Lapsena kaverin kanssa katseltiin useasti yhtä mystistä avaruusleffaa, jonka hän oli nauhoittanut videokasetille televisiosta. Vuosikymmeniin en tiennyt elokuvan nimeä. Myöhemmin, kun internet alkoi olla kätevä tiedonhakulähde, muistin elokuvasta pätkiä ja löysin leffan vihdoinkin tuossa 2000-luvun lopulla. Se oli unohdettu klassikko, nimeltä  Enemy Mine - Vihollisen armoilla , vuodelta 1985. Elokuvan on ohjannut Wolfgang Petersen ( Das Boot , The Neverending story , Troija ). Henkilökohtaisesti ajattelen, että tämä elokuva on Wolfgangin paras ohjaus. Enemy Mine - Vihollisen armoilla (1985) Maa-planeetta käy sotaa Dracon-planeetan väen kanssa avaruuden syövereissä. Kaksi eri puolilla olevaa pilottia joutuvat taistelun tuoksinnassa tekemään pakkolaskun asuttamattomalle, karulle planeetalle. Toinen heistä on lajiltaan ihminen, Davidge ( Dennis Quaid ) ja toinen muukalainen nimeltä Drac ( Louis Gossett JR ). Aluksi he tietysti kamppailevat toisiaan vastaan, mutta pian armot...

Uusi Alien: Earth-sarja on puhuttanut kansaa tällä viikolla, mutta mikä onkaan parempaa kuin uusi Alien-sarja tai elokuva. No tietenkin Alien-ripoff-elokuva. Ainakin siinä mielessä, että se ei onnistu pilaamaan kokonaista franchisea ja sen voi katsoa pelkästään viihdemielessä, ilman alkuperäisen mestariteoksen taakkaa. Ja kuka olisikaan paras vaihtoehto pääosaan, jos Sigourney Weaveria ei ole tarjolla? No tietenkin Sarah Connor itse, eli Linda Hamilton. On Lindan aika saada oma Alien-elokuvansa. No ainakin paperilla tämä miksaus kuulostaa herkulliselta yhtälöltä. Mutta miten tämä uusi Osiris niminen elokuva sen osasi toimittaakaan? Osiris (2025) Yöllisen sotilasoperaation aikana syrjäisellä autiomaavyöhykkeellä Yhdysvaltain erikoisjoukkojen ryhmä, jota johtaa kersantti Kelly, joutuu väijytykseen. Tulitaistelun keskellä sotilaat siepataan salaperäisesti ja katoavat taistelukentältä. He heräävät sekavina ja huomavat olevansa läpinäkyvissä staasikapseleissa valtavalla, hämärästi valaistul...

Muistan kuinka nuorena poikana oli jännittävää päästä tämän leffan pariin. Uusien elokuvien näkeminen oli aikalailla sen varassa, oliko jollain meidän kylällä kyseinen leffa kasetilla ja saiko sen ehkä lainaan jopa. Videopeleihin perustuvat elokuvat olivat hyvin harvinaisia ja niihin liittyi aina tietty hype ennen ilmestymistä, mutta tämä elokuva tuli aivan puskista ilman ennakkohypeä, kun kaveri yhtkkiä kiskaisi anttila-kasetin silmien eteen. Van Dammen Street Fighter oli juuri nähty ja vaikka se ei ollut kovin kaksinen, niin oli se sentään videopelifilmatisointi, joka lisäsi tavallaan sen katseluarvoa, ainakin siinä iässä. Samoin saman ajan Super Mario leffa oli kovaa valuuttaa, vaikka sillä ei ollut pelin kanssa paljoa tekemistä. Hyvin samaan kategoriaan meni siis Double Dragon (1994). Tässä vaiheessa oli jo tottunut, että videopeli- ja sarjakuvaelokuvat eivät 90-luvulla vastanneet juurikaan lähdemateriaalia ja riitti, että niissä oli etäisesti samoja teemoja. Myöskään huomattavasti...