Meikäläiselle Star Trek on jäänyt vähän etäiseksi franchiseksi. Lapsena tuli katseltua mtv3:lta satunnaisia alkuperäissarjan jaksoja ja varhaisteininä sitten sitä Next Generationia sieltä täältä, muutamia jaksoja sen verran, että tiedän suurinpiirtein mistä on kyse. Perusasiat ja hahmot on siis tiedossa. Teini-iässä, ainakaan meidän kylällä eivät "kovat jätkät" katsoneet tällaisia "nörttisarjoja", vaan Ramboja ja Van Dammen potkuleffoja, joten valitsin mieluummin sen tien silloin. Kahdenkympin hujakoilla taas kiinnosti enempi tytöt, eikä niiden läheisyyten olisi silloin Dataksi tai Klingoniksi pukeutuneena ollut mitään asiaa, joten silloinkin jäi Star Trekit katsomatta (nykyaikana tuokin asia taitaa olla toisin). Kaikki klassiset Star Trek elokuvatkin taitaa olla jääneet katsomatta. Sarjan referenssit olen lähinnä oppinut suomalaisesta Star Wreck elokuvasta ja meemeistä. Aikuisena olen aina miettinyt, että jos nyt vihdoinkin kahlaisi kaikki elokuvat ja sarjat läpi,

Vanhoissa käsintehdyissä tieteiselokuvissa on sellaista viehätystä, mikä puuttuu nykyleffoista. Koska keinot ovat olleet rajalliset, on pitänyt käyttää hurjasti mielikuvitusta, että on saatu luotua immersio avaruusseikkailusta. Varsinkin erilaisiin pienoismalleihin on käytetty tuhottomasti aikaa, vaivaa ja osaamista. Vielä kun lisää soppaan 70-luvun retroestetiikan, niin avot. Aina kun löydän yhden tällaisen jota en ole ennen nähnyt, on se melkein pakko hankkia käsiin. Yksi tällainen teos on ollut jo pidempään listalla ja nyt pääsin sen vihdoin katsomaan. Elokuvan on ohjannut tehostevelho Douglas Trumbull , jonka kädenjälkeä on voinut ihailla sellaisissa klassikoissa, kuten Blade Runner, 2001: A Space Odyssey, Kolmannen asteen yhteys ja Star Trek: The Movie. Kyseessä on ympäristöteemainen sci-fi-elokuva Silent Running (1972) Silent Running (Hiljainen Pako, 1972) Freeman Lowell (Dern) on avaruusmiehistön jäsen. Hän on ollut kahdeksan vuotta vastuussa viimeisistä luonnonmetsien rippeistä

Tällä kertaa meillä onkin erikoistapaus, sillä Kaitsun Leffablogissa on vieraana arvostelemassa Alterstream median youtube-kanavalta tuttu Jusa Kyntäjä ! Huippupositiivinen Jusa on kunnostautunut ammattitason elokuva- ja sarjakuvakeräilijänä. Elokuvia Jusan arkistoista löytyy useita tuhansia, eikä vain mitä tahansa julkaisuja, vaan niitä parhaimpia, halutuimpia ja harvinaisimpia yksilöitä. Voikin sanoa, että Jusa on Tampereen alueen, ellei koko Suomen, kovimpia elokuvaharrastajia ja keräilijöitä. Keräilyn lisäksi Jusa myös katselee huikeita määriä leffoja. Elokuvia Jusa kuluttaa n. 300-500:n vuodessa. Noissa lukemissa meikäläinenkin on ihan harrastelija, parin sadan vuosikulutuksen kanssa. Siihen vielä lukuisat tv-sarjat päälle. Vaikka Jusa katselee elokuvia laidasta laitaa, hän kertoo suosikkigenrekseen sci-fin ja sci-fi-kauhun. Myös H.P. Lovecraftin monsterit ovat lähellä sydäntä, sekä ihmissusi-elokuvat. Kauimmaksi omasta mukavuusalueesta menevät kuulemma komediat, parodiat ja var

Ensireaktiot: Obi-Wan Kenobi (Sarja, 2022) Ensireaktiot kahden ensimmäisen jakson perusteella ovat positiiviset, mutta hieman ristiritaiset. Sarja alkaa takaumilla heikoimmista Star Wars-elokuvista (e1-3), joita en haluisi edes muistella, mutta tekee siitä eteenpäin kaiken paljon paremmin ja jopa hieman parantaa prequelien asemaa.  Ewan McGregor on karismaattinen vanhempana Obi-wanina. Flea oli iloinen yllätys. Leian hahmo on hieman ärsyttävä, mutta niin kai sen kuuluukin. Blade Runnermainen kaupunki planeetta Daiyulla on aika komea. Pahishahmot ovat myös aika mielenkiintoisia. Muistaakseni ne ovat esiintyneet enempi peleissä aiemmin. Praktikaali-efekteistä ja nukke-olennoista plussaa. Tosin tyttäreni kysyi, että miksi sarja näyttää niin vanhalta. Itse en tähän kiinnittänyt huomiota, mutta ehkä juuri nuo oldschool-efektit tekevät sen vaikutuksen.  Alku oli vallan mainio, ja sarja veteli oikeista naruista. Tämä toimi itselleni jopa paremmin kuin Mandalorianin ensimmäinen jakso (joka esi