Power Rangers (2017)

Joskus 90-luvulla tuli katseltua muutama jakso tosi juustoista lasten ja nuorten sarjaa Mighty Morphin' Power Rangers. Jopa se vuoden 1995 elokuva, jossa oli "Ivan Ooze" pahiksena ja jossa Shampoo veti Troublen lopputeksteissä, tuli katseltua. Sarja oli halvalla tehty sekoitus jenkkiteinikomediaa ja taistelukohtaukset oli taas lainattu japanilaisesta Super sentai - sarjasta, koska rangerien naamoja ei nähty kypärän alta. Koko idea oli muutenkin suoraan japanilaisesta Super Sentai-sarjasta.

Olin tosin jo sen verran vanha, että en kiinnostunut näistä enää yhtä palavasti, kuin aiemmin tulleista Turtleseista ja He-maneista. Kumminkin tältä pohjalla oli pakko katsastaa lasten kanssa uusi rebootti-leffa Power Rangers, vuodelta 2017, kun se ilmestyi Netflixiin.

Powers Rangers (2017) Leffa alkaa synkissä merkeissä, kuin Zordon (Brian Cranston, Breaking bad), taistelee ilkeää Rita Repulsaa (Elizabeth banksia) vastaan 65 miljoona vuotta aikaisemmin, jolloin kaikki tuhoutuu ja kristallit katoaa, tai jotain sellaista...

Synkistely jatkuu teinien kaahailulla, joka johtaa autokolariin (kolari on kuvattu näyttävästi auton sisältä). Synkistely vaihtuu välillä sonnien(!) lypsämiseksi ja puheeksi kynien työntämisestä anukseen(!). Teineillä on ongelmia kotona ja koulussa pitkin leffaa, mutta onneksi hylkiöiden porukka löytää lopulta toisensa ja avaruusaluksen, jolloin synkistely vähän helpottaa.

Rita palaa kuolleista ja aikoo tuhota kaiken elävän maapallolta. Paluu onkin kuvattu yllättävän pelottavasti käyttäen kauhuelementtejä, kun Rita muuntautuu korpsesta pikkuhiljaa eläväksi eukoksi, tappaen samalla väkeä eri keinoin ja imien eloa itseensä (Tässä joutui vähän kelailemaan, ettei lapsoset näe liikaa painajaisia).

Power rangerit muuntautuvat loppumetreillä vihdoinkin tutuiksi värikkäiksi hahmoiksi, joita johtaa kauniskasvoinen Dacre Montgomery (Stranger Things) ja lopulta nähdään myös tutut dinosaurus-ajoneuvot ja jopa MEGAZORD!

Elokuvassa on yllättävän synkeä ja harmaa tunnelma, ottaen huomioon alkuperäisen lähteen, kaikkine värikkyyksineen ja kaikkea älyttömyyttä yritetään kuvailla muka uskottavasti ja "realistisesti" siinä kumminkaan onnistumatta kovinkaan hyvin. Vähän niin kuin köyhän miehen Man of Steel. Kun sankarit vihdoinkin muuttuvat 1,5 tunnin jälkeen Power rangereiksi, niin meno on taas kuin vanhoissa sarjoissa, vain päivitetyllä efekteillä, jolloin kaikki synkkyys heitetään romukoppaan ja kaikki tuntuvat vaan pitävän hauskaa (jollaista koko leffan olisi pitänyt olla). Värikkyys ja hassuttelu palaavat kehiin.

Visuaalisesta puolesta vielä, että Cgi:t elokuvassa olivat vähän halvat, mutta ihan ookoot. Juoni oli tosi köykäinen ja sitä ei kannata edes tutkia sen tarkemmin. Nostalgian nälkäiset saavat ehkä jotain tästä irti. Minäkin viihdyin yllättävän hyvin tällaisessa kepeässä nuorisoviihteessä, vaikka olen ylittänyt kohdeyleisön iän jo aikoja sitten.

Musiikit vaihtelivat siististä synamusasta, muovisiiin popkappaleisiin, vanhan leffan tapaan ja lopussa kuultiin nykyversio I got the power-teknohitistä.

Budjetti oli 100 miljoonaa, eli reippaasti yli nykyisen b-leffan, mutta alle Marvel-tykityksen ja tämä tienasi huimat 142 miljoonaa, että onkin todellinen ihme, että tälle suunnitellaan jatkoa.

- Kai Kumpulainen 20.2.2019 Uusinta katselu 27.5.2022 Koska tämä tuli hommattua alesta blu-raynä, niin päätin katsella sen uudelleen. Muistikuvat olivat kumminkin sen verta positiiviset. Toisella katselulla nautin jopa enemmän menosta. Ei tämä nyt niin synkkä ollut, kuin aiemmin mainitsin, mutta lopputaistelussa meno kyllä muuttuu huomattavasti värikkäämmäksi ja hassummaksi entisestään. Lopulta leffa saavuttaa sarjalle tutun campyn meiningin ja värikkään hassuttelun. Leffan juoni ei kyllä kestä tarkempaa tutkiskelua, kuten esim. se, että Rita Repulsa "sattuu" juuri silloin löytymään merestä 65 milj. vuoden jälkeen, kun Power Rangersit "sattuvat" löytämään Zordanin alkuksen yms., mutta tuollaiset asiat ovat aivan turhia miettiä tällaisessa höpsössä hubailussa. Vaikka en ole ollenkaan oikeaa kohdeyleisöä tälle nuorisoleffalle, niin nautin sen katsomisesta yllättävän paljon ja välillä oli jopa hauskaa. Morphin' time-kohtauksen synämusat jopa nostivat ihon kananlihalle. Ei hassumpi hölmöily, joka ei tarvitse 30 elokuvaa taakseen toimiakseen (krhm MCU). BTW aika villiä ajatella, että alkuperäistä Power Rangers sarjaa on tehty vuosina 1993-2018 yli 900kpl!! Huhhuh. - Kai Kumpulainen 27.5.2022

consept art: alunperin Rangerit olisivat olleet todella eri näköisiä.

Julistetaidetta: