Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997)

Se mikä on mielestäni aina parempaa, kuin kauhuelokuva tahi Sci-fi-elokuva, on tietenkin scifi-kauhuelokuva. Ahdistava kauhu on mielestäni parhaimmillaan sci-fi maailmoissa, etenkin avaruudessa.

Vuosina 1997-1998 ilmestyi kaksi melko samantyylistä elokuvaa. Molemmissa oli erikoinen pyöreä objekti, joka tuotti klaustrofobisen aluksen miehistölle pelottavia näkyjä. Toinen oli meren syvyyksiin sijoittuva hieman kiltimpi Sphere ja toinen oli aikaisemmin ilmestynyt avaruuden syövereihin sijoittuva julmempi Event Horizon - Viimeinen horisontti. Pidin aikanaan molemmista, mutta jälkimmäinen oli aina se kovempi kahdesta, ja jäi ikuisesti muistiin. Nyt oli aika katsoa teos uudelleen ja tarkistaa onko se aikaa kestävä kauhuklassikko, vai onko aika ajanut sen yli armottomasti.

Event Horizon - Viimeinen horisontti (1997)

Kapteeni Millerin (Laurence Fishburne) erikoisJoukko lähetetään avaruuteen tukimaan kadonneen Event Horizon-avaruusaluksen kohtaloa. Mukaan heillä on aluksen suunnittelija tohtori Weir (Sam Neill). Alus on kehitetty kulkemaan valoa nopeammin avaamalla mustan aukon avaruuteen. Testilennolla se kumminkin katosi ja ilmestyi Neptunuksen lähettyville vasta 7-vuotta myöhemmin. Päästyään aluksen sisälle, joukko huomaa, että sen miehistö on kadonnut ja jotain outoa on tekeillä...

Elokuvan viehätys on siinä, että se lainaa parhailta kauhu ja scifi-elokuvilta parhaita paloja. Elokuvan miehistö ja ympäristö muistuttaa ensimmäistä Alien-elokuvaa (minkä suuri fani ohjaaja on). Mitä pidemmälle päästään, niin elokuva alkaa saamaan Shining-vaikutteita, kunnes loppua kohden ollaan lähempänä Hellraiseria. Tavallaan taas juoni on sama kuin klassisessa DOOM-tietokonepelissä. Itseasiassa tämä voisi olisi parempi Doom-elokuva, kuin mitä Doomista on koskaan tehty. Mutta jos aiotaan lainata, niin kannattaa lainata parhaimmilta. Sen lisäksi noista vaikuttaja elokuvista oli jo kulunut melkein 20-vuotta, joten oli aikakin palata näiden pariiin. Silti elokuva on hyvin persoonallinen tapaus, että ei ihan suorasta kopiosta ole kyse. 

Näyttelijöistä elokuvaan on saatu pari isompaa nimeä. Isoimpana tuohon aikaan Jurassic Parkeissa näytellyt Sam Neill tekee hyvää työtä, mutta tuntuu oudolta nähdä mies pahiksen roolissa, koska yleensä hänet on tunnettu sankaritöistä. Laurence Fishburne oli myös tuohon aikaan nousussa ja pääsikin tämän jälkeen pari vuotta myöhemmin näyttelemään, ehkä isoimpaan elokuvaansa ikinä, eli Matrixiin, joka olikin hieman saman henkinen elokuva ja jonka ikonisena Morpheuksena Fishburne muistetaan. Kathleen Quinlan esittää lääkintäupseeria ihan toimivasti, kuten myös Joely Richardson Luutnantti Starkia. Harry Potter elokuvien Lucius Malfoyna tunnettu Jason Isaacs mielestäni hieman yli näyttelee D.J:nä. Sean Pertwee (Gotham -sarja) taas tuo mieleen saman ajan Kevin Spaceyn. Richard T. Jones taas tuntuu olevan aivan väärässä elokuvassa tummaihoisena koomisena kevennyksenä.

Visuaalisesti elokuva näyttää hyvältä. Aikanaan jopa mahtavalta. Event horizonin design on mallinnettu puoliksi sci-fi kuvastosta ja puoliksi goottilaisesta katedraalista, mikä on hieno yhdistelmä. Elokuvan teon aikaan CGI oli vielä lasten kengissä ja se näyttääkin nykypäivänä hieman kököltä, mutta vhs-aikaan oli oikein näyttävää. Onneksi sitä on käytetty melko vähän ja perinteiset praktikaaliefektit, lavasteet ja maskeeraukset näyttävät oikein hyviltä, vielä tänäkin päivänä. Henkilökohtaisesti pidän elokuvan visuaalisesta lookista todella paljon. 

Alunperin elokuvasta kuvattiin 40 minuuttia pidempi versio, mutta se oli testiyleisön mielestä aivan liian groteski ja äärimmäisen raaka. Myöhemmin nämä poistetut kohtaukset ovat hukkuneet arkistoihin, mutta joitakin huonolaatuisia vhs:lle kopioituja pätkiä on nähtävissä internetissä. Mitä olen itse nähnyt, niin kohtaukset ovat todella graafisia ja niistä voi nähdä pieniä väläyksiä mm. edellisen miehistön tallenteella ja Weirin näyttämissä näyissä. Elokuva on tällaisenaankin ollut aikanaan, ennen kaikenmaailman Saw-elokuvia,  melkoisen hurjaa kamaa isolle yleisölle.

Musiikista vastaa Michael Kamen, joka on tehnyt yhteistyötä ORBITAL-koneyhtyeen kanssa, luodakseen elektornisen fiiliksen scoreen. Lopputeksteissä taas kuullaan Prodigyn - Funky shit. Prodigy oli vuonna 1997 todella iso yhtye ja olenkin bändin suuri fani. Aikanaan sain tästä todella kovia fiiliksiä. Tällä kertaa biisi tuntui jotenkin irralliselta ja olisinkin kaivannut lopputeksteihin jotain tyylikästä avaruusambientia, mutta onpahan aikansa tuotos. Prodigyä kuultiin myös ohjaajan edellisessä elokuvassa Mortal Kombat.

Mielettömän suosion saaneen Mortal Kombatin (1995) jälkeen Paul W. S. Anderson pääsi ohjaamaan ison budjetin Event Horizonia, jonka 60 miljoonan budjetti oli tuohon aikaan melko suuri Blockbuster budjetti. Esim. Independence Day maksoi vain 75 miljoonaa. Siihen nähden elokuva on harvinaisen raaka ja pienentää paljon yleisöä. Elokuva tienasikin vain 26 miljoonaa lopulta.

Elokuva on mielestäni kestänyt aikaa melko hyvin. Se ei ole tänä päivänä enää maailman rankin, tai hurjin leffa, mutta pitää kyllä otteessaan ja luo mukavan ahdistavan tunnelman ensikertalaiselle. Se on samalla ajattoman näköinen, mutta sisältää hyvin trendikkäitä juttuja vuodelta 1997, minkä ainakin minä huomaan. Jos Scifi-leffat tai kauhuelokuvat ovat juttusi, niin suosittelen katsomaan tämän ehdottomasti. Se ei ole mikään mestariteos, tai klassikoiden klassikko, mutta kulttiklassikko se ehdottomasti on. Itse pidän vieläkin. Ohjaaja Paul W. S. Andersonilta tuli tämän jälkeen vielä yksi loistava elokuva Soldier, mutta sen jälkeen taso alkoi hieman laskea Resident Evil-elokuvien parissa. Väittäisin tämän elokuvan olevan ohjaajan paras. Ainakin se on suurin. Toivottavasti näemme joskus sen pidemmän version.

- Kai Kumpulainen 5.8.2020

Juliste

Keräilijän painos DVD

Shout factoryn collector's edition



4k UHD Blu-ray Steelbook