Luotettavasta lähteestä sain suosittelut tälle elokuvalle ja päätin katsoa sen laajentaakseni elokuvanäkemystäni ja vähentääkseni ennakkoluuloja tuntemattomampien maiden elokuvien suhteen. Katsoin sen vielä hyvässä seurassa, joten katseluelämys oli sitäkin parempi. Kyseessä on egyptiläinen Shadi Alin ohjaama elokuva nimeltään "Indama Yaqa el-Insan fi Mustanqa Afkareh fa-Yantahi beh el-Amr ela el-Mahzalah (When Man falls in the swamp of his thoughts and it ends with him to a disaster)", tai paremmin maailmanlaajuisesti ja netflix-levityksessä tunnettu FARCE (2017). Netflix kuvauksessa lukee "Kauneusalan ammattilainen, huumekauppias ja kapinallinen joutuvat ääri-islamistien otteeseen lennolla Libanoniin." Suurin piirtein näin juoni meneekin. Elokuvassa on yllättävää Islamilaisuuden ja uskonnon kritisointia, luulisi, että tekijät telotettaisiin tällaisen tekemisestä, mutta hienosti se näyttää nykyään sujuvan lähi-idän maissa. Muita teemoja on Pride-mielenosoituk

Pari kk sitten, kun poikani aloitti karaten harjoittamisen tammikuussa 2019, päätin motivoida häntä näyttämällä legendaarisen Karate Kidin 80-luvulta ja sehän toimi oikein hyvin. Kaiken kruunasi se, että seuraavissa harkoissa kysyttiin, että onko kukaan katsonut leffaa ja tähän päälle reenasivat kurkipotkua 😁. No siitä se ajatus sitten lähti, että pitäisikö vihdoinkin katsoa pois se uusintaversio, jota olen siirtänyt kohta 10-vuotta ja ei muuta kuin loman kunniaksi blu-ray soittimeen, eli The Karate Kid (known as The Kung Fu Dream in China), vuodelta 2010. Karate kid oli päivitetty 2010-luvulle, tapahtumat sijoittuivat kiinaan, karate olikin kung fua, miyagin tilalla oli mr.Han, eli Jackie Chan ja Larussoa esitti Dre Parker, eli Will Smithin poika Jaden Smith. Tavallaan kaikki oli täysin erilailla, mutta tavallaan juoni oli ihan sama. Sen verran muutoksia, että mielenkiinto pysyi yllä, mutta samalla karate kidin legenda pysyi samana. Eihän tämä tietenkään voi syrjäyttää 30-vu

Lego DC Comic Superheroes: The Flash (2018) Vuoden 2018 viimeinen arvostelu? Olen ostanut ja katsonut kaikki Legon tekemät superheroes sarjan osat marvelilta ja varsinkin DC:ltä. Kaikki ovat olleet hulvattomia tähän mennessä ja sopivat myös aikuisille sarjis-nörteille. Tätä Flashin ensimmäistä lego-leffaa en ole vielä ostanut, mutta se tuli vastaan netflixissä, niin katsottiin pois... kahteen kertaan. Eli Flash pääsee tällä kertaa Justice Leaguen pääosahahmoksi ja hän joutuu pahan käänteis-flashin juoneen, jossa päiväni murmelina tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Flashin pitää kasvaa ihmisenä ja päihittää aikasilmukka, mutta sitä ennen seikkaillaan DR. Faithin korkelentoisessa psykedeelisessä taikamaailmassa ja haetaan vähän speedforcea. Taas oli vitsejä myös aikuisille, kuin sarjisnörteille, jotka tietää dc:n historiaa ja irvaillaan vanhoille kulta-ajan hahmoille, tällä kertaa lemmikeille eli Batman-koira acelle, teräskoiralle, greenlantern oravalle ja aquamanin merihevoselle

Karate Kid (1984) Poikani alkoi harrastamaan Karatea tammikuussa 2019 ja ajattelin motivoida häntä samalla tavalla, jolla itsekkin hurahdin junnuna itsepuolustuslajeihin, eli katsomalla legendaarisen kasariklassikon John Guilbert Avildsenin (the rocky) ohjaaman The Karate Kid, vuodelta 1984. Juoni on varmasti kaikille tuttu light-rocky ja kaikki ovat tämän nähneet, mutta kerrataan. Ralph Maggio on Daniel Larusso, jäbä joka muuttaa californiaan ja rupeaa heti saamaan pataan paikalliselta pahis jengiltä, jotka tunnetaan paremmin karate-porukka Cobra Kaina. Cobra Kaita johtaa ärsyttävä William Zabka, mutta kaiken takana häärii julma ja armoton sensei Martin Kove! No mercy! No ei siinä auta kun kysyä aupua Pat Moritalta, eli talonmies Miyagilta, joka pelätyn karaten taitaa. Homma eskaloituu karatekisoihin ja kurkipotku onkin jo historiaa. Wax on, wax off... Leffan olen penskana katsonut useita kertoja, mutta yllättäen se toimi myös tänäkin päivänä itselle ja myös ihmetyksekse

Vihdoinkin tuli katsottua tuo erittäin hypetetty ja kaikkien aikojen pelottavimmaksi elokuvaksi kutsuttu Ari Asterin ohjaama esikoisohjaus Hereditary. Aluksi pitää pohjustaa, että en ole moderneiden kauhuelokuvien suurin fani, koska ne ovat tuottaneeet pettymyksen toisensa jälkeen. Sen lisäksi en ole kovinkaan suuri fani yliluonnolliselle, kummittelukauhulle tai demoneille. Mielestäni pelottavampaa ovat realistiset asiat, mitä voi tapahtua oikeassa elämässä ja sen lisäksi en usko kummituksiin tai henkiin. Vanhat kauhuklassikot toki menevät genrestä riippumatta (manaajat, omenit yms.). Pelottavimpina aiheina pidän perheenjäsenten menettämistä tai vakavia mielisairauksia. Näillä lähtökohdilla lähdin katsomaan tätä "Pahan Perintöä". *Teksti sisältää spoileireita* Hereditary (2018) Elokuva kertoo Grahamien perheestä, jonka Isoäiti kuolee alussa ja hautajaisten jälkeen perhe joutuu kohtaamaan erilaisia tragedioita ja synkät salaisuudet isoäidin taustoista alkavat aueta. P

M.Night Shyamalanin elokuvat ovat olleet viime vuosina aika epätasaisia, mutta varsinkin alkuaikojen elokuvat ylllättävine twisteineen olivat loistavia. Yksi parhaimmista oli erilainen kuvaus supersankareista ja superpahiksista, eli Unbreakable (2000). Tuo Bruce Williksen ja Samuel L. Jacksonin tähdittämä elokuva oli aikalaisekseen yllättävän realistinen ja verkkainen kuvaus siitä, miten sarjakuvahahmot voisivat olla totta oikeassa elämässä. Se on mielestäni yksi parhaimmista supersankari-elokuvista. 16-vuotta myöhemmin tullut Split oli kanssa loistava ja varsinkin James McAvoyn hienon roolisuorituksen takia. Se oli enempi kuvaus Superpahiksesta oikeassa maailmassa. Ei ole salaisuus, että elokuvan lopputwistissä paljastui, että elokuva nivoutuu samaan universumiin Bruce Williksen Unbreakablen kanssa. Pian elokuvan jälkeen saimme kuulla, että vuonna 2019, 19-vuotta Unbreakablen jälkeen, ilmestyy elokuva nimeltä GLASS, joka tekee tästä M.Night Shyamalanin supersankariuniversumista tri

Suosikki elokuviini kuuluu alkupään tuotantoa Tanskalaisen Lars von Tierin elokuvista. Ikisuosikkejani mielestäni ovat Dancer in the Dark (2000) ja Dogville (2003). Nuo elokuvat tarjosivat paatuneelle katsojalle jotain uutta ja erilaista. Ne myös ravistelivat ja herättivät tunteita. Myöhemmät Tierin elokuvat tuntuivat vain kilpailevan shokkiarvosta. Silti kiinnostuneena katselin hänen uusimman tuotoksen, koska se oli aiheuttanut teattereissa niin paljon närää ja satoja ihmisiä oli kävellyt ulos näytöksestä. Ja tätähän Tier tietenkin halusi. Mutta onko elokuvassa jotain pintaa syvempää. The House That Jack Build (2018) Lasten lorusta nimensä saanut elokuva alkaa siitä kun Matt Dillon, eli Jack alkaa avautua Vergelle (edesmennyt Bruno Ganz) raaoista murhistaan mitä hän on tehnyt ja siitä kuinka hän vertaa niitä taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Ensimmäisessä episodissa kyytiä saa Lady 1, jota näyttelee itse Uma Thurman. Lady 2 virkaa hoitaa aina apaattinen Siobhan Fallon Hogan, joka

Olen katsellut Vacation-leffoja pitkin talvea uudelleen ja nyt päätin katsoa uusimman sarjan installaation, joka on jatko-osa, mutta samalla soft reboot sarjalle, koska pääosassa on uusi sukupolvi ja Chevy Chase tekee vain pienen roolin vanhana isä Griswoldina. Olen nähnyt tämän kerran aiemminkin ja muistelin, että kyseessä on yllättävän toimiva moderni komedia, surkeiden nykykomedioiden meressä. Vacation (2015) Jonathan Michael Goldstein ja John Francis Daley (Game Night)  ovat ohjanneet uusimman Vacation-sarjan elokuvan, jossa isä Griswoldin roolin ottaa tällä kertaa Ed Helms (Hangover-sarja). Perheen äitinä toimii loistava Christina Applegate (Pulmuset) ja Lapsien virkaa toimittaa Skyler Timothy Gisondo ja Steele Stebbins. Isä Griswold on Econo airlines-lentoyhtiön kapteeni ja hän järjestää jokaisena kesänä perheelleen tylsän mökkiloman, mutta huomattuaan valokuvista vaimonsa ilmeen vaihtuvan surkeampaan joka vuosi, niin hän päättää yllättää ja viedä perheen tänä vuonna Wal

Steampunk elokuvia ei ole liiaksi, ja vaikka olen genren fani, niin mieleeni ei tule muita elokuvia, kuin Will Smithin Wild Wild West ja muutama anime-leffa. Siksi olin innoissani, kun kuulin, että Peter Jackson (Lord Of the rings) työstää Post-apokalyptista seikkailuelokuvaa, jossa on Steampunk-kuvastoa. Christian Rivers on Jacksonin oikea käsi ja tämän elokuvan ohjaaja, joka perustuu Philip Reeven kirjasarjaan "kävelevät koneet". Peter "Braindead" Jackson on ollut käsikirjoittajan ja tuottajan roolissa. Tämä on Riversin debyyttileffa ja nimeltään Mortal Engines (2018) . Mortal Engines (2018) Tulevaisuudessa kaupungit ovat lähteneet höyryvoimalla liikkeelle ja isommat kaupungit jahtaavat ja "syövät" pikkukaupunkeja varaosiksi ja ottavat kansalaiset ihmisorjiksi. Lontoo on yksi isoimmista liikkeellä olevista kaupungeista ja sitä johtaa Hugo Weaving (Matrix). Eräänä päivänä Hugon kimppuun käy mystinen tyttö, jota esittää Hera Hilmar. Murhayritys epäonni