Legend (1985)

Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985.

Legend (1985)

Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja kuinka Jack (Tom Cruise) nousee puolustamaan valon valtakuntaa. Legenda kertoo hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta.

Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen puoli, joka on hengästyttävän upea. Nukeilla, maskeerauksilla ja puvustuksilla luodut hahmot ovat upean näköisiä. Lavasteet ovat upeasti rakennettu ja tehokeinona kuvassa leijailee kokoajan jotain lunta, glitteriä, roskaa tai saippuakuplaa, joka luo unenomaisen tunnelman. Myös savua ja tulta on käytetty runsaasti. Visuaalisesti elokuva näyttää edelleen upealta ja Disney plussasta löytyvä 4k julkaisu oli silmiä hivelevän komeasti masteroitu. Itse olen hyvin perso myös praktikaalitehosteille, joita elokuvassa on käytetty mallikkaasti.

80-luvulla oli tavanomaista, että lapsille ja nuorille tehtiin fantasiaelokuvia, jotka olivat piirun verran liian synkkiä ja pelottavia soveltuakseen kohdeyleisön silmille ja niistä jäikin varmasti monelle alaikäiselle elinikäisiä traumoja. Voisin kuvitella Legendin toimivan loistavasti juuri tällaisena teoksena. En usko, että elokuvaa on täysin tehty pelkästään aikuiselle yleisölle. Sen verran kepeä juonen rakenne on. Silti elokuva kylpee kauhuelokuvista tutulla kuvastolla. Toki tämän voi aikuisenakin katsoa vallan mainiosti.



Itseäni hieman harmittaa, että en nähnyt tätä vaikka 10-12 vuoden iässä. Tämä olisi varmasti yksi nostalgisistasuosikeistani, jos näin olisi päässyt käymään. 

Näyttelijöistä tunnetuin mahtaa olla kovin nuori Tom Cruise. 23 vuotiaana hän näytti enempi 16-vuotiaalta. Cruisen maneereihin leffassa kuuluu näyttää hämmästyneeltä ja olla paljon syvässä slaavikyykyssä. Myös voltteja tulee heiteltyä paljon, ellei kyseessä ollut sitten stuntdouble Tom Crooze.

Elokuvan Prinsessaa näyttelee Timecopista tuttu Mia Sara. Sara on ihan ok pulassa olevana ja  pelastettava prinsessana. Mitään mieleenpainuvaa ei tosin hänen suorituksesta jää.

Shown varastaa tietenkin Tim Curry, joka esittää legendaarista saatanahahmoa, Darknessia. Curry on aivan loistava kaikinpuolin, mutta loppupeleissä Darknessia nähdään yllättävän vähän verrattuna siihen, miten rakastettu hahmo on. Ainakin katsomassani eurooppaversiossa Currya nähtiin vasta loppupuolella.

Screwball kääpiötä esittää legendaarinen lyhytkasvuinen Billy Barty. Barty tunnetaan ehkä parhaiten Masters of The Universe elokuvan Gwildorina. Screwball on melko samanlainen hahmo kuin Gwildor. Myös Willowissa mies tekee tunnetun roolin. 

Alice Playten esittää Blix nimistä Goblinia, jonka maskeeraus on erittäin hieno. Se on jopa niin hieno, että raskaanmusiikin artisti Mortiis on luonut oman lavamaskeerauksensa Blixin innoittamana.

Musiikeista sen verran, että eurooppalaisessa veriossa ja Director's cutissa kuullaan Jerry Goldsmithin scorea, kun taas jenkkiversiossa on elektronipoppoo Tangerine Dreamin musiikkia. En hirveästi kiinnittänyt huomiota musiikeihin, mutta Tangerine Dream fanina olisin toivonut kuulevani heidän musiikkiaan. Toisaalta eurooppalaisessa versiossa ei kuulemma nähdä Tim Curryn kasvoja kuin vasta lopppupuolella, joten tämän täytyi olla se.

Tom Cruise itse ei ole pitänyt jenkkiversiosta ja sen takia suosittelee faneille katsottavaksi vain Director's cuttia. Elokuvalla on olemassa kolme vaihtoehtoista loppua. Itse katsoin näistä selkeästi eurooppalaisen lopun.

Legend menee melkolailla samaan karsinaan sellaisten synkkien fantasiaseikkailuiden kanssa, kuin Dark Crystal, The Labyrinth, Willow ja Päättymätön tarina. Miksei myös aiemmin mainittu Masters of The Universe. Kaikkia yhdistää 80-luku ja sen ajan hienot praktikaaliefektit. Legend on näistä ehkä se synkin ja rajuin.



Legendin kohdeyleisöä on vaikea määrittää. Lapsille se on ehkä liian raju ja pelottava, kun taas aikuiselle juoni ei tarjoa kovinkaan paljon mielenkiintoista purtavaa. Arvioisin kohdeyleisöksi 80-luvulla lapsuuttaan viettäneet fantasiafanit, jotka haluavat ihastella upeaa 80-luvun fantasiakuvastoa, ja samalla paeta huoliaan seitinohueeseen tarinaan. Aikaan jolloin vastuu ei painanut harteilla. Itse tällaisena visuaalisena kaverina ihastuin elokuvan kauniiseen pintaan ja visvaisiin pahiksiin, joskin täytyy myöntää, että olisin halunnut tarinaan vähän lisää purtavaa. Silti aion katsoa elokuvan joskus uudelleen. Oli se sen verran komeaa katseltavaa. Suositellaan sekä Ridley Scottin elokuvien, että fantasiaelokuvien faneille ainakin kerran katsottavaksi.

- Kai Kumpulainen 11.12.2023

Julistegalleria: