Tilaajat

Four Rooms - Neljä Huonetta (1995)

 
Vuonna 1995 Quentin Tarantino löi ohjaajavoimansa yhteen Robert Rodriguezin,  Allison Andersin ja  Alexandre Rockwellin kanssa. Yhdessä he ohjasivat episodielokuvan, joka perustui löyhästi Roald Dahlin kirjoituksiin. Elokuva jakaantui neljään eri episodiin, joita yhdisti Tim Rothin hahmo. Jokainen neljästä ohjaajasta ohjasi siis oman episodin. Viimeaikoina tästä elokuvasta ei ole kuullut enää paljoa puhuttavan, vaikka leffa on huippunäyttelijöitäkin täynnä, joten ajattelin tästä pienen esittelyn vääntää.

Four Rooms - Neljä Huonetta (1995)

Tim Roth on juuri aloittanut uuden työn hotellin pikkolona ja joutuu heti hoitamaan hotellia yksin, koska on uudenvuoden aatto ja hotellin johtaja on sitä kotona viettämässä. Ainut sääntö on, että hänen pitää pitää kalunsa housussaan, eikä siis sekaantua hotellin asiakkaiden asioihin. Ei mene aikaakaan kun hän on mukana mitä kummallisimmissa tilanteissa omituisten asiakkaiden ansiosta....

Tim Roth varastaa shown hyypiöimäisena pikkolona, joka pokkuroi, sähisee ja sätkii melkein oscarin arvoisen suorituksen. Melkein. Heti hyvänä kakkosena tulee Antonio Banderas, joka vetää myös yhden parhaista rooleistaan auktoriteettisena isänä. Quentin Tarantino esittelee maneereitaan ja näyttelee luultavasti itseään tai itsensä kaltaista henkilöä. Bruce Willis vetää taas poikkeuksellisen roolin "miessikana"(niinkuin elokuvan julisteessa häntä hauskasti kutsuttiin). Koomikko Kathy Griffin on hotellin johtaja ja Marissa Tomei Kathyn "kämppis". Myös Salma Hayek vilahtaa tv:ssä. David Proval (Sopranos, Mean streets) on taas "hieman" mustasukkainen mies. Valeria Golino (Hot Shots!  1&2) kuuluu ns. noitaporukkaan mm. Madonnan kanssa. Tässä vain muutamia mainitakseni elokuvan lukuisista näyttelijöistä.

Don't misbehave!



Elokuva siis koostuu neljästä toisiinsa löyhästi liittyvästä tarinasta, tai oikeastaan tapahtumasta, joiden mukana Tim Roth joutuu sätkimään pikkolona. Allison Andersin ja  Alexandre Rockwellin ohjaamat kaksi ensimmäistä episodia ovat ihan katsottavia pätkiä, mutta täyteen loistoonsa päästään vasta kolmannessa Robert Rodriguezin taidon näytteessä, joka on mielestäni paras osio. Heti kovana kakkosena tulee mainio Tarantinon ohjaama loppuhuipennus, josta ei Tarantinomaista dialogia puutu. Herra on siis itse eniten äänessä.

Alkutekstien piirretty intro on tribuutti Pink Panther-elokuvien piirretyille alkuintroille.

Mielestäni elokuva on vallan mainio musta komedia ja parhaimmillaan älyttömän hauska teos, joka on pakko katsottavaa kaikille Tarantino/Rodriguez-faneille. Samalla se esittelee meillä kuinka mainio näyttelijä Tim Roth on. Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 10.8.2020

















Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

From Paris With Love (2010)

Kuva
Meinasin ensiksi kirjoittaa leffateatterissa katsomastani uudesta Mission Impossiblesta , mutta koska illalla vielä katselin kotiteatterissa sen verran mehukkaan elokuvan, niin päädyinkin kertomaan äijäfantasian ilosanomaa. Olin bongannut elokuvan aiemmin Episodin suosituksesta, jonka otsikko meni näin: Tänään tv:ssä: ”Uskomattoman rasistinen ja naisvihamielinen toimintaelokuva” – Tälle vuoden 2010 äijäfantasialle riittää yksi tähti. Aiemmin en ollut antanut leffalle mitään huomiota, mutta kun sitä noin radikaalisti mainostetaan, niin kyllähän siinä uteliaisuus kasvaa. Varsinkin, kun leffa tuli sopivasti vastaan Jyväskylän videodivarissa, niin nappasin sen pinon päälle. Elokuvan on ohjannut loistavan Taken (2008) elokuvan ohjaaja Pierre Morel ja kirjoittanut itse Luc Besson . Pääosassa machoilee John Travolta . Oli aika todistaa tätä toksisen maskuliinisuuden ylitse pursuavaa riemuvoittoa.  From Paris With Love (2010) James Reese on Pariisissa asuva C.I.A:n märkäkorva-agentti, joka
Lue lisää

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää

Supersonic man (1979)

Kuva
Luulin jo, että meikäläinen olisi ottanut haltuun koko supersankarigenren elokuvapuolelta, kun yllättäen vastaan tuli espanjan lahja kyseiselle genrelle. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen ison budjetin Teräsmies leffa, joka oli jättimäinen hitti. Tottakai se synnytti halpoja ripoffeja ja näistä ripeimmin markkinoille ilmestyi jo seuraavana vuonna espanjalaisen kulttiohjaajan Juan Piquer Simónin ohjaama Supersonic man. Juan Piquer Simón oli espanjalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten kahdesta kulttiklassikostaan Pieces (1982) ja Slugs: The Movie (1988) . Molemmat ovat mainioita kauhupätkiä, mutta miten toimikaan ohjaajan supersankariraina... Supersonic man (1979) Kronos, joka tunnetaan myös nimellä Supersonic Man, on avaruuden muukalainen ja sankari (José Luis Ayestarán, lopputeksteissä nimellä "Richard Yesteran"), joka lähetetään maan päälle. Hänen tehtävänsä on estää hullun tiedemiehen suunnitelmat valloittaa maailma, koska hänen menetelmänsä voivat tuhota koko
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Kuva
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto
Lue lisää

Pitch Black (Pimeän uhka) (2000)

Kuva
Muistan kun näin Pitch Black (Pimeän uhka)-elokuvan esimmäistä kertaa vuonna 2000. Leffa oli yllätys hyvä Alien-tyylinen scifi-survival-kauhu, jossa oli mielenkiintoinen moderni antisankari, joka ei ollut tavallaan sankari ollenkaan. Tämä elokuva oli myös ensikosketus Vin Dieseliin, joka oli täysin tuntematon silloin. Tämä oli hänen ensimmäinen ja paras elokuvarooli, mitä hän tuli ikinään tekemään. Kaikki muut roolit ovat olleet kädenlämpöistä pullistelua ja saman hahmon kopiointia tämän jälkeen. Tämä hahmo oli niin cool, että hän sai oman elokuvatrilogiansa, animaatioelokuvan (jossa Diesel ääninäyttelee) ja videopelin (jossa myös Diesel ääninäyttelee), kyseessä oli hahmo nimeltä Richard B. Riddick, jonka piti olla tarinan yksi sivuhahmoista, mutta testiyleisön hänestä innostuttua, Riddick nostettiin lopulta päähahmoksi. Pienen budjetin Pitch Blackin jälkeen hahmo jatkoi tarinaa 100 miljoonan Riddickin aikakirjoissa, mutta silti hahmo ei ollut enää sama, kun sosiopaattisesta rikolli
Lue lisää

Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan elokuvaosasto, Tuuri

Kuva
Vanhat elokuvienkeräilijät varmasti muistavat, miten mukavaa oli hiplailla Anttilan Top-Ten osastoilla erilaisia elokuva- ja musiikkijulkaisuja. Anttilat ovat muisto vain ja harmillisesti marketien elokuvaosastot ovat pienentyneet olemattomiin, mutta vielä on ainakin yksi paikka Suomessa, jossa pääsee vanhaan top-ten-fiilikseen. Se on Tuurissa, Keskisen Vesan Kyläkaupassa. Itse olen ahkerasti matkustanut useita kertoja vuodessa Tuuriin elokuva- ja musiikkilöytöjä haalimaan, mutta en ole siitä aiemmin kirjoittanut, joten ajattelin vähän esitellä Vesan aarteita. Toki Kyläkaupankin elokuvaosasto on kutistunut kulta-ajoista, mutta vieläkin se on suurempi, kuin missään muussa marketissa, jossa olen käynyt. Elokuvien ja pelejen oheistuotteidenosasto onkin sitäkin suurempi ja sieltä löytää jokainen elokuva-, peli- tai sarjakuvadiggari varmasti jotain kiehtovaa kokoelmiinsa. Kirjoitus ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä, vaan puhtaasti harrastusmielessä.  Kesäspeciaali: Keskisen kyläkaupan
Lue lisää

Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

Kuva
80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa olin innoissani kaikista praktikaaliefekteillä luoduista hahmoista, joita nähtiin mm. Teenage mutant ninja turtles (1990), E.T., Star Wars ja Gremlins-elokuvissa. Jim Henson oli mestari näissä hommissa. Oli kuin piirroshahmot olisivat muuttuneet eläviksi olennoiksi. Pikku-Kaitsun silmään nämä nukeilla, kumipuvuilla ja animatroniikalla luodut olennot olivat jotain aivan uskomatonta. Elettiin kumminkin aikaa ennen näyttäviä tietokone-efektejä. Siksi olinkin aika pähkinöinä, kun suomen televisiossa alkoi pyöriä Jim Henson's productionin tuottama Dinosaurs tv-sarja. Sarja oli aika perinteinen sitcom, joka käsitteli ydinperheen arkea. Kun samankaltaisessa uudessa 90-luvun alun sarjassa, Simpsoneissa oli jujuna, että perhekomediaa käsitellään piirroshahmojen kautta, niin Dinosaurs-ohjelmassa hahmot olivat piirroshahmomaisia Dinosauruksia, jotka elivät normiperhe elämää. Mikä hienointa hahmot olivat upeasti luotu puvuilla ja ilmeikkäillä animatronisilla
Lue lisää

Eraser - Suojelija (1996)

Kuva
Harvoin tulee katseltua televisiokanavilta elokuvia nykyään. Yleensä katselen elokuvia systemaattisesti ja harkiten aina seuraavaa kohdetta. Tällä kertaa se ei onnistunut, koska avatessani television oli sieltä juuri alkanut Schwarzeneggerin elokuva Eraser. Jäin tuijottamaan alkua. Muistelin, että alussa olisi jotain hyvää matskua. Katsotään se alku äkkiä pois, mietin. Kohta en pystynyt enää lopettamaan tuijotusta. Klassisia kohtia vyöryi perästysten. Välillä ne olivat niin sarjakuvamaisen yliampuvia, että niitä oli vain pakko tuijottaa. Välillä muistin mitä seuraavaksi oli tulossa, joten seuraava klassikkokohtaus oli nähtävä. Yhtäkkiä huomasin, että olin katsonut koko elokuvan. Tajusin, että tämä vähemmälle huomiolle jäänyt Arska-leffa oli selkeästi vielä sitä parempaa Schwarzenegger-tarjontaa ja melko aliarvostettu toimintaelokuva. Toki se ei meni ihan top3 Ahnold-tuotannossa, koska siellä on niin paljon kovia leffoja, mutta selkeästi se on parempi viihdepläjäys, kuin sen jälkeen tul
Lue lisää

Blade (1998)

Kuva
  Vuonna 1998 ostin Tallinnan Mustanmäentorilta VHS-kasetin, jonka päällä luki "Musta Dracula" ja kannessa komeili Wesley Snipes kovannäköisenä pitkässä nahkatakissa. Hassusti nimetyn kasetin tekstitykset olivat kuin suoraan googlekääntäjällä käännetyt ja ne naurattivat kökköydessään, mutta itse leffa oli rakkautta ensisilmäyksellä. Elettiin ysärin loppupuoliskoa ja sarjakuviin perustuvat elokuvat alkoivat olla tasoa "Batman & Robin" ja "Steel". Tämä Marvelin sarjakuvaan perustuva elokuva oli aivan eri tasoa. Se oli synkkä, aikuisille suunnattu k18-elokuva, joka oli enemmän kauhua ja väkivältää yhdistelevä verikekkeri, kuin värikkäissä viitoissa kikkailtu lelumainos. Sinä vuonna tuo oli jotain tuoretta ja palautti genren takaisin sen ajan suosikkisarjisleffojen, kuten The Crown ja Tim Burtonin Batmanin tyyliin, mutta tuoreella näkemyksellä. Pääosaa esitti tumma mies, mutta edes tuohon aikaan se ei ollut mikään juttu, vaan ihan luonnollinen asia. Ihmety
Lue lisää