin alustaksi 4k uhd blu-rayn, ettei elokuvakokemus jäisi ainakaan kuvanlaadusta kiinni ja kahdesta vaihtoehdosta otin levyltä Director's cutin, koska ne ovat aina

 Mielestäni Ridley Scottin paras elokuva on vuoden 1982 Blade Runner . Hieman Blade Runnerin tunnelmissa kulkee myös hänen hieman unohdettu noir-henkinen poliisithrilleri Black Rain - Musta Sade (1989). Vaikkakin kyseessä ei ole läheskään niin syvällinen, tai tyylikäs elokuva, on Black Rain tavallista tasokkaampi 80-luvun kyttäleffa. Parasta leffassa on Japanilainen neonvalojen täyttämä miljöö, joka on ollut aikanaan hyvinkin eksoottinen, futuristinen ja näyttää hyvältä vielä tänäkin päivänä. Mutta miltä leffa muuten näyttäytyy nykypäivänä katseltuna... Black Rain - Musta Sade (1989) Michael Douglas on Nick Conklin, paatunut kyttä, joka ei kaihda varastaa likaisia rahoja työkeisseitä. Hän on eronnut ja hankkii lasten elatusmaksuja ajamalla laittomia katukisoja prätkällään. Hänen parinaan toimii rehdinpi ja kunnollisempi Charlie Vincent  ( Andy García ). He ovat väärässä paikassa väärään aikaan ja todistavat Yakuzan teloituksen keskellä New yorkia. He pidättävät Koji Saton (Yūsaku Mat