Vuonna 1995 Quentin Tarantino löi ohjaajavoimansa yhteen Robert Rodriguezin ,  Allison Andersin ja  Alexandre Rockwellin kanssa. Yhdessä he ohjasivat episodielokuvan, joka perustui löyhästi Roald Dahlin kirjoituksiin. Elokuva jakaantui neljään eri episodiin, joita yhdisti Tim Rothin hahmo. Jokainen neljästä ohjaajasta ohjasi siis oman episodin. Viimeaikoina tästä elokuvasta ei ole kuullut enää paljoa puhuttavan, vaikka leffa on huippunäyttelijöitäkin täynnä, joten ajattelin tästä pienen esittelyn vääntää. Four Rooms - Neljä Huonetta (1995) Tim Roth on juuri aloittanut uuden työn hotellin pikkolona ja joutuu heti hoitamaan hotellia yksin, koska on uudenvuoden aatto ja hotellin johtaja on sitä kotona viettämässä. Ainut sääntö on, että hänen pitää pitää kalunsa housussaan, eikä siis sekaantua hotellin asiakkaiden asioihin. Ei mene aikaakaan kun hän on mukana mitä kummallisimmissa tilanteissa omituisten asiakkaiden ansiosta.... Tim Roth varastaa shown hyypiöimäisena pikk...

Se mikä on mielestäni aina parempaa, kuin kauhuelokuva tahi Sci-fi-elokuva, on tietenkin scifi-kauhuelokuva. Ahdistava kauhu on mielestäni parhaimmillaan sci-fi maailmoissa, etenkin avaruudessa. Vuosina 1997-1998 ilmestyi kaksi melko samantyylistä elokuvaa. Molemmissa oli erikoinen pyöreä objekti, joka tuotti klaustrofobisen aluksen miehistölle pelottavia näkyjä. Toinen oli meren syvyyksiin sijoittuva hieman kiltimpi Sphere ja toinen oli aikaisemmin ilmestynyt avaruuden syövereihin sijoittuva julmempi Event Horizon - Viimeinen horisontti. Pidin aikanaan molemmista, mutta jälkimmäinen oli aina se kovempi kahdesta, ja jäi ikuisesti muistiin. Nyt oli aika katsoa teos uudelleen ja tarkistaa onko se aikaa kestävä kauhuklassikko, vai onko aika ajanut sen yli armottomasti. Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997) Kapteeni Millerin (Laurence Fishburne) erikoisJoukko lähetetään avaruuteen tukimaan kadonneen Event Horizon-avaruusaluksen kohtaloa. Mukaan heillä on aluksen suunnittelija tohtori...

Ennen DC universumin sarjaa Swamp Thing (2019) oli tullut jo 90-luvun alussa kaksi Swamp Thing-sarjaa, jotka ovat jääneet meillä Suomessa vähälle huomiolle. Siksi ajattelin kirjoittaa niistä lyhyet esittelyt. Molemmat sarjat ovat oikein mainioita 90-luvun pastisseja. Swamp Thing (1990 TV series) Vuonna 1990 DC:n Swamp Thing sai oman live-action tv-sarjan, heti The Return of the Swamp thing (1989) perään. Swamp Thingia näytteli kahdesta Swamp Thing - elokuvasta tuttu Dick Durock, joka uusi roolinsa nyt kolmannen kerran. Sarja kesti 3 kautta ja sisälsi huimat 72 jaksoa. Sarjaa esitettiin USA Networkilla 1990-1993 ja Suomessa sitä ei olla nähty ollenkaan. Shout Factory! julkaisi siitä dvd-boksin.  Sarjassa Swampparin arkkivihollinen tohtori Arcane (Mark Lindsay Chapman) yrittää juonia kaikenlaisia ilkeyksiä suon ja swamp thingin tuhoksi. Yleensä Swamp thing selvittää nämä ongelmat jakson loppuun mennessä. Sarjassa nähdään myös erilaisia mutantti-vastustajia ja muita hahmoja DC:n swamp...

Vuonna 1989 ilmestyi kaksi DC:n sarjakuviin perustuvaa live-action-elokuvaa. Toinen oli megahitti Batman ja toinen vähemmälle huomiolle jäänyt jatko-osa vuoden 1982 Swamp Thing -elokuvalle, eli The Return of Swamp Thing. Siinä missä Batman toi uuden synkemmän ja aikuisille tsuunnatun sarjakuvaelokuvan suurelle yleisölle, oli Rämeen olennon paluu sitä kepeämäpää ja humoristisempaa sarjakuvaelokuvaa, mihin oltiin totuttu 60-luvun Batmanien ja 80-luvun Supermanin campyjen jatko-osien kanssa. Ensimmäisen osaan verrattaessa jatko-osa oli paljon koomisempi ja lapsiystävällisempi. Mieleen tuli myös Toxic Avengerit ilman gorea. Mutta oliko elokuva hyvä? The Return of Swamp Thing (1989) Tohtori Holland on jatkanut soiden turvaamista pahoilta tyypeiltä Swamp Thing-olentona. Edellisestä osasta tuttu paha tohtori Arcane on herätetty henkiin ja hän luo kartanossaan mitä kummalisimpia mutantteja yhdistämällä ihmisiä ja eläimiä. Taroituksenaan on löytää keino elää ikuisesti. Hänen tytärpuoli saapuu k...

Pussikaljaelokuva (2011, ohj. Ville Jankeri) Pussikaljaelokuva kertoo kolmen vetelän, syrjäytymisen valinneen, kaljaanmenevän luuserin yhden päivän tapahtumista . Elokuvassa ei oikeastaan ole juonta, vaan se näyttää erilaisia sattumuksia mitä pussikaljoittelijoiden päivän aikana voi sattua, millaisessa maailmassa he elävät ja minkälaisia vastoinkäymisiä heidän eteensä voi tullakkaan. Elokuva on yhtä ajelehtimista tajunnanvirrassa. Olen katsonut tämän elokuvan 4 kertaa. Sen katsominen on helppoa ja hahmojen seurassa viihtyy. Dialogi on mukavan typerää, mutta pohdiskelevaa, joten sitä on hauska seurata. Mitään räkänauruja elokuva ei irroita, mutta silti siinä on mukavan hassu tunnelma ja kaikesta inhorealistisestakin saadaan sympaatista ja koomista kerrontaa irti lopulta.  Näyttelijöistä harmittomin ja enemmän taustalla oleva on tarinan neuroottinen "päähahmo" marsalkka (Jussi Nikkilä). Eniten esillä ja päällepäsmärinä taas Eero Milonoff, Hennisenä. Lihi, eli Ylermi Rajamaa on ...