Gamer (2009)

Selasin tuossa eräänä päivänä katsomattomien DVD-levyjen hyllyä läpi, ja vastaan tuli yksi lätty, jota olen suunnitellut katsovani jo 13-vuotta. Aikoinaan olin kova Dexter-sarjan fani ja koska Dexterin päänäyttelijä Michael C. Hall esiintyi samoihin aikoihin myös tässä elokuvassa, niin kiinnostuin filmistä, mutta sitten sen katsominen vaan siirtyi ja siirtyi. Noh, nyt oli hyvä ilta katsoa, että onko leffan teema vielä ajankohtainen, vai onko se aikansa teos. Leffan ovat ohjanneet parivaljakko Mark Neveldine ja Brian Taylor, jotka tunnetaan parhaiten hypervauhdikkaasta Crank-leffasta ja sen jatko-osasta. Kyseessä on toiminta-satiiri nimeltä Gamer.

Gamer (2009)

Lähitulevaisuudessa huippupelaajat pääsevät räiskintäpelien sijaan pelaamaan oikeilla ihmisillä, joita ohjataan aivoihin syötetyillä nanosoluilla. Pelihahmot ovat kuolemaan tuomittuja vankeja, jotka saavat armahduksen, jos selviävät 30 peliä putkeen hengissä. Hengissä selviäminen on siis kiinni siitä, kuinka hyvä vankia ohjaava pelaaja on. Peliä kutsutaan Slayersiksi ja sitä seuraa koko kansakunta tv-viihteenä. Pelin suunnittelija (Michael C. Hall) on maailman rikkain mies, joka pyörittää lähes koko maapalloa, kun taas pelin pisimmälle päässyt julkkishahmo Kable on suoraselkäinen mies, joka ei voi sietää ihmishengillä pelaamista, mutta on selvinnyt jo 27 peliä putkeen...

Elokuvan idea kierrättää Philip K. Dickin kirjoista tuttua ideaa, joka mm. 70-luvulla nähtiin Death Race 2000 muodossa autorymistelynä ja 80-luvulla Arskan tähdittämässä Juokse Tai Kuole gladiaattori kisailussa. Nyt idea on tuotu 2000-luvulle online räiskintäpelien maailmaan. Toki tämä karmea tuleveisuuden visio on aina vain lähempänä meidän todellista maailmaa. Elokuva satirisoikin tätä väkivallan ihannointia huolella, mutta samalla tekee siitä erittäin viihdyttävää katsojalle, mikä on hieman paradoksaalista.

Visuaalisesti elokuva on hyvin 2000-luvun musavideomaailman näköinen. Mieleeni tulee mm. Death Race remake vuodelta 2006. Kuva on samalla ylivaloittunut, mutta väreiltään haalistunut, välillä lähes väritön. Meno on hyvinkin rosoista ja toimintakohtauksissa heiluvaa kameraa on käytetty useasti luomaan "muka autenttista menoa". Pidin tuosta tyylistä aikanaan, kun se oli vielä tuore, mutta nyt vuosien jälkeen se on alkanut näyttää hieman vanhentuneelta ja jopa halvalta. 

Elokuva on myös hyvin brutaali ja verinen. Sotatantereella verta ja Ihmisten kappaleita lentää kilpailijoiden päälle huolella. Välillä mennään jopa gore painotteisista kauhuelokuvista tuttuihin elementteihin. Siitä annan pisteet, että leffa ei pidätellyt väkivallan raakuuden suhteen. Mielessä kävi mm. Robocop elokuva, jonka vahva satiiri kärjistyi äärimmäisen brutaalin ja kuvottavan väkivallan avulla. Täytyy myöntää, että kun luut rusentuivat ja niskat katkeilivat nyrkkitappeluissa äärimmäisen brutaalisti, niin olin vähän innoissani, koska nyky Marvel-leffoissa ei tällaista menoa olla nähty pitkään aikaan.

Slayers-pelin lisäksi elokuvassa on toinenkin vr-maailma, Society, jossa hikiset, lihavat pervot voivat käyttää avatarinaan oikeita ihmisiä ja tehdä heillä mitä haluavat, ilman että henkilö voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään.



Myös Kablen vaimo (Amber Valletta) on tuolla jumissa tällaisena "seksinukkena". Avatarille voi valita mieluisensa outfitin, joten bongasin seasta mm. Blade runnerista tutun "skinin". Societyn myötä elokuvassa nähdään myös paljon alastomuutta.

Elokuvassa on yksi herkullinen kohtaus, jossa etanolia siirretään auton tankkiin kyseenalaisin keinoin. Tästä tuli vahvasti mieleen ohjaajien toinen leffa Crank. Mietinkin hetken, olisiko Jason Statham ollut hyvä tämän elokuvan pääosaan, mutta kyllä Gerard Butler (300) toimii paremmin suoraselkäisen perheenisän roolissa. Muskeleitakin riittää sopivasti.

Gamerissa onkin Butlerin lisäksi huima määrä tunnettuja näyttelijöitä. Tosin moni niistä on vain hetken ruudulla. Muskeleita löytyy lisää mm. Terry Crewsin muodossa. Terry on pelin ainoa hahmo, Hackman, jolla ei ole "pingiä", eli häntä ei ohjaa kukaan. 

Takavuosien suosikki pälättäjäni John Leguizamo (Super Mario, Pest, Spawn) käy myös moikkaamassa pitkästä aikaa. Täytyy myöntää, että olin vähän innoissani tästä käynnistä.

Aiemmin mainitsemani Michael C. Hall, eli itse Dexter on leffassa parasta antia ja hän pääseekin revittelemään oikein kunnolla Ken Castlena, tosin vasta leffan loppupuolella. Tuntuu, että vaikka leffassa on paljon isoja nimiä, niin kaikkia käytetään hyvin säästeliäästi.

Logan Lerman (Noah, Butterlfy effect) on itse The Gamer, joka ohjaa Kablea kotoaan. 17-vuotias kaveri on huippujulkkis pelaamistaitojensa takia. Tämäkin on nykyään nykypäivää kaikenmaailman e-sportsien takia. Lerman oli oikeastikin vasta 17-vuotias elokuvan aikoihin.

Myös Fast and Furious-tähti ja räppäri Ludacris vierailee leffassa Humanz-järjestön pääjehuna. Ludacrisista nähdään lähinnä puhuvaa päätä.

Hurjapäinen stunttinainen Zoë Bell (Tarantinon elokuvat) tekee oman hommansa leffassa. Mm. Heroes sarjasta tuttu Milo Ventimiglia tekee kanssa vierailun Rick Rapena ja legendaarinen Keith David on FBI-agentti.

Musiikkeina toimii Robert Williamsonin ja Geoff Zanellin toiminnalliset konejyrät. Pääteemana taas kuullaan useaankin kertaan Marilyn Mansonin coveroima Sweet Dreams. Tämä biisi on mielestäni ylikäytetty jo useassakin kauhuleffassa ja tuo mieleeni, että nyt tässä tarjoillaan jotain "tosi raffia shittiä teineille", mutta tämä tehokeino oli mielestäni jo mennyt pahasti vanhaksi vuonna 2009, koska biisi nojaa enempi 90-luvulle, jolloin se oli vielä jotenkin shokeeraavaa. Toinen nuorisoa kosiskeleva kappale on Bloodhound Gangin The Bad Touch, joka tuntui melkein yhtä vanhalta kappaleelta vuonna 2009. Täytyy myöntää, että molempia bändejä tuli kyllä kuunneltua 90-luvulla, että siinä mielessä nostalgisia bändejä, mutta tehokeinona jo vähän kuluneita.

Vaikka leffan esikuvat ovat selkeät aiemmilta ajoilta, on sen jälkeenkin tullut muutamia samankaltaisia leffoja, kuten Daniel Racliffen näyttelemä Guns Akimbo, joka on myös brutaali menopala, mutta enempi kieliposkessa tehty, seka Ryan Reinoldsin esittämä Freeguy, joka on taas kokoperheen versioa aiheesta. Jopa Ready Player One ja Upgrade käyvät mielessä.

Mielenkiintoinen fakta: kun Gerard Butler näki alkuperäisen leikkauksen elokuvasta, hän ei halunnut enää nimeään lopputeksteihin.

Gamer oli mielestäni ihan toimiva 50 miljoonan b-elokuva 2000-luvun lopulta. Se on hyvin aikansa näköinen ja parasta siinä on sen brutaali väkivalta, satiiri ja kauhuelokuvamainen iljettävyys, mutta itselleni yksi katselukerta riittää luultavasti pitkään. Elokuvan esikuvat ovat melko ilmeiset, mutta silti se ei ole suora kopio mistään niistä. Leffa on näyttäisi olevan yleisesti melko vihattu ja se floppasikin teattereissa pahasti. En siis suosittele sitä muille, kuin heille joille tämä kirjoitus herätti mielenkiinnon.

 - Kai kumpulainen 26.5.2022