Yhtenä päivänä bongasin Prisman leffahyllystä mielenkiintoisen kannen. Kannessa komeili Ruusun ajasta tutun Katja Kiurun kasvot. Tutkittuani koteloa hetken, se kertoi, että kyseessä on yksi harvoja suomalaisia toimintaelokuvia . Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen jonkinlaiseen pre-dystooppiseen Suomeen, mutta selkeästi ainakin elokuvan alussa ollaan 90-luvun alun maisemissa. Elokuvan kansi luetteli useita hienoja suomalaisia näyttelijöitä, joten olihan tämä hankittava ja nähtävä. On aina piristävää löytää unholaan painuneita suomalaisia genre-elokuvia, joita ei ole vielä nähnyt. Mutta millainen se olikaan... Routasydän (1993) Elämme lähitulevaisuudessa, jossa Suomen liityttyä Euroopan yhteisöön, hallitsematon pakolaisvirta on romahduttanut talouden. Entinen yliopiston opettaja Aaro (Mats Längbackka), yrittää selviytyä uudessa maailmassa kahden lapsensa kanssa. Entinen lukutoukka ja aseistakieltäytyjä, joutuu muuttamaan itsensä kovaksi tappajaksi pelastaakseen perheensä ja matkan varrella

Sisäilmaa (2021)   Häiriötekijä ja varsinkin M/S Romantic ovat suosikkikomedioitani suomalaisesta nykytarjonnasta. Lähes samalla porukalla näytelty Sisäilmaa yllätti olemalla lähes yhtä kovaa tasoa, kuin mainio M/S Romantic. Sarjassa on kolme tunnin pituista osaa, jotka sisältävät komediaa, draamaa, sysimustaa huumoria, inhorealismia ja yliluonnollista kauhua. Jep. Yliluonnollista kauhua . Tämä sekametelisoppa on kaikessa hulluudessaan aivan ratkiriemukasta katsottavaa ja Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman varastavat shown. Björkman on roolissaan hieman samanlainen, kuin mainiossa M/S Romanticissa ja Knihtilä on täysin uudenlainen ja lähes tunnistamaton mainiossa Annelin roolissa. Sarja kertoo Työvoimatoimiston arjesta, jossa jokainen työntekijä on stressaantunut, ahdistunut ja aivan lopussa. yhtenä päivänä Annelin alainen Eelis hyppää toimiston katolta ja menehtyy. Siitä alkaa tapahtumien sarja joka eskaloituu lopulta äärimmilleen. Psykoosisoppaan heitetään vielä homehtuva rakenn

  Avengers elokuvasarjan kakkososaa on pidetty huonoimpana sarjan osana, mutta ei se ole mielestäni huono elokuva. Kostajien elokuvien taso vaan on niin kova, että siinä liigassa Age of Ultron voi tuntua jonkun mielestä epätyydyttävältä, mutta minä olen aina pitänyt tästä elokuvasta kaikkine ongelmineenkin. Jopa osittain tämä paransi juttuja, jotka olivat vaivanneet minua ensimmäisessä osassa. Visuaalisesti elokuva on komea ja oman aikansa top notch kamaa. Elokuvan on ohjannut Joss Whedon (Firefly). Vaikka Whedonin Justice Leagueen lisäämät jutut eivät istuneet elokuvaan kovinkaan hyvin ja niistä tuli vitsi, niin tässä elokuvassa mies ainakin on tehnyt toimivaa jälkeä ja tasapainottelee hienosti tieteis/fantasia mambojambon ja realielämän välillä oikein toimivasti.  Olen nähnyt elokuvan useita kertoja, mutta viimekerrasta on 3-4-vuotta, joten päätin tarkistaa miltä leffa näyttää nykypäivänä kuusi vuotta ilmestymisestään. Kaikkihan tämän ovat jo nähneet, joten spoilereita tulee pitkin

Ennen uuden Wonder Woman elokuvan näkemistä päätin sivistää itseäni katsomalla molemmat Wonder Woman-animaatioelokuvat hankkimiltani blu-rayltä. DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle, mutta tällä kertaa on kyseessä originaalitarina, joka ottaa vain vaikutteita Rebirth-sarjakuvista. Se on neljästoista DC animated movie universen osa ja 36 alkuperäisistä DC-universumin animaatioelokuvista. Mutta onko se hyvä... Wonder Woman: Bloodlines (2019) Eräänä päivänä taistelulentäjä Steve Trevor kohtaa parademoneja, lentäessään hävittäjällään ja  ilmataistelun aikana syöksyy näkymättömälle saarelle Themysciralle, j