Star Trek: Kelvin Timeline (2009-2016)
Star Trek: Kelvin Timeline (2009-2016)
Star Trek (2009)
Ensimmäinen osa tuntuu ainakin alkuunsa huomattavasti vauhdikkammalta ja toimintapainotteisemmalta, kuin mitä olen saanut verkkaisemmista sarjoista käsityksen Star Trekin tyylistä. Siinä missä sarjat ovat tuntuneet pidättyväisiltä ja jopa kuivilta, alkaa tämä leffa rämäpäisesti ja vauhdikkaasti. Alkupuolisko onkin melkoista sekoilua, ennen kuin rauhoitutaan hetkeksi.
Olin aina kuvitellut James Tiberius Kirkin aivan toisenlaiseksi hahmoksi. Chris Pinen Kirk on ahdistunut, rämäpäinen kuumakalle, joka kiroilee, ryyppää, tappelee baarissa ja iskee naisia yhden illan suhteisiin.... ja kuuntelee Beastie Boysia. Toki tämä leffan vauhdikkuus ja villi meno imaisee mukaansa helposti, eikä tarvitse olla kovinkaan kova Trekkeri päästäkseen mukaan menoon. Leffa esittelee klassiset päähahmot ja niiden luonteet katsojalle helpolla ja toimivalla tavalla. Hieman nauratti, kun en muistanut, että Kirkin isänä toimii Chris "Thor" Hemsworth. No ei tätä iloa kauan kestä, kun hahmo tapetaan heti alussa.
Legendaarisen Leonard Nimoyn Spockin saappaisiin hyppää itselleni Heroes sarjasta tuttu Zachary Quinto. Quinto on ihan hyvä Spock, mutta kun kuvaan hyppää aito tapaus jää kaveri auttamatta jalkoihin. Nimoy on The Spock. Uhuran hommaa hoitaa jokaisen suuren sci-fi-fantasian päätähti Zoë Saldaña. "Beam me up, Scottynä" toimii leffamaailman nörtti Simon Pegg ja Leonard McCoytä esittää yllättävästi Karl Urban. Urbanin on tottunut näkemään vähän machoimmissa rooleissa.
Täytyy vielä mainita John Chon Hikaru Sulu ja Anton Yelchinin Chekov. Kaikki hahmot oli sen verran hyvin tehty, että mieleeni kumpusi alkuperäisen sarjan vastaavat hyvinkin nopeasti. Pahiksena, eli Nerona Eric Bana oli tunnistamattomaksi maskeerattu (ainakaan itse en heti tunnistanut), mutta pahis osasto jäi vähän latteaksi mielestäni. Visuaalisesti leffa oli ihan kivan näköinen, vaikka CGI oli yllättävän paljon vanhentunut 14 vuodessa. Sitä peitti joka puolella vilisevät linssiheijastukset, jonka liikakäyttö meni jo aika mauttomaksi välillä. Parasta leffassa oli seikkailuleffan henki, joka toi mieleeni välillä jopa klassiset Indiana Jonesit. Viihdyin leffan parissa oikein mainiosti ja jäin odottomaan seuraavaa osaa. Hyvä startti tälle rebootille. Opin myös, että tämäkin elokuvasarja on kaanonissa alkuperäisten kanssa, koska alussa nähtiin aikarepeämä, joka aloitti uuden aikajanan. Tätä aikajanaa kutsutaan "Kelvin-timelineksi" ohjaajan isoisän mukaan. Alussa nähtävä SS Kelvin, joka aiheuttaa uuden aikarepeämän onkin nimetty juuri tämän herran mukaan.
Star Trek Into Darkness (2013)
Star Trek Into Darkness jatkaa samalla vauhdikkaallla sekoilullaan heti alkumetreiltä ja juuri äskeittäin opitut tutut hahmot, sekä kiinnostava tilanne imaisevat mukaansa saman tien. Tässä vaiheessa käy jo selväksi, että näissä leffoissa ei ole kyse kuivasta poliittisesta sci-fistä, vaan toimintaleffoista, jotka on tuotu sci-fi maailmaan visuaalisesti. Kyseessä voisi yhtä hyvin olla vaikka Mission Impossiblen ryhmä suorittamassa tehtäväänsä, mutta avaruusopperan lavasteissa. Myös Indiana Jones käy jälleen mielessä, kun katsoo alkukohtausta alkuperäisväestöineen.
Kirk on jälleen holtiton, sääntöjä väistelevä, viinaan menevä, naisia paneva Beastie Boys-fani, johon tutustuimme ekassa osassa. Hänestä tuleekin mieleen Top Gunin Maverick-hahmo. Samanlailla tämä lentokapteeni suorittaa läheltä piti tilanteita, säännöistä välittämättä ja on ongelmissa auktoriteettien kanssa. Muu miehistö on myös sama kuin ensimmäisessä osassa ja aloin jo tässä vaiheessa pitää tästä ryhmä rämästä. Enterprise miehistöineen on kyllä muuttunut tutkimusporukasta aika militäärisen oloiseksi sotalaivaksi. No se ei menoa haittaa.
Menin aivan pähkinöiksi kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että männävuosien suosikkinäyttelijäni Peter "Robocop" Weller ilmestyi kuvaan ja aikoi myös pysyä siinä koko leffan ajan. Weller on mies paikallaan.
Toinen ylläri oli se, että Benedict Cumberbatch oli mukana elokuvassa. En ollut siis tietoinen näistä, koska en ollut aiemmin lukenut elokuvasta mitään. Cumberbatch oli aivan mahtava roolissaan ja näyttelysuorituksellaan jätti muut kauas taakse. Myös Cumberbatchin yllätyskäänne, että kuka olikaan kyseessä oli siisti juttu, vaikka hahmo ei tuntunut ollenkaan samalta vanhalta klassiselta hahmolta (En viitsi spoilata, että keneltä). Silti tämä Benedictin versio oli aivan mahtava. Kakkososa oli mieleeni jopa enemmän, kuin ensimmäinen ja myi minulle tämän leffasarjan täysillä. Visuaalisesti leffa oli huomattavasti kehittyneempi edelliseen verrattuna ja näytti kaikilla osa-alueilla paremmalta. Linssiheijastuksiakin oli pudotettu roimasti. Lopussa nähtiin päähahmojen kasvua, mikä on aina hieno asia elokuvissa.
Star Trek Beyond (2016)
Star Trek Beyond alkaa hieman koomisemmin, kuin muut osat ja tuo mieleeni Men in Black-leffasarjan hassuilla, mutta huonosti animoiduilla cgi-örkeillä. Alun Cgi:ssä on muutenkin toivomisen varaa ja se tuntuu alkuunsa huonommalta, kuin edellisessä osassa. Onneksi tämä korjaantuu loppua päin ja lopussa nähtävä kaupunki nimeltä Yorktown on aika upea ilmestys. Plussaa täytyy antaa avaruusolennoista, jotka ovat vanhaan tyyliin maskeerattu. Maskeeraukset näyttävät hyviltä. Itse miehistö tuntuu tässä osassa hieman vanhentuneelta, niin henkisesti, kuin fyysisesti. Hahmoilla on hyvää bondausta keskenään, joka onkin parasta leffassa. Lueskelin, että suuri Star Trek-fani Simon Pegg olisi osallistunut Scottyn näyttelyn lisäksi myös kirjoittamaan käsikirjoitusta. Sen huomaa selkeästi siinä, että tässä osassa on enempi vanhojen sarjojen kaltaisia elementtejä, kuin ennen. Leffa on muutenkin syvällisempi ja filosofisempi, kuin aiemmin.
Leffan pahiksena toimii tällä kertaa täysin tunnistamattomaksi maskeerattu Idris Elba. Idriksen Krall on mielestäni heikompi pahis, kuin edellisen osan Benedict Cumberbatchin "hahmo". Krallista tulee mieleen sekä ensimmäisen osan Nero, sekä James Bond leffa Skyfallin Raoul Silva. Ihan lopussa hahmo saa hieman lihaa luidensa ympärille, mutta muuten se jäi aika vkasvottomaksi pitkin leffaa.
Myöskin Sofia Boutella on maskeerattu tunnistamatomaksi (harmi kyllä), mutta hänen hahmonsa Jaylah on oikein hyvä lisä franchiseen. Tässäkin osassa soitetaan oldschool räppiä. Jaylah kuuntelee mankastaan Public Enemyn Fight the Poweria ja lopun huipennuksessa kuullaan jälleen Beastie Boysin Sabotage, jota käytetään kyllä mainiosti luomaan tunnelmaa. Trekkiläiset pitävät tätä musiikkia klassisena musiikkina. Osittain elokuva oli huippuviihdyttävä, vaikka en tässä maratonissa sille enää syttynyt niin paljoa, kuin edelliselle osalle. Silti jäin toivomaan, että tälle sarjalle tulisi vielä neljäs osa.
Nyt tuli himo lähteä kahlaamaan vanhoja Trek leffoja, varsinkin näitä missä on alkuperäinen miehistö.
- Kai Kumpulainen 3.9.2023
Kommentit
Lähetä kommentti