Tilaajat

Black Rain - Musta Sade (1989)


 Mielestäni Ridley Scottin paras elokuva on vuoden 1982 Blade Runner. Hieman Blade Runnerin tunnelmissa kulkee myös hänen hieman unohdettu noir-henkinen poliisithrilleri Black Rain - Musta Sade (1989). Vaikkakin kyseessä ei ole läheskään niin syvällinen, tai tyylikäs elokuva, on Black Rain tavallista tasokkaampi 80-luvun kyttäleffa. Parasta leffassa on Japanilainen neonvalojen täyttämä miljöö, joka on ollut aikanaan hyvinkin eksoottinen, futuristinen ja näyttää hyvältä vielä tänäkin päivänä. Mutta miltä leffa muuten näyttäytyy nykypäivänä katseltuna...

Black Rain - Musta Sade (1989)

Michael Douglas on Nick Conklin, paatunut kyttä, joka ei kaihda varastaa likaisia rahoja työkeisseitä. Hän on eronnut ja hankkii lasten elatusmaksuja ajamalla laittomia katukisoja prätkällään. Hänen parinaan toimii rehdinpi ja kunnollisempi Charlie Vincent  (Andy García). He ovat väärässä paikassa väärään aikaan ja todistavat Yakuzan teloituksen keskellä New yorkia. He pidättävät Koji Saton (Yūsaku Matsuda) ja saattavat tämän omaan maahansa Japaniin, jossa pidätetty pääsee heti karkuun. Etsivät päättävät jäädä maahan nappaamaan kadonneen gangsterin ja samalla ajautuvat syvemmälle Japanin alamaailmaan...



Ensiksi täytyy mainita, että elokuva on visuaalisesti upea. Aikalaisekseen ja kyttäleffaksi Ridley Scott on panostanut sen ulkoasuun. Varsinkin kasari-Japani näyttää mystiseltä paikalta jokapuolella pursuavine neonvaloineen. Myöskin valaistuksia on mietitty. 





Michael Douglas on roolissaan kuin epäsympaattinen ja vittumaisempi Tappavan aseen Martin Riggs. Melkein kaikki kyttäkliseet ovat käytössä, mutta tämä hahmo menee jo reippaasti antisankarin puolelle ja hänestä on jopa hieman vaikea pitää, ennen loppua. Andy García on taas vallan pidettävä "hyvä kyttä", josta välittää eniten ja siksi juonessa onkin loistava käänne, vaikkakin kliseinen. Toinen symppis on heidän Japanin kollega Ken Takakura, joka näyttelee sääntöjä noudattavaa, hyväntahtoista Masahiro Matsumotoa. Yūsaku Matsuda on Koji Satona sopivan ärsyttävä pahis. Spielbergin vaimo Kate Capshaw, tai oikealta nimeltään Kathleen Sue Spielberg on iltapukuaan ja kampaustaan myöden kuin Indiana Jonesin kuvauksista napattu. Hän on se pakollinen nainen tällaisessa miesvaltaisessa leffassa, jossa kaikki muut näyttelijät ovat miehiä. Lopulta naista nähdään aika vähän.



Elokuvan heikkous on siinä, että sen juonenkäänteet ovat kokeneelle katsojalle ennalta arvattavissa. Joko kyseessä on kliseekimppu, tai sitten myöhemmät elokuvat ovat ottaneet tästä mallia, mutta uudelle katsojalle kaikki käänteet ovat ennen nähtyjä. Myöskin kaikki hahmot ovat aika stereotyyppisiä. On likainen kova kyttä, hyvispartneri, vieraanmaan sympaattinen kollega, vanha kunniallinen gangsteripomo ja valtaa havitteleva kunniaton nuorempi gansteripomo ja se nainen iltamekossa seinäruusuna. Myöskin kunnon kyttä vs pukupellet asetelma on kliseinen. Ja se että perusamerikkalainen on aivan hukassa japanilaisessa kulttuurissa. Tosin kaikki nämä asiat olivat uusia juttuja vielä vuonna 1989. 



Kasari kyttäleffaksi ja buddycop-elokuvaksi leffa on kyllä komean näköinen, synkkä, sopivan vakava ja se ei sisällä juuri ollenkaan tahallista tai tahatonta huumoria. Ainoat hauskat kohtaukset ovat hyväntahtoisia ja kertovat hahmojen kasvusta. Hahmojen kasvaminen elokuvan loppuunmennessä onkin hyvää tarinankerrontaa ja lopulta katsojalle jää hyvä mieli, niinkuin kunnon kasarileffoista pitääkin jäädä. Leffalla on kyllä vahva kasarileima. Kasarileffojen ystäville tämä elokuva on varmasti yksi suosikeista. 



Elokuvan loistavasta syntikkascoresta vastaa itse Hans zimmer. Musiikki tuo blade runnerin lisäksi mieleen ensimmäisen terminaattorin. Syntikkamusiikkien lisäksi elokuvassa kuullaan eri artistien kappaleita Iggy popista UB40:neen ja Soul II Souliin. Vuonna 2012 la-la-land music julkaisi soundtrackin uudelleen tuplalevynä.

Elokuva nimi Musta sade viittaa 75 vuotta sitten tapahtuneeseen Japanin Hiroshiman pommitukseen. Puolisen tuntia räjähdyksen jälkeen osassa kaupunkia alkoi voimakas niin sanottu musta sade. Se oli sekoitus likaa, pölyä, nokea ja erittäin radioaktiivisia hiukkasia. Tulipalot raivosivat kaupungissa. Itse elokuvassa ei juurikaan sada.

Elokuva sai Oscar-ehdokkuudet Parhaasta äänityksestä ja Parhaista äänitehosteista.

Jos 80-luvun elokuvat ja varsinkin kovat kyttäleffat ovat juttusi, mutta kaipaat niihin tyylikkäämpää ympäristöä, on tässä leffasi. Se on synkkä thrilleri, joka on hieman ennalta arvattava, mutta silti oikein viihdyttävä ja nautittava pläjäys. Se ei ole Ridley Sottin parhaimmistoa, mutta ei huonoinkaan ja nousee kumminkin genrensä parempiin elokuviin. Henkilökohtaisesti pidin tästä.

- Kai Kumpulainen 12.11.2020



juliste taidetta:






























Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää

Supersonic man (1979)

Kuva
Luulin jo, että meikäläinen olisi ottanut haltuun koko supersankarigenren elokuvapuolelta, kun yllättäen vastaan tuli espanjan lahja kyseiselle genrelle. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen ison budjetin Teräsmies leffa, joka oli jättimäinen hitti. Tottakai se synnytti halpoja ripoffeja ja näistä ripeimmin markkinoille ilmestyi jo seuraavana vuonna espanjalaisen kulttiohjaajan Juan Piquer Simónin ohjaama Supersonic man. Juan Piquer Simón oli espanjalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten kahdesta kulttiklassikostaan Pieces (1982) ja Slugs: The Movie (1988) . Molemmat ovat mainioita kauhupätkiä, mutta miten toimikaan ohjaajan supersankariraina... Supersonic man (1979) Kronos, joka tunnetaan myös nimellä Supersonic Man, on avaruuden muukalainen ja sankari (José Luis Ayestarán, lopputeksteissä nimellä "Richard Yesteran"), joka lähetetään maan päälle. Hänen tehtävänsä on estää hullun tiedemiehen suunnitelmat valloittaa maailma, koska hänen menetelmänsä voivat tuhota koko
Lue lisää

From Paris With Love (2010)

Kuva
Meinasin ensiksi kirjoittaa leffateatterissa katsomastani uudesta Mission Impossiblesta , mutta koska illalla vielä katselin kotiteatterissa sen verran mehukkaan elokuvan, niin päädyinkin kertomaan äijäfantasian ilosanomaa. Olin bongannut elokuvan aiemmin Episodin suosituksesta, jonka otsikko meni näin: Tänään tv:ssä: ”Uskomattoman rasistinen ja naisvihamielinen toimintaelokuva” – Tälle vuoden 2010 äijäfantasialle riittää yksi tähti. Aiemmin en ollut antanut leffalle mitään huomiota, mutta kun sitä noin radikaalisti mainostetaan, niin kyllähän siinä uteliaisuus kasvaa. Varsinkin, kun leffa tuli sopivasti vastaan Jyväskylän videodivarissa, niin nappasin sen pinon päälle. Elokuvan on ohjannut loistavan Taken (2008) elokuvan ohjaaja Pierre Morel ja kirjoittanut itse Luc Besson . Pääosassa machoilee John Travolta . Oli aika todistaa tätä toksisen maskuliinisuuden ylitse pursuavaa riemuvoittoa.  From Paris With Love (2010) James Reese on Pariisissa asuva C.I.A:n märkäkorva-agentti, joka
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Kuva
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto
Lue lisää

Pitch Black (Pimeän uhka) (2000)

Kuva
Muistan kun näin Pitch Black (Pimeän uhka)-elokuvan esimmäistä kertaa vuonna 2000. Leffa oli yllätys hyvä Alien-tyylinen scifi-survival-kauhu, jossa oli mielenkiintoinen moderni antisankari, joka ei ollut tavallaan sankari ollenkaan. Tämä elokuva oli myös ensikosketus Vin Dieseliin, joka oli täysin tuntematon silloin. Tämä oli hänen ensimmäinen ja paras elokuvarooli, mitä hän tuli ikinään tekemään. Kaikki muut roolit ovat olleet kädenlämpöistä pullistelua ja saman hahmon kopiointia tämän jälkeen. Tämä hahmo oli niin cool, että hän sai oman elokuvatrilogiansa, animaatioelokuvan (jossa Diesel ääninäyttelee) ja videopelin (jossa myös Diesel ääninäyttelee), kyseessä oli hahmo nimeltä Richard B. Riddick, jonka piti olla tarinan yksi sivuhahmoista, mutta testiyleisön hänestä innostuttua, Riddick nostettiin lopulta päähahmoksi. Pienen budjetin Pitch Blackin jälkeen hahmo jatkoi tarinaa 100 miljoonan Riddickin aikakirjoissa, mutta silti hahmo ei ollut enää sama, kun sosiopaattisesta rikolli
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää

Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan elokuvaosasto, Tuuri

Kuva
Vanhat elokuvienkeräilijät varmasti muistavat, miten mukavaa oli hiplailla Anttilan Top-Ten osastoilla erilaisia elokuva- ja musiikkijulkaisuja. Anttilat ovat muisto vain ja harmillisesti marketien elokuvaosastot ovat pienentyneet olemattomiin, mutta vielä on ainakin yksi paikka Suomessa, jossa pääsee vanhaan top-ten-fiilikseen. Se on Tuurissa, Keskisen Vesan Kyläkaupassa. Itse olen ahkerasti matkustanut useita kertoja vuodessa Tuuriin elokuva- ja musiikkilöytöjä haalimaan, mutta en ole siitä aiemmin kirjoittanut, joten ajattelin vähän esitellä Vesan aarteita. Toki Kyläkaupankin elokuvaosasto on kutistunut kulta-ajoista, mutta vieläkin se on suurempi, kuin missään muussa marketissa, jossa olen käynyt. Elokuvien ja pelejen oheistuotteidenosasto onkin sitäkin suurempi ja sieltä löytää jokainen elokuva-, peli- tai sarjakuvadiggari varmasti jotain kiehtovaa kokoelmiinsa. Kirjoitus ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä, vaan puhtaasti harrastusmielessä.  Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan
Lue lisää

Mad God (Phill Tippet's Mad God, 2021)

Kuva
  Phill Tippett on Oscareita ja Emmyjä voittanut amerikkalainen erikoistehostemestari, joka on parhaiten tunnettu Jurassic Parkin , Star Warsien ja Robocopin stop-motion olennoista ja näyttävistä erikoistehosteista. Itse olen kasvanut näiden tehosteiden ja otusten parissa, joten hänen työnsä jälki löytyy kaikista nuoruuden lempielokuvista. Hän on oikeastaan syy, miksi edelleen rakastan elokuvien stop motion otuksia, vaikka kaiken maailman bittimörköjäkin olisi tarjolla nykyään. Kolmekymmentä pitkää vuotta mies on hartaasti kyhännyt omaa elokuvaa, jossa näkyisi hänen kaikki mahdollinen osaamisensa erkoisefektien ja stop-motion olentojen saralla. Rakkaudella rakennettu teos valmistui vihdoinkin kickstarter lahjoitusten avulla vuonna 2021. Kuulin elokuvan valmistumisesta vasta 2023, mutta tiesin että tämä olisi nähtävä.  Kun kuulin, että elokuvaharrastaja Kalle Repo esittäisi Mad Godia yhtenä elokuvana Leffakimarassaan Helsingissä, matkustin isolle kirkolle todistamaan tätä tapahtuma
Lue lisää

Eraser - Suojelija (1996)

Kuva
Harvoin tulee katseltua televisiokanavilta elokuvia nykyään. Yleensä katselen elokuvia systemaattisesti ja harkiten aina seuraavaa kohdetta. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska avatessani television oli sieltä juuri alkanut Schwarzeneggerin elokuva Eraser. Jäin tuijottamaan alkua. Muistelin, että alussa olisi jotain hyvää matskua. Katsotään se alku äkkiä pois, mietin. Kohta en pystynyt enää lopettamaan tuijotusta. Klassisia kohtia vyöryi perästysten. Välillä ne olivat niin sarjakuvamaisen yliampuvia, että niitä oli vain pakko tuijottaa. Välillä muistin mitä seuraavaksi oli tulossa, joten seuraava klassikkokohtaus oli nähtävä. Yhtäkkiä huomasin, että olin katsonut koko elokuvan. Tajusin, että tämä vähemmälle huomiolle jäänyt Arska-leffa oli selkeästi vielä sitä parempaa Schwarzenegger-tarjontaa ja melko aliarvostettu toimintaelokuva. Toki se ei meni ihan top3 Ahnold-tuotannossa, koska siellä on niin paljon kovia leffoja, mutta selkeästi se on parempi viihdepläjäys, kuin sen jälkeen tul
Lue lisää