Joskus 90-luvulla tuli katseltua muutama jakso tosi juustoista lasten ja nuorten sarjaa Mighty Morphin' Power Rangers. Jopa se vuoden 1995 elokuva, jossa oli "Ivan Ooze" pahiksena ja jossa Shampoo veti Troublen lopputeksteissä, tuli katseltua. Sarja oli halvalla tehty sekoitus jenkkiteinikomediaa ja taistelukohtaukset oli taas lainattu japanilaisesta Super sentai - sarjasta, koska rangerien naamoja ei nähty kypärän alta. Koko idea oli muutenkin suoraan japanilaisesta Super Sentai-sarjasta. Olin tosin jo sen verran vanha, että en kiinnostunut näistä enää yhtä palavasti, kuin aiemmin tulleista Turtleseista ja He-maneista. Kumminkin tältä pohjalla oli pakko katsastaa lasten kanssa uusi rebootti-leffa Power Rangers , vuodelta 2017, kun se ilmestyi Netflixiin. Powers Rangers (2017) Leffa alkaa synkissä merkeissä, kuin Zordon ( Brian Cranston, Breaking bad) , taistelee ilkeää R ita Repulsaa ( Elizabeth banksia) vastaan 65 miljoona vuotta aikaisemmin, jolloin kaikki tuho

Selasin tuossa eräänä päivänä katsomattomien DVD-levyjen hyllyä läpi, ja vastaan tuli yksi lätty, jota olen suunnitellut katsovani jo 13-vuotta. Aikoinaan olin kova Dexter -sarjan fani ja koska Dexterin päänäyttelijä Michael C. Hall esiintyi samoihin aikoihin myös tässä elokuvassa, niin kiinnostuin filmistä, mutta sitten sen katsominen vaan siirtyi ja siirtyi. Noh, nyt oli hyvä ilta katsoa, että onko leffan teema vielä ajankohtainen, vai onko se aikansa teos. Leffan ovat ohjanneet parivaljakko Mark Neveldine ja Brian Taylor , jotka tunnetaan parhaiten hypervauhdikkaasta Crank -leffasta ja sen jatko-osasta. Kyseessä on toiminta-satiiri nimeltä Gamer. Gamer (2009) Lähitulevaisuudessa huippupelaajat pääsevät räiskintäpelien sijaan pelaamaan oikeilla ihmisillä, joita ohjataan aivoihin syötetyillä nanosoluilla. Pelihahmot ovat kuolemaan tuomittuja vankeja, jotka saavat armahduksen, jos selviävät 30 peliä putkeen hengissä. Hengissä selviäminen on siis kiinni siitä, kuinka hyvä vankia ohjaa

  2010-luvun puolivälissä tuntui tulevan lyhyellä aikavälillä samanhenkisiä sci-fi-elokuvia, kuten Martian, Life, Arrival, Alien Covenant ja Cloverfield: Paradox , siihen tahtiin, että yksi ehdottomasti kärkeen kuuluva ehdokas jäi katsomatta kokonaan. Vaikka olenkin aika fani genrelle, jossa avaruusaluksen miehistölle sattuu tiukkoja tilanteita lennon aikana, niin silti meni näinkin kauan ennen kuin ehdin katsastaa Morten Tyldumin (Imitation Games) ohjaaman mainion Passengersin , vuodelta 2016. Syynä saattoi olla sen aikaiset arvostelut elokuvasta, joihin ei kannata koskaan täysin luottaa (toim.huom.). No parempi myöhään, kun ei milloinkaan!  Passengers (2016) Avalon-avaruusalus on viemässä 5000 ihmistä uuteen siirtokuntaan, koska maapallon elintila alkaa kuihtua. Yhtenä päivänä meteoriitti osuu alukseen ja yhden henkilön "stasis"-nukkumiskammio menee epäkuntoon. Mies herää 90-vuotta liian aikasin, yksin aluksessa, jossa kaikki vielä nukkuvat syväunessa, miehistöä myöten. Kui