Routasydän (1993)

tammikuuta 17, 2021

Yhtenä päivänä bongasin Prisman leffahyllystä mielenkiintoisen kannen. Kannessa komeili Ruusun ajasta tutun Katja Kiurun kasvot. Tutkittuani koteloa hetken, se kertoi, että kyseessä on yksi harvoja suomalaisia toimintaelokuvia. Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen jonkinlaiseen pre-dystooppiseen Suomeen, mutta selkeästi ainakin elokuvan alussa ollaan 90-luvun alun maisemissa. Elokuvan kansi luetteli useita hienoja suomalaisia näyttelijöitä, joten olihan tämä hankittava ja nähtävä. On aina piristävää löytää unholaan painuneita suomalaisia genre-elokuvia, joita ei ole vielä nähnyt. Mutta millainen se olikaan...

Routasydän (1993)

Elämme lähitulevaisuudessa, jossa Suomen liityttyä Euroopan yhteisöön, hallitsematon pakolaisvirta on romahduttanut talouden. Entinen yliopiston opettaja Aaro (Mats Längbackka), yrittää selviytyä uudessa maailmassa kahden lapsensa kanssa. Entinen lukutoukka ja aseistakieltäytyjä, joutuu muuttamaan itsensä kovaksi tappajaksi pelastaakseen perheensä ja matkan varrella mukaan tarttuneet liittolaiset, joista yksi pian paljastuu vastarintaan kuuluneeksi...

Elokuva kuhisee kovia suomalaisia näyttelijöitä! Mats Lånbackan vierellä yrittää ajan vaaroista selviytyä Ruusun ajasta tuttu Katja Kiuru. Kiuru vetää samoilla maneereilla kuin Ruusun ajassakin. Nuorehko Raimo Grönberg yllättää hyvällä roolillaan. Mies tunnetaan nykyään mm. Pirun pellosta ja Salatuista elämistä. Tässä hän on mehtien mies, jolla pysyy kädessä moottorisaha, haulikko ja pontikkapullo. Eeva Litmanen on Aune, vanhempi naapurin nainen joka yrittää selviytyä tulevaisuuden vaaroista. Jarmo Mäkinen (Kivenpyörittäjän kylä) on mystinen hevosella ratsastava kapinallisten sissien johtaja. Hän kävisi hyvin vaikka jenkkileffan pahikseksi tämän elokuvan perusteella. Juhani Niemelä nähdään kierona ja häikäilemättömänä Aaron isänä, joka ei pojastaan paljoa välitä. Suosikkinäytelijäni Matti Onnismaa (Armomurhaaja) pääsee ahdistelemaan tarinan sankareita yhdessä elokuvan toimintakohtauksessa.

Tiukkana armeijan kuulustelijana nähdään edesmennyt Pekka Valkeejärvi (Rööperi, Vares). Toisena kuulustelijana nähdään mm. Reinikaisesta tuttu Seppo maijala. Muitakin tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä vilahtelee pitkin elokuvaa.

Elokuva on pienen budjetin tuotanto, mutta se näyttää aikaisekseen hyvältä. Se yllättää muutamalla karulla tappokohtauksella, joista yksi tulee ihan puskista. Efektit noihin kohtauksiin on tehty todella hyvin.

Tulevaisuus on kuvattu realistisesti ja se näyttää juuri siltä, miltä se näyttäisi, jos suomi olisi vuonna 1993 ajautunut dystooppiseksi maailmaksi. Mitään futuristisia keksintöjä tai muuta skifiä ei elokuvassa nähdä, vaan pysytään hyvinkin maanläheisessä kuvastossa. Tahatonta ja tahallista koomisuutta tästä löytyy vähemmän kuin vaikka saman ajan Romanovin kivistä ja Esa ja Vesa-auringonlaskun ratsastajat elokuvasta.

Elokuvan miinuspuolena voisi mainita lopun antiklimaattisuuden. Suurin osa toiminnasta nähdään heti alkupuolella ja loppu on aika vaisu. Silti elokuva rullaa hyvin ja sen katsoo nopeasti loppuun. Myöskin näyttelijätyö ei ole aina ihan priimaa. Varsinkin lapsinäyttelijät rikkovat elokuvan illuusiota.

Elokuva oli oikein piristävä löytö ja löytää varmasti paikkansa kulttiteoksena ajanmyötä. Elokuvan kohdeyleisönä toimii varmasti vanhemmat katsojat, jotka löytävät näyttelijöistä ja ajankuvasta nostalgiaa ja bongattavaa. Varsinkin, jos on elänyt nuoruuttaan 90-luvun alussa, se tarjoilee hyvää kuvastoa. Nuorempien katsojien silmään elokuva voi olla liian vanhanaikainen, kökkö ja sisältää liian vähän toimintaa. Henkilökohtaisesti pidin tästä, vaikka en välttämättä katso tätä enää uudelleen tänä vuonna, niin varmasti vielä tulevaisuudessa.