Tilaajat

Karate Kid double feature 1 & 2

Karate Kid (1984)

Poikani alkoi harrastamaan Karatea tammikuussa 2019 ja ajattelin motivoida häntä samalla tavalla, jolla itsekkin hurahdin junnuna itsepuolustuslajeihin, eli katsomalla legendaarisen kasariklassikon John Guilbert Avildsenin (the rocky) ohjaaman The Karate Kid, vuodelta 1984.

Juoni on varmasti kaikille tuttu light-rocky ja kaikki ovat tämän nähneet, mutta kerrataan. Ralph Maggio on Daniel Larusso, jäbä joka muuttaa californiaan ja rupeaa heti saamaan pataan paikalliselta pahis jengiltä, jotka tunnetaan paremmin karate-porukka Cobra Kaina. Cobra Kaita johtaa ärsyttävä William Zabka, mutta kaiken takana häärii julma ja armoton sensei Martin Kove! No mercy! No ei siinä auta kun kysyä aupua Pat Moritalta, eli talonmies Miyagilta, joka pelätyn karaten taitaa. Homma eskaloituu karatekisoihin ja kurkipotku onkin jo historiaa. Wax on, wax off...

Leffan olen penskana katsonut useita kertoja, mutta yllättäen se toimi myös tänäkin päivänä itselle ja myös ihmetyksekseni meidän muksuille, jotka katsoivat sitä jännityksellä alusta loppuun. Loppu ilta menikin ninjailuksi. Leffassa oli mukavan lempeä ja sympaattinen tunnelma, joka minusta puuttuu nykyisistä elokuvista kokonaan. Miyagin ja Larusson yhteisiä hetkiä oli mukava katsoa. Leffa kulkee jouhevasti eteenpäin ja aika menee siivillä. Lopussa jopa hieman herkistyin loppuratkaisusta vaikka tiesin kyllä kuinka tulee käymään. Kyllä tässä on vaan jotain naivia ja viatonta kasarin taikaa, eikä se suotta ole jäänyt historiaan mainiona nuorisoelokuvana. Remakea en ole nähnyt, eikä ole kiire katsomaan, mutta heti tuli fiilis, että pitäisi katsoa kakkonen heti perään. Sehän jatkuu suoraan tästä. Suosittelen tätäkin, jos joku ei ole nähnyt.

T. Cobra Kai Kumpulainen - 19.1.2019

Karate Kid (1986)
Tässä kun ollut hyvä Karate Kid-putki päällä, niin täytyi tarkistaa vielä uudelleen myös kakkos-osa vuodelta 1986.

John G. Avildsen jatkaa ykkösen jälkeen ohjaamalla elokuvan The Karate Kid Part II, joka jatkuukin suoraan ykkösen kisan tapahtumista. Alku kohtaus on hyvä lisä ykkösen tapahtumiin, ja pitikin alunperin olla jo ykkäsen lopussa, mutta jätettiin pois jostain syystä. Tässä kohtauksessa näytetään Kobra Kai valmentaja John Kreesen sairas persoona äärimmillään.

Tarina jatkuu kun Miyagi (Pat Morita) saa kutsun Okinawaan katsomaan kuoleman sairasta isäänsä. Okinawaan on jäänyt myös rakas ja kuolemaan johtava turnaus 45 vuotta sitten ja "what comes around goes around". Larusso (Ralph Macchio) lähtee sijaiskärsijäksi matkalle ja ongelmiahan siitä syntyy.
Elokuvassa ei alun jälkeen nähdä n. tuntiin yhtään Karatea vaan syvennytään hahmoihin, niiden taustoihin ja okinawalaiseen kulttuuriin. Hahmot tulevatkin todella hyvin tutuiksi ja niistä alkaa välittäämään yhä enemmän loistavan ykkösosana jälkeen. Miyagi joutuu kärsimään vaikka mitä yrittäessään suojella kaikkia ja "tehdä oikein", vaikka kunnia menisikin. Ei tätä oikein toimintaleffaksi voi edes sanoa. Enempi kevyt draama, jossa on kevyttä komediaa ja vähemmän matsailua kuin ekassa. Opitaanhan tässä mystinen "rumputekniikka", jota tarvitaan, kun kurkitekniikka osoittautuu ihan huuhaaksi.

Todella mukava elokuva, joka kannattaa katsoa, jos eka osa oli mieleen. Hahmot syvenevät entistä enemmän. Tämä oli vielä niitä hyviä Karate kidejä, mitä ei muistaakseni voi sanoa enää kolmosesta ja nelosesta. Kolmonen menee enempi kalkkunaleffana.

T. Cobra Kai Kumpulainen - 26.2.2019



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Comic Con Finland 10.-12.5.2024

Kuva
Minulla on vuosia ollut haaveena joskus mennä Kaliforniaan, San Diegoon Sarjistapahtuma Comic Coniin. Tietenkään tuollaiseen reissuun ei ihan joka päivä lähdetä, mutta kun kuulin, että Comic con saapuisi tänne meille Suomen kamaralle ensimmäistä kertaa, hankin liput saman tien koko viikonlopulle. Mukaan seuraksi lähti yksi Helsingin kovimmmista leffaharrastajista, eli luottomies Kalle Repo. Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Comic con osoittautui huikean hauskaksi tapahtumaksi, jossa törmäsin useisiin tuttuihin kasvoihin. Tässä lyhyt reportaasi viikonlopusta. Comic Con Finland 10.-12.5.2024 Comic con järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheulukeskuksessa, jonne keskustasta pääsi kätevästi Messubussilla, joten otimme Kallen kanssa Nyssen alle ja suuntasimme pääkallopaikalle. Heti sisään tultaessa oli uusi Mad Max-elokuva massiivisesti edustettuna. Se onkin yksi vuoden odotetuimmista pätkistä. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisimpiin ohjelmanumeroihin kuului Sarjismiesten paneelikeskust
Lue lisää

Silent Hill: Revelation (2012)

Kuva
Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kumminkin, joten päätin verestää vanhoja muistoja ja tilata leffasta blu-rayn uusintakatselua varten. Saksasta löytyikin lätty, jossa oli sekä 3D, sekä 2D versiot leffasta. Oli aika astua uudelleen Silent hillin tuhkaiseen maailmaan.. Silent Hill: Revelation (2012) Silent hill kakkonen jatkaa melkein samas
Lue lisää

The Spine of Night (2021)

Kuva
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v
Lue lisää

Kauhukuu 2023 osa. 3

Kuva
Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua.  Kauhukuu 2023 osa. 3 Halloween 2 (1981) En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia
Lue lisää

Supernova (2000)

Kuva
Olen tänä vuonna kahlannut Lou Diamond Phillipsin elokuvia läpi verkkaisella tahdilla. Tämä sivuosien mies on aina kummitellut mielessä siitä lähtien, kun näin hänet The Big Hit elokuvassa vuonna 1998. Seuraavaksi olikin vuorossa elokuva, jonka olen aikanaan nähnyt ja omistanutkin vhs:nä, mutta viime kerrasta on kulunut jo se 23 vuotta, eikä elokuvasta ole juurikaan muistikuvia. Leffa on siitä passeli meikäläiselle, että lempigenrejäni on juuri tällaiset avaruuten sijoittuvat kauhu-scifit. Elokuvan tapahtumat sotkeentuvat samaan aikaan ilmestyneiden Event Horizonin, Wing Commanderin, Spheren, Viruksen ja Lost in Spacen kanssa, joita katselinkin useammin, kuin tätä. Se mikä on mielenkiintoista on se, että elokuvan on ohjannut osittain Walter Hill (48 tuntia elokuvat) ja päätökseen sen on  saattanut itse legendaarinen Francis Ford Coppola (Kummisedät). Muistelin, että kyseessä olisi melko keskinkertainen ja unohdettava teos, mutta tästä oli otettava itse selvää näin pitkän ajan jälke
Lue lisää

The Last Witch Hunter (2015)

Kuva
Vuonna 2000 ilmestynyt avaruustoimintakauhu Pitch Black (Pimeän uhka) oli yllätyshitti ja nosti Vin Dieselin meikäläisenkin tietoisuuteen. Jonkin aikaa tulikin seurattua ahkerasti, mitä tuo mystinen mörisijä tuuttasi pihalle, mutta sitten pikkuhiljaa kiinnostus alkoi lopahtaa ja Dieselin tuotosten katselu jäi melko satunnaiseksi. Eipä miehen skaala niin laaja ollut, etteikö siihen tulisi ähky hyvinkin nopeasti. Ei ole siis kovinkaan mysteeri, miksi en ole aiemmin katsonut tätä 8 vuotta sitten ilmestynyttä The Last Witch Hunteria . Enkä aikonut oikeastaan katsoa sitä nyttenkään, mutta harvinaisia elokuvajulkaisuja lärätessäni, leffasta tuli vastaan parikin melko komeaa steelbook-julkaisua, joten kiinnostukseni heräsi. Jos leffasta on julkaistu useampikin erikoisjulkaisu, olisiko se kumminkin enemmän kuin pelkkä alelaarien tusinapätkä. Ei siinä auttanut, kuin ottaa selvää ja tilata itsellekkin peltikoppainen versio aiheesta. Kannethan ne on tärkeimmät, vai mitä. Se mikä leffassa on miel
Lue lisää

The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985)

Kuva
Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto
Lue lisää

The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974)

Kuva
Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13
Lue lisää

Double Feature: Terminal Force (Galaxis, 1995) & Terminal Force 2 (The Survivor, 1998)

Kuva
Hommasin The Survivor elokuvan nordic dvd:n ihan vaan siksi, koska siinä oli niin kovan näköinen kansikuva. Kansi edusti tuota 90-luvun roskatoiminnan eliittiiä. Juuri sellaista mitä tuli vuokrattua vhs:nä vuokraamoista. Tutkittuani elokuvan taustoja hieman, huomasin, että tekele tunnetaan myös nimellä Terminal Force 2. Oli siis löydettävä pian leffasarjan ykkösosa, että ryönäelämys olisi täydellinen. Tutkittuani lisää selvisi, että kuten kaikilla tällaisilla huippuleffoilla, on myös ykkösosalla useampi eri nimi. Ensimmäisen osan nimi oli siis Galaxis (tai Terminal Force). Elokuvaa on arvioitu sanoilla "Movies like this could give 'direct to video' a bad name.". Mikä parasta tässä leffassa pääosaa esittää takavuosien amazoni Brigitte Nielsen! Jonkin aikaa siinä meni, että sain tämänkin leffan käsiini ja ei kun maratoni päälle. Ensimmäinen osa paljastui pian Sci-fi toiminnaksi, jossa itse ohjaaja  Sam Raimi pyörähtää, mutta mikä olikaan tämän ryönäsarjan lopullinen t
Lue lisää

Leviathan (1989)

Kuva
Mitä saadaan kun laitetaan samaan porukkaan Robocopin Peter Weller, Rambon Richard Crenna, Daniel Stern Yksin kotona-leffoista, Ghostbustersin Ernie Hudson, Héctor Elizondo Chicago hopesta ja He-man leffa Evil-lyn, eli Meg Foster, laitetaan ne meren alaiseen tukikohtaan kuin Abysissä, joka muistuttaa Alien ykkösen alusta ja päästetään sinne riehumaan meriversio The Thingin geneettisestä symbiootista... No siitähän seuraa sellainen nostalgia trippi legendaaristen näyttelijöiden seurassa, jota kasari-diggarit rakastaa, mutta eivät ole välttämättä edes nähneet. Kyseessä on Rambo kakkosen ja Cobran ohjaajan George P. Cosmatosin elokuva Leviathan vuodelta 1989. Screenplayn on kirjoittanut David Webb Peoples (Blade Runner) ja Jeb Stuart (Die Hard). Erikoisefekteistä vastaanelinkertainen oscar-voittaja  Stan Winston. Musiikista vastaa legendaarinen Jerry Goldsmith. Itse katsoin tämän toistamiseen vuoden sisään ja aiemmin olen nähnyt penskana. On tässä tunnelmassa vaan jotain sella
Lue lisää